keskiviikko 22. marraskuuta 2017

.

Veteraanikuntoutus tehostuu ja sosiaalistuu

Veteraanikuntoutuksen rahatilanne on puhuttanut pitkin vuotta. Valtiolta kuntien kautta tulevien kuntoutusvarojen ennustettiin vähentyvän. Todellinen summa paljastuu vasta, kun vuosi on lopussa. Käyttöön osoitetut varat ovat kuntakohtaiset, toisaalta valtionkonttori edellyttää kuntoutukselle tiettyjä kriteereitä. Jokaisella kurssilla ja osanottajalla pitää kuntoutuksen olla hoitavaa, toiminallista ja kuntouttavaa. Imatran Kylpylän kuntoutustoiminnan kokemuksen mukaan vuosittain valtaosa veteraaneista toivoo laitoskuntoutusta. Osalle hakijoista tarjotaan ns. avokuntoutusta, johon kuuluu päivittäinen kodin ja hoitopaikan välinen kuljetus aamuin illoin.
Jotkut ottavat avokuntoutuksen mieluusti vastaan, yöunet omassa sängyssä maistuvat parhailta, Imatran Kylpylän terveyspalvelupäällikkö Tiina Korhonen kertoo. Ja korostaa, että veteraanien ikääntyessä kuntoutustarpeet painottuvat yhä enemmän toimintakykyä ylläpitäväksi. 

Varat Eksoten kautta 

Etelä-Karjalassa veteraanien kuntoutusvarat kulkevat Eksoten eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspirin kautta. Näistä määrärahoista kunnilla ei ole tietoa. Vuoden 2011 tilastojen mukaan Eteläkarjalassa Veteraanien kuntoutukseen on käytetty 1 024 436 euroa. Ruokolahden sotaveteraanien yhdyshenkilö Sinikka Röyti kertoo, että kesäkuun loppuun mennessä yhdistykselle tuli kuntoutusvaroja 60 000 euroa ja vuoden loppuun mennessä tuli lisää 10 500 e. Röyti sanoo, että se on hieman vähemmän kuin edellisvuonna, mutta jäsenpoistumakin on ollut suuri, vuodessa laskettiin 10 veteraania isänmaan multiin.
- Palautteen kuntoutuksesta toivoisi tulevan veteraaneilta itseltään, keskustelukerhoa vetänyt fysioterapeutti Anita Rautio sanoo. 

Missä kipukohta, nouseeko jalka, muistat sie ko enne? 

Imatran Kylpylän veteraanikuntoutuksessa kymmenen vuorokauden jaksolla ajalla 10.09 - 20.09.12 sain olla itsekin veteraanin puolisona mukana kokemassa kuntoutuksen hyvää tekevää voimaa ja tekemässä myös yleisiä huomioita. Hoitoaika oli aina odotettu ja sisälsi useimmiten hierontaa. Siellä ne löytyivät hartioiden kovettumat ja selän pitkien lihaksien vihlaisut. Hieronnat katkaisi ihana jalkahoito. Tietoiskuja elämistä helpottavista apuvälineistä ei myöskään sovi unohtaa. Jokaiseen päivään kuului kuntohetki, mikä käsitti lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua. Se yhdistettynä tuolijumppaan liikuntasalissa isossa tai pienemmässä ringissä antoi katsoa ja ihmetellä, noinko kauan jalan tulisi kestää ylhäällä. Hyvä onkin olla tavoite, mihin tähdätään. Toisinaan kuntohetkeen kuului ohjattu ulkoliikunta, vedettiin keuhkoihin syksyistä luontoa ja opittiin oikeaoppinen sauvakävely. Keskustelulle, vuorovaikutukselle annettiin aikaa lähes päivittäin ja se onkin nyt yksi kuntoutuksen painopisteitä. Kuljettiin yhtä jalkaa, tultiin tutuiksi, muisteltiin lapsuuden matkoja, lasten osallistumista työhön, iltamareissuja ja elettiin ”tämän ikäisenä tässä ajassa”. Huomattiin, että jokaisella pitäisi olla ainakin yksi juttukaveri. Onko sinulla sellainen kotipiirissäsi? 

Tutuiksi tultiin 

Kymmeneen vuorokauteen mahtuu 30 aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Useammin kuin kerran sai kysyä ”mist kaukaa työ ootta”. Birgit ja Abraham Poutanen olivat tulleet Luumäeltä ja edustivat sotainvalidijärjestöä. Heillä oli saunaremontti meneillään, isäntäväen kuntoutusaikana siihen oli hyvä sauma. Huokasin helpotuksesta, remontti sotku rasittaa, vilkas ja iloinen Birgit nauraa heläytti. Sodassa saatuja jalan kipuja paranteleva puoliso Abraham myhäili vieressä. Lapista Sodankylästä evakkoon lähteneet Hilkka ja Aarre Lätti asuvat nykyisin Lahdessa. Revontulten räiskeestä lähdettiin aikoinaan kipinkapin, ensimmäinen evakkopaikka löytyi läheltä Kokkolaa. Aarrella on vaikea kuulovamma, mikä sitoo myös puolisoa ”tulkiksi”. Lätit toimivat Rintamaveteraanien riveissä.
Ruokolahdelta kuntoutuksessa oli Utulan kylässä syntynyt ja kasvanut vuonna 1923 syntynyt Reino Hammaren. Yksin kotiaan asuva Reino on sitkeä Kannaksen ”sissi”. Keppi ja rollaattori apunaan hän hoitaa huushollinsa, päivittäistavarat löytyvät omalta kylältä, pitäjän ainoasta kyläkaupasta omalla autolla liikkuen. Seuralaisena hänellä on edelleen pienenä koettu lapsihalvaus, toinen nilkka on jäykistetty. Osallistuminen oman Sotaveteraanijärjestön toimintaan kuuluu ohjelmaan, laulaminen mieskuorossa on jo jäänyt, se vaatii liian paljon lähtöjä, Reino pohtii.
- Kuntoutusohjelmassa jokainen sai kertoa itsestään. Sekin oli osa vertaistukea: itsensä raottaminen.

Historiaa

Imatran Kylpylällä on veteraanikuntoutuksen järjestämisessä pitkät perinteet, ihan sieltä ”Punaisen Sulan” keräyksen ajoilta asti eli vuodesta 1985. Myyntipäällikkö Rauni Aineslahti ja terveyspalvelupäällikkö Tiina Korhonen iloitsevat, kun Imatran Kylpylä on nyt nosteessa ja toiveesta, että veteraanikuntoutuksessa ollaan mukana loppuun asti. Asiaan vaikuttaa tietysti kuntoutukseen satsatut määrärahat ja kuntoutusta tarvitsevien lukumäärä. Tilastojen mukaan kuntoutukseen oikeutettujen määrä Etelä-Karjalassa vuonna 2011 oli 43 530, heistä kuntoutuksessa kävi vajaa puolet. Puolisoita oli laitoskuntoutuksessa veteraanin kanssa 1 871. Siinä luvussa olisi paljonkin petraamisen varaa, puolisot ovat toki kuntoutuksen väärtejä sodanjälkeisen ahertamisen ja jälleenrakentamisen kuluttamina.
Imatran Kylpylän lääkäri Antti Jarva kertaa kuntoutukseen oikeuttavaa historiaa. Ensin kuntoutus koski vain rintamalla olleita miehiä. Vähin erin alettiin korvaa kallistaa myös naisten puoleen, vaikka miehet kuulemma hörpöttivät, että ettehän te ole olleet rintamalla. Monivaiheisen myötäantamisen ja lainmuutoksen jälkeen kuntoutus jaettiin tasan 10 ja 10 vuorokautta. Siitä kiitos päättäjille ja edunvalvojille. 

Maija Nevalainen