tiistai 16. heinäkuuta 2019

.

Minun kirkonmäkeni

Kun täysin tuntemattomasta paikasta ostaa itselleen rakennustontin talvella, on kuin ostaisi sian säkissä. Näin me kuitenkin teimme, kun 1960-luvun viimeisenä vuonna sovimme kaupasta seurakunnan kanssa. Hyvissä ajoin ennen vappua alkaneet rakennustyöt osoittivat vanhan viisauden  paikkansa pitävyyden. Harjun valumavedet aiheuttivat monia vaikeita tilanteita, mutta kaikesta selvittiin. Kirkonmäki tai ainakin sen kainalo on ollut meille paras paikka asua. Tämän päivän puhelinluettelossakin on osoitteenamme yhä Kirkonkylä. En ole halunnut siitäkään luopua.

Seurakunta syntyy

Tänä suuriin kokonaisuuksiin pyrkimisen aikana on mielenkiintoista todeta, että historia tuntee myös päinvastaiseen pyrkiviä ajanjaksoja. Kun Jääsken laajassa seurakunnassa koettiin asioiden  hoitaminen vaikeaksi, se jaettiin kahtia. Pohjoisosasta muodostettiin Ruokolahden seurakunta vuonna 1572. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi 440 vuotta.

Ensimmäisten tehtävien joukossa oli löytää uuden seurakunnan kirkolle paikka. Hyviä ja sopivia paikkoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon, eikä tehtävä liene ollut helppo. Valitsijat onnistuivat tehtävässään  kiitettävästi: maisemallisesti kaunis Saimaan niemi, joka kohoaa ympäristöään korkeammalle siihen aikaan tärkeän kulkureitin veden äärellä.

Ruokolahden kirkonmäkeä pidetään yhtenä Suomen kauneimmista. Kaunis se todella on, mutta kauneus ei ole vienyt siltä toimivuutta. Kaikki ovat lähellä toisiaan, mutta kyllin kaukana toisistaan. Mäellä on avaruutta ja monimuotoisuutta.

Minun Kirkonmäkeni

Minulle Kirkonmäki käsittää maiseman Pappilanlahdelta Ukonsalmeen ja Ruokolahti-talolta Lampsiinlampeen. Tunnen taatusti sen jokaisen notkelman ja supan, polun ja kukkulan, kiviaidan ja rakennuksen. Neljänkymmenenkolmen vuoden ajan Kirkonmäki on ollut minulle jokapäiväistä elämää ja sen olemassaolo on merkinnyt minulle arvoja ja elämänlaatua.

Kirkonmäellä nyt seisova neljäs kirkko on 158 vuoden ikäinen. Kolme aikaisempaa olivat toisella paikalla keskellä vanhaa hautausmaata. Pidän kirkkoamme kauniina ja tyylikkäänä, sellaisena perinteisenä. Sen alttarin ääreltä olen saatellut elämään niin  lapsemme kuin lastenlapsemme:
konfirmaatio – sotilasvala – häät. Lukuisat ovat ne tutut, joiden viimeisellä matkallaan olen saanut olla mukana kunnioittamassa heidän muistoaan.

Kirkkopihan erottaa ympäristöstä tyylikäs rauta-aita. Sen sisään jää yli kahden sadan Jatkosodan sankarivainajan hautarivistö. On ollut velvollisuus ja suuri kunnia aloittaa oma joulu seisomalla kunniavartiossa heille pystytetyn muistomerkin äärellä, tai suorittaa samaa tehtävää vanhalla hautausmaalla olevien Talvisodan sankarivainajien hautojen äärellä. Iloitsen myös siitä, että omat poikani ovat saaneet suorittaa tätä samaa tehtävää.

Kirkonmäkeeni liittyy myös arjen työtä. Oman kodin rakentaminen  oli maksettava. Kun koulutyö loppui, oli kiirehdittävä kesätöihin Kirkonmäelle. Sain sieltä urakan. Seurakuntatalon jyrkkä tiilikatto oli pahasti sammaloitunut. Se oli puhdistettava ja maalattava. Koska en olisi siitä yksin selviytynyt, palkkasin itselleni aliurakoitsijan. Niemeläisen Eskon kanssa suoritimme vaikean tehtävän  ilman suuria ongelmia. Hautausmailta oli päätetty poistaa hautojen reunakivet. Työmaani siirtyi sinne. Nämä työtehtävät lähensivät suhdettani Kirkonmäkeen.

Oli vuosia, jolloin käytiin kamppailua seurakuntatalon säilyttämisestä. Oltiin puolesta ja vastaan. Pidän suurena kulttuuritekona sitä, että tyylikäs rakennus säilytettiin, ja tyydyttiin laajennusosaan.
Toisenlaisen kohtalon koki kirkkoherran pappila. Tilalle tuli sen ajan tyylin mukainen laatikko, josta ajan kuluessa kirkkoherranvirastokin vietiin markettiin.

Arvokasta  nähtävää

Kirkonmäellä on seitsemän muistomerkkiä. Näiden lisäksi hautausmaat ovat täynnä arvokkaita ja historiallisia muistokiviä. Vanha kellotapuli on meille ruokolahtelaisille jokapäiväistä herkkua, mutta matkaajalle se on suuri ihmettelyn ja ihailun aihe. Hyvin varustettu kotiseutumuseo ja Ruokolahti-talo eri rakennuksineen ovat Kirkonmäellä aivan oikeassa paikassa.

Kuvataiteella on suuri osuus Kirkonmäkeni tunnettavuuteen. Albert Edelfeltin ”Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” ei jätä ketään kylmäksi. Taulu on ehdottomasti Edelfeltin tunnetuimpia ja arvostetuimpia teoksia. Se oli myös aikansa sensaatio. Taiteilija teki matkan Ruokolahdelle 14.7.- 3.8.1887 ja löysi täältä pohjan taiteellisille tavoitteilleen. Tulevana kesänä hänen vierailustaan tulee kuluneeksi 125 vuotta. Edelfelt ei ole historiaa – hän on myös tätä päivää. Kirkon seinustalla olevan muistomerkin kivet ovat ruokolahtelaista Salpalinjaa.

Avoimen Kirkonmäen ulkopuolelta löytyvät upeat ja vaativat lenkkimaastot sekä mainiot marja- ja sienimetsät. Nautin niistä. Tähtihetkiäni ovat kirkonkellojen kaiku, keltaisina lainehtivat ruispellot ja jouluaaton tuhannet kynttilät haudoilla.

Harri Tonder