.

Mielenmaiseman maalausta ja lanttusupikkaita

- Ruokolahdella ei ole jääty tuohivirsuaikaan, todettiin sunnuntaina kirkonmäellä Ruokolahden kotiseutuyhdistyksen 70-vuotis syntymäpäivillä. Toteajana oli Antti Vanhanen, Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen puheenjohtaja, joka halusi tuoda esille, kuinka Ruokolahtea on onnistuttu pitämään elävänä ja tässä ajassa kulkevana. Etenkin hän nosti esille tietotekniikan hyödyntämisen kotiseutuyhdistyksen toiminnassa.

Historia menneiltä tuohivirsuajoilta oli kuitenkin vahvasti läsnä 70 vuoteen ehtineen sankarin, kotiseutuyhdistyksen, juhlien vastaanotolla.

- Olemme nyt ikään kuin juurillamme, yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Leila Tammisto-Tahkokalio tuumaili juhlatunnelmista ja nosti kunniapaikalle vuoden 1955, jolloin kotiseutumuseon ovet avautuivat. Hän kertoi myös samana vuonna pidetystä juhlapäivästä, jolloin Ruokolahden kirkonmäelle oltiin saavuttu riemuitsemaan kotiseudusta kirkkovenein, jotka laulukuorot ottivat rannassa vastaan.

Mustaa valkoiselle

Numeroiden nostalgiassa päästiin vielä pidemmälle Vanhasen puhuessa. Hän vei juhlakansan lähes satojen vuosien takaiselle aikamatkalle aina vuoteen 1054, idän ja lännen kirkkojen eroamiseen. Ristiretkien ja Pähkinänsaaren rauhan sekä fennomania-aatteen kautta alettiin lähestyä nykyhistoriaa ja aikamatkan tarkoitus alkoi valjeta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen: kotiseutuaate on pitkälti yhteydessä satojen vuosien historiaan ja ennen kaikkea Suomi kansakuntana-ajatteluun.  Tänä päivänä Euroopan Unioniin kuuluessa Vanhanen näkee maakunnille oman erityispaikkansa.

- Maakuntien tehtävänä on pitää yllä paikalliskulttuuria ja identiteettiä. Niillä on siinä luovuttamaton arvo.

Tämä on sitä ydintä, jota Ruokolahden kotiseutuyhdistys vie eteenpäin. Tutkimalla, taltioimalla ja tuomalla esiin kansakunnan historiaa. Tänä vuonna taltiontisorvin äärellä onkin oltu tosissaan ja kotiseutuyhdistys sai jälleen vedettyä uunista tuoreen teoksen. Elokuussa julkaistiin teos Torppareista digiaikaan - muutoksia Rasila-Rautialan alueella.

Juhlaväkeen saapunut kotiseutuyhdistyksen hallituksessa aktiivisesti aikoinaan toimineen Sulo Siitosen tytär Liisa Toiviainen muistaa kirkkaasti isänsä kirjoituskoneen naputuksen, jolla Ruokolahden historiaa on saatu kansien väliin.

- Kotiseutuyhdistys oli isälle henki ja elämä. Yöt meni isällä kirjoittaessa, Liisa muisteli yöeläjä-isäänsä ja paljasti yhden koneista olevan vielä jemmassa.

Lähiaikoina kotiseutuyhdistyksen hallitukseen liittynyt Juhani Liimatta on saanut huomata, miten paljon työtä yhdistyksen nimissä on tehty.

- Hirveän paljon on toiminnan takana työtä, jota ei huomata, hän kommentoi ja jatkoi pohtien, miten yksi haasteista tänä päivänä on siirtää tietoa sukupolvelta toiselle väkimäärän vähetessä.
- Ehkä voisi perustaa junioriosaston kotiseutuyhdistykseen, Liimatta mietti vastausta tiedonsiirto-ongelmiin.

Rakkaudesta kotiseutuun

Edellisvuotena kotiseutuyhdistys eli epävakaita aikoja, sillä juhlavuoteen oltiin lähdössä ilman puheenjohtajaa. Uutteralla kotiseutuyhdistyksen hallitusmiesten kosimistyöllä Airi Ruokonen saatiin vetämään kärryn rattaita.

- Sillä ehdolla lähdin, että muut kaikin tavoin sitten auttavat ja niin on myös käynyt.  Mitä olen pyytänyt, niin aina on tapahtunut, Ruokonen kuvaili yhdistyksen yhteisöllistä toimintaa, jonka seitsemänkymmenvuotis taipaleelle nostettiin joukolla kahvikupposet ja laitettiin suut makeaksi lanttusupikkailla ja ruistaikinaan tehdyillä mustikkakukoilla.

Juhlaa vietettiin sunnuntaimessun jälkeen. 15. viikon jälkeen helluntaista oleva pyhä kulki teemalla kiitollisuus. Se sulautui yhteen kotiseutuarmauteen keskittyviin karkeloihin.

- Yhteisöllisyys, rakkaus, innovatiivisuus, Tammisto-Tahkokallio tiivisti ajatuksiaan Ruokolahti-Seurasta, joita hän myös perusteli kotiseutuyhdistykselle myönnettyjen ansioiden avulla, muun muassa yhdistyksen järjestämät markkinat olivat aikanaan Finland Festivals-suositusketjussa mukana ja kotiseutumuseo on saanut koreilla Etelä-Karjalan vuoden museo -tittelillä.

Kirkonmäki, kummakivi tai kalliomaalaukset saattavat olla asioita, jotka ulkopaikkakuntalaiselle edustavat Ruokolahtea - mutta paikkakuntalaiselle se on aina enemmän.

- Rakkaus kotiseutuun on enemmän. Se on mielenmaisema. Mitä olemme kokeneet, nähneet ja kuulleet. Kotiseutu on aina mukana, korosti Vanhanen onnittelupuheessaan.

Terhi Komulainen