sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Kotikunnan kahdet kasvot

Meillä kävi toissa vuonna nuohooja, nokikolari. Tuli aivan yllättäen, puskista niin kuin on tapana sanoa. Olin jo odottanutkin. En kuitenkaan ollut vielä oikein selvillä uudesta järjestelmästä. Edellinen vuosikin jäi ilman nuohousta, kun Tuhkanen oli siirtynyt hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Nyt siis nuohooja kävi, jätti käyntikorttinsa ja lupasi tulla seuraavana vuonna uudestaan. Odottelin koko vuoden aina sen viimeiseen päivään saakka. Ei tullut nuohooja. Uunit jäivät nuohoamatta.

Kolmisen viikkoa sitten näin sattumalta naapuriin tulleen nuohoojan. Nyt oli iskun paikka. Eri mies kuin meillä oli toissa vuonna käynyt. Varasin häneltä ajan saman viikon lopulle.Tilaus piti. Nuohooja tuli ja pyyteli anteeksi myöhästymistään. Kun pihalla ennen työn alkua juttelimme, huomasimme, että toisella puolella olevan  naapurin pihalla seisoi nuohoojan auto. Yhdessä päivittelimme nykyistä menoa. Touhu tuntui jotenkin järjettömältä. Kolme eri käyntiä kolmeen vierekkäiseen taloon. Eikä tässä vielä kaikki. Parin viikon kuluttua neljännen talon isäntä kertoi heille tulevan nuohoojan. Eikä se ollut kumpikaan aikaisemmista. Oi niitä Tuhkasen aikoja.

 

Kilpailuttaminen hävitti nuohouspiirijärjestelmän. Tuhkanen tuli ja kulki talosta taloon. Jos siellä ei oltu kotona, hän yritti uudestaan. Nyt homma on kunkin talonomistajan vastuulla edellä kerrotuin seurauksin. Järkevältä tuntuisi, että meillä Veikkojenpolulla vaikkapa oltermanni sopisi koko kadun  nuohoukset  yhden ja saman nuohoojan  tehtäväksi tiettynä ajankohtana.

 Kunnossa Kaiken Ikää-hankkeen tehtävät ovat moninaiset. Sen tulee tiedottaa, aktivoida, valistaa, poistaa esteitä, muokata asenteita, rohkaista, kannustaa, houkutella, järjestää, palkita, ideoida, suorittaa seurantaa ja tehdä aloitteita. Pitkä lista, mutta otetaan sieltä nyt esille kaksi viimeistä: SUORITTAA SEURANTAA JA TEHDÄ ALOITTEITA.

 

Tämä talvi on ollut hyvä hiihtotalvi ja on sitä ilmeisesti  edelleen. Hiihtoharrastuksen edistäminen, ylläpitäminen ja esteiden poistaminen on tärkeää ja välttämätöntä. Jotta hyvää hiihtotalvea voitaisiin hyödyntää, edellyttää se suunnitelmallista latujen tekoa ja hoitoa aivan samalla tavalla kuin yllä kerrotussa nuohouksessa.Me kaikki tiedämme, ettei Vesitorninmäen  valaistusta ladusta ole vaikeutensa vuoksi koko kansanhiihtoladuksi, eikä Lääväkorven metsälatukaan kansaa houkuttele. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät jäällä kulkevat ladut. Toki tiedän sielläkin olevat vaikeudet, mutta niidenkään takia en heittäisi kirvestä kaivoon. Tarvittaisiin suunnitelmallisuutta, organisointia ja seurantaa.

Tämän talven ovat ainakin osittain pelastaneet täysin ulkopuoliset henkilöt. He ovat ajaneet talkootyönä latuja sekä Kaukopään että Haapaveden suuntaan. Tämä talvi on pian eletty. Uutta talvea varten on syytä istahtaa pöydän ääreen miettimään, miten asiat tulevaisuudessa hoidetaan.Osittainen latujen teon ulkoistaminen voisi olla yksi vaihtoehto.

 Kun nuoriso- ja matkailusihteeri, liikuntasihteeri ja kansalaisopiston musiikinopettaja pian lähtevät, on se kova haaste, johon pitäisi  pystyä vastaamaan järkevin ratkaisuin. Nykyisessäkin tilanteessa.

 Harri Tonder