keskiviikko 13. marraskuuta 2019

.

Talven Iloja



T
änään on tammikuun viimeinen päivä. Sydäntalvi on ohi ja siirrytään talven viimeiseen kuukauteen helmikuuhun. Tynkäkuukauden jälkeen ollaan jo  kevään ensimmäisessä kuukaudessa maaliskuussa, vajaan kahden kuukauden kuluttua päivä saavuttaa yön, ei jää peesiin, vaan menee saman tien ohi. Joulun jälkeinen juhlaton jakso jää lyhyeksi, sillä pääsiäinen päättää maaliskuun.

Vuodenaikojen vaihtelu on tervetullutta. Neljä vuodenaikaa on meille rikkaus, josta en luopuisi millään hinnalla. Jokainen vuodenaika tuo aina tullessaan monia ilonaiheita, joista kannattaa nauttia ja saada rytmiä elämäänsä. Vuosi on täynnä odotusta, ja juuri se tekee siitä niin mielenkiintoisen.

 

Rakastettu kuvataiteilijamme Martta Wendelin on vuonna 1929 tehnyt koululuille opetustaulun nimeltä ”Lasten talvi-iloja”. Kun sitä katselee, tulee hyvä mieli. Punaposkisia lapsia mäenlaskussa talvisella hangella. Reipasta meininkiä ja iloista toimintaa. Nyt nautitaan. Se näkyy jokaisen kasvoilta. Pian  senkin pikkutytön, jolta sukset ovat menneet ristiin. Uudelleen ylös mäkeen ja akantappoon. Tällaista kuvataulun touhua kaipaisi enemmän tähänkin päivään.

 

Jos joku nyt maalaisi taulun ja kuvaisi aikuisten talvi-iloja, mitä siinä olisi? Ehkäpä hän näkisi aavan, lumipeitteisen järvenjään ja siellä istua kököttävän pilkkijän. Toisaalla hän huomaisi lumisen luonnon keskellä hiihtäjän. Jo pelkkä luminen luonto ja lumen luomat taideteokset luovat aihetta iloon. Lumi toki antaa myös työtä. Lumityöt ovat luovaa työtä, josta voi jopa nauttia. Hyvin ja tyylikkäästi tehdyt lumityöt voivat olla ilonaihe. Niissä vain on hyvä olla kohtuus, ettei niistä tule rasite, mutta silloinkin ne on tehtävä.

Lintulaudat asiakkaineen ovat monen talon ilonaihe. Kun laudat on sijoitettu niin, että katse voi ne päivän mittaan tavoittaa, oppii tuntemaan talvilintujen päivärytmin ja käyttäytymisen. Jos joukkoon ilmestyy uusia tulokkaita, on tuota pikaa tarkistettava, mikä ja kuka hän on. Oravat ovat lintulautojen syöppöjä ja käynneillään valtaavat  koko laudan. Juuri nytkin ne kirmailevat kylläisinä ison männyn rungolla ylös alas ja vispaavat häntiään vinhaan tahtiin.

 Harri Tonder