perjantai 15. marraskuuta 2019

.

Hukkavuoren luontopolkuun kannattaa käydä tutustumassa

Kunta luovutti tämän vuoden Ruokolahti-palkinnon Matti Päiviselle, joka on rakentanut luontopolun Hukkavuorelle jo 1990-luvulla.
Imatran Inkerit olivat suunnitelleet luontoretkeä ja me Eukot Virve-Inkerin johdolla saimme kutsun tulla mukaan. Sovimme vierailusta Hukkavuorelle markkinoiden kotiseutujuhlan jälkeen pidetyssä kahvitilaisuudessa. Tusinan verran meitä Eukkoja ja Inkereitä pääsi vielä ennen talven tuloa tutustumaan kohteeseen, joka monille paikkakuntalaisillekin on jäänyt tuntemattomaksi. 

Matti Päivinen tuntee kotipitäjämme pohjoisosat, sen luonnon, historian ja paikalliset asukkaat. Näistä kaikista koostuvat polut, joita on maastossa kolme eri pituista ja lisäksi lähimaaston reilun kahden kilometrin mittainen lähipolku.

Matti ja Pirjo Päivinen ovat antaneet pihapiirinsä poluilla kulkijoiden käyttöön. Navetan vinttiin on tehty keinupaikka lapsille, pöydät ja penkit ruokailua varten. Pihassa on kota makkaranpaistoa varten. Polun alussa on tarjolla mukaan otettavaksi matkasauva, joka osoittautui varsin tarpeelliseksi vaihtelevassa maastossa liikkuessa.

Matti Päivinen kertoi ennen polulle lähtöä paikallisesta kyläläisestä Onnista, joka oli antanut naapurille muistoksi metsään liittyviä esineitä ja innostuksen tarinoiden keräämiseen ja eteenpäin kertomiseen. Taukopaikalla omia eväitä nauttiessamme Matti järjesti tietokilpailun luontoon liittyen. Matkan varrella olleen pylväskatajan korkeuden Hanna-Inkeri arvasi melko tarkalleen.
Hukkavuoren polku kulkee halki eteläisen Suomen erämaan, jossa löytyi paljon mielenkiintoista katseltavaa. Matti on tehnyt polun varrelle eläimiä luonnon muovaamista aineista.

Uutta tietoakin saimme. Nyt tiedämme, että suuntakivet laitettiin rajapyykeille osoittamaan suuntaa, josta seuraava rajapyykki löytyy. Saimme kuulla, että turvetta syntyy rahkasammaleesta, joka kasvaa latvaosiin uusia versoja samalla kun alaosat maatuvat turpeeksi.

Kapuaminen Hukkavuorelle sai sykkeen nousemaan. Kipuaminen kannatti. Näkymä oli huikea. Korkeimmalla paikalla oli taukopaikka, jossa nautimme omat eväät. Kuin pisteenä iin päälle saimme nähdä neljän ukkometson lehahtavan puiden latvaan päittemme yläpuolelle. Tosin havaitessaan seurueemme koppelot jatkoivat matkaa.
Loppumatka neljän kilometrin polulla oli varsinainen elämys, vaikka Jaakobin portaat jätimme toiseen kertaan.

Moni retkellä olleista ihmetteli, miten hieno retkeilykohde on ihan kotikulmilla. Marraskuinen päivä oli lyhyt retkelle, jossa olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää polun varrelle mahtui. Oli ilo saada kuulla Matti Päivisen opastusta polun varrella olevista luontokohteista. Ruokolahti-palkinto osui tänä vuonna napakymppiin. Matti Päivinen on pyyteettömästi tehnyt suuren työn oman kotikunnan luonnon ja historian tuntemisen lisäämisen hyväksi.

Iloksemme saimme myös tutustua Minna Matikaiseen, Matin veljentyttäreen, joka on opettelemassa ja vähitellen ottamassa vastuuta Hukkavuoren polun opastuksista.

Airi Ruokonen