lauantai 16. marraskuuta 2019

.

Haapaveden vesiensuojelu alkamassa

Virmutjoen seurojentalolla pidettiin tiistaina 13.3. kyläilta Haapaveden ja Äitsaarta ympäröivän vesialueen suojelun tiimoilta. Paikan päälle oli saapunut vajaat 30 henkeä. Tilaisuudessa haluttiin kuulla osallistujilta, olivatko nämä havainneet muutoksia Haapaveden vedenlaadussa, valuma-alueella tai rantavyöhykkeellä.

Mikäli vesiensuojelu nähtäisiin tarpeelliseksi, haettaisiin projektiin hankerahaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta kahdessa eri vaiheessa. Kutsu tilaisuuteen oli lähtenyt mm. Haapaveteen rajoittuville kyläyhdistyksille, vesialueosakaskunnille ja kunnanhallituksen jäsenille.

Paikalla puhumassa kuultiin mm. Imatran seudun ympäristötoimen ympäristönsuojelupäällikkö Anna-Maija Wikströmiä ja ympäristöinsinööri Helena Kaittolaa, joka oli laatinut alustavat suunnitelmat Haapaveden vesiensuojelun valmisteluhankkeesta, sekä Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry:n Pena Saukkosta. Hän kertoi pinta-alaltaan 34 neliökilometrin kokoisen Haapaveden ja Äitsaarta ympäröivän vesistön vedenlaadusta.

Veden laatu heikentynyt

Ruokolahden kunta aloitti Haapaveden vesistön tarkkailun vuonna 1991, Saukkonen kertoi. Fysikaalis-kemialliset näytteet kerättiin neljä kertaa vuodessa, ja vuodesta 2009 lähtien kahdesti vuodessa.

Saukkonen kertoi vedenlaadun kehityksestä vuosien varrella.  Leutojen talvien jälkeen, vuosina 2009-2010, humusta ilmentävä veden kemiallinen hapenkulutus eli  COD-arvo on kasvanut kaikilla näytepisteillä. Mm. Kauvonselällä myös sameusarvot ovat kasvaneet, ja Haapaniemen edustalla sekä typpipitoisuus että väriarvo ovat nousseet. Rantalinnan edustalla vedenlaatu on pudonnut hyvästä tyydyttävään luokkaan ja syvänteissä on ollut happikatoa, josta on aiheutunut ravinteiden liukenemista järven pohjasta ns. sisäistä kuormitusta. Saukkonen toi esille maatalouden vesiensuojelukeinoja, kuten riittävät suojavyöhykkeet, oikea-aikainen ja oikein mitoitettu lannoitus ja viherkesannointi. Metsätalouden vesiensuojeluna toimisi esim. kaivuu- ja perkauskatkot, pohjapadot ja lannoituksen vähentäminen.

Haja-asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurimpia fosforikuormittajia. Esim. läntisen Pien-Saimaan ulkoisesta fosforikuormituksesta 17 prosenttia ja typpikuormituksesta kahdeksan prosenttia on haja-alueen jätevesistä peräisin.  Ilmastonmuutos yhdistettynä ihmisen muokkaaman valuma-alueen ominaisuuksiin aiheuttavat humus- ja ravinnekuorman merkittävää kasvua, Saukkonen selosti. Hän huomautti, ettei järvessä olevien ravinteiden vaikutus riipu siitä, mistä ne ovat kotoisin. Ihmistoiminta kuormittaa vesistöjä joka tapauksessa: - On tehtävä se, mitä on tehtävissä. Kaikkien kuormituslähteiden päästöjä olisi saatava vähenemään, ja toimenpiteet vaatisivat kaikilta yhteen hiileen puhaltamista.

Toimintasuunnitelma

Ympäristöinsinööri Helena Kaittola esitteli tilaisuudessa Imatran seudun  ympäristötoimen luonnosteleman hankesuunnitelman. Sen ensi tavoitteina on selvittää Ruokolahden Haapaveden vesiensuojelullista tilaa ja ulkoisia kuormitustekijöitä, ja suunnitella yhdessä alueella toimivien sidosryhmien kanssa ratkaisuja toteutettavaksi varsinaisessa vesiensuojelun toteutushankkeessa.

Esiselvitysvaihe sisältää mm. alueen hydrologian kuvaamisen lyhyesti (valuma, virtaukset), vedenlaadun selvittämisen eri puolilla Haapavettä ja vedenlaatuun vaikuttavien merkittävimpien kuormitustekijöiden etsiminen.

Esiselvitysvaihetta seuraisi erityyppisten vesiensuojelutoimien ja –ratkaisujen suunnittelu eri kuormitussektoreille yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Maataloussektorilla tehtäisiin vesiensuojelun yleissuunnitelmia ja yksityiskohtaisempia suunnitelmia, joissa painopistealueena olisi Virmutjoen valuma-alue.

Metsätaloussektorilla Virmutjoen valuma-alueella keskityttäisiin ravinteiden ja eroosion vähentämiseen. Taaja-asutuksen ranta-alueilla puolestaan etsittäisiin keinoja hulevesien käsittelyn parantamiseksi. Lisäksi Ruokolahden ranta-alueiden maankäytön suunnittelua tarkasteltaisiin vesiensuojelun näkökulmasta ja esitettäisiin kehittämisnäkökulmia.

Lopuksi Kaittola mainitsi poisto- ja hoitokalastuksen, jossa ravinteita poistetaan järvestä kalojen muodossa, tarpeen kartoittamista ja toteutuksen suunnittelua. Prosessiin sisältyisivät hankesihteerin palkkaus, aihekohtaisten työryhmien kokoaminen sihteerin avuksi ja eri sidosryhmien edustajista koostuvan hankeryhmän muodostaminen.

Tukea hankkeelle

Anna-Maija Wikström oli tyytyväinen tilaisuuden antiin: - Mielestäni saatiin vahva tuki sille, että jotain pitäisi tehdä. Meillä oli kutsuttu tähän aika laajasti sidosryhmien edustajia. Yhteinen kanta tuntui olevan, että ryhdytään tekemään jotain, eli hanketta uskalletaan ruveta suunnittelemaan, Wikström kertoi.

Edessä olisi hankesuunnitelman laadinta, jolla haettaisiin maaseudun kehittämisrahaston rahoitusta. Ensimmäisenä toteutettava selvitysvaihe kestäisi vuoden, jonka jälkeen haettaisiin uutta hanketta, jossa suunnitelmaa toteutettaisiin. Prosessi ei olisi nopea, Wikström myönsi: - Nämä eivät ole mitään nopeita taikatemppuja. Tämä vaatii yhteistyötä monien eri tahojen kanssa ja perusteellista suunnittelua. Hän totesi tiedottamisen olevan tärkeä osa-alue hankkeessa: - On tärkeää, että mahdollisimman moni saa tietoa ja pystyy osallistumaan toimenpiteisiin omalta osaltaan. Yleisötilaisuus aiheesta järjestettäisiin, kun hankepäätös olisi saatu.

Karoniemen mökkiläisellä Lauri Pietiläisellä on 37 vuoden kokemus järvialtaan alueella mökkeilystä. Hän on seurannut vuosia veden laadun heikentymistä: - Kalasto on muuttunut. En ole vuoden 2005 jälkeen pitänyt katiskoja omassa rannassa, koska lahdissa ei ole kuin suutareita, Pietiläinen valitteli.

Kesäkuussa 2010 sinileväesiintymät hätkäyttivät Soinilansalmen, Raaniemenselän ja Soinilanlahden rantojen asukkaita, Pietiläinen muistutti. Hän kertoi 60-luvulla rakennetun Kaljaniemen ja 90-luvulla rakennetun Soinilansalmen padon muuttaneen ratkaisevasti Salo- ja Äitsaaren pohjoisen puolisen vesialueen virtausolosuhteita. Tosin Kaljaniemen pato auttoi ratkaisevasti silloin padon pohjoispuolisen vesialueen puhdistumiseen, Pietiläinen huomautti ja kertoi Kaukopään tehtaan pumppaaman vesimäärän vähentyneen vähitellen alle puoleen padon rakentamisen ajoista.

Vesistön valuma-alue muodostuu Salpausselkien välisestä Ruokolahden kunnan alueesta. Suurimmat vesimäärät tulevat Virmutjoesta, Kärinkijärvestä ja sen yläpuolisista vesistöistä. - Kun tutkii suoaluetta, joka on Virmutjoen yläjuoksulla, mistä vedet tulevat Virmutjokeen, en yhtään ihmettele, miksi saastemäärät ovat lisääntyneet Virmutjoen alapuolella, Pietiläinen selosti. - Todennäköisesti se ruokkii koko vesialuetta, koska Virmutjoen virtaamat ovat 70-luvun lopulla tehtyjen mittausten mukaan 2-3-kertaisia Kaukopään nykyisiin pumppausmäärin verrattuna huhti- ja toukokuussa. Samaan aikaan kun muut eteläisen Saimaan vedet ovat puhdistuneet, ovat läntisen Pien-Saimaan ja Salo- ja Äitsaaren pohjoisen puolisen vesialueen vedet huonontuneet, Pietiläinen kertoi.

Vesiensuojelu jokaisen vastuulla

ELY-keskuksen vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi esitti tilaisuudessa virtaama-analyysin Haapavedestä.  Haapavesi/Saimaa on tasa-allas, jossa tuulet ja ilmanpaineet vaikuttavat voimakkaasti, hän selosti. Kaljaniemen patopenkereen purkukaan ei auttaisi keskivirtaamatilanteessa, koska Haapaveden omalta valuma-alueelta tuleva valuma (n. 2 m3/s) menee Kaukopään tehtaan vedenoton myötä tehtaalle. Jos patoluukku olisi auki, tehtaan vedenoton imu ottaisi vettä patotien eteläpuolelta. 

- On herätty siihen, että ongelmia on, Niittyniemi totesi tilaisuuden jälkeen. – Muutaman viime vuoden ajan tätä viestiä on meillekin kantautunut, että jotain ongelmia on. On viimeistään sen aika, että jotain on tehtävä. Niittyniemi muistutti ihmisiä vastuun kantamisesta: - Pidän sitä todella tärkeänä, että tämä ei ole pelkästään ympäristötoimen hanke, vaan ihmiset järvien ympärillä aktivoituvat tämän asian tiimoilta. Viranomaiset saavat konttoreissan tehdä mitä vaan, mutta jos ihmiset, jotka ovat järven ympärillä eivät ala toimimaan, eivät tulokset ole niin hyviä, Niittyniemi varoitteli.

Hän huomautti vesiensuojelun monimuotoisuudesta: - Aina on suuri paine, että pitää näkyä koneita tekemässä jotain. Moni asia on niin, että ilman koneitakin voidaan tehdä vesiensuojelua, kun vain jokainen omalta osaltaan huolehtii vesien suojelusta. Se todellakin voi alkaa siitä, että huolehtii niistä saunapesuvesistä, etteivät ne päädy suoraan järveen, Niittyniemi totesi. Hän kertoi vesiensuojelun olevan usein tiedon jakamista: - Kun ihmiset ymmärtävät sen, että heidän oma toimintansa vaikuttaa, niin se on jo tärkeää.

Atso Suopanki

Kuvateksti: Ympäristöinsinööri Helena Kaittola esitteli alustavat suunnitelmat Haapaveden vesiensuojelun valmisteluhankkeesta.