sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Tiistaitarinoissa tarinoitiin pula-ajasta

Tiistaitarinat ovat Ruokolahti-seuran toimiva idea. Ne ovat täydellisiä muistelon ja nostalgian  hetkiä. Kun nostalgiakylläiset ikäihmiset pääsevät samaan tupaan, samojen pöytien ääreen, juttua pisaa. Rupatteluhetkien anti ei harmi kyllä siirry sukupolvilta toisille, sillä osanottajat ovat laskevan kaaren joukkoa.

Viime viikon teema – pula-aika – oli kiitollinen aihe. Kun 30 ihmistä istahtaa Ruokolahti-talon pöytien ääreen, voidaan tuvan sanoa olevan täysi. Aihe oli kaikille, talossa työskentelevää kesätyttöä lukuunottamatta, tuttu ja itse koettu. Valtaosa väestä halusi vain kuunnella. Niinpä puheenvuorot keskittyivät lähinnä tunnetuille muistajille kuten Martti Toiviainen, Leea Pätilä, Keijo Sikiö ja Kaija Niemi. Toki jotkut muutkin puheenvuoronsa ottivat.
Muisto muiston perään, tarina seurasi toinen toistaan, tunnelma nousi kattoon ja tunteet pintaan.
Puhuttiin jopa päällekkäin, tuvan toisella reunalla kertoi yksi, toisessa päässä toinen. Hiljaista hetkeä ei ollut. Oltiin tarinoimassa, mutta olisiko sittenkin tarvittu puheenvuorojen jakajaa. Useampi olisi ehkä kädennostolla ja luvan perään uskaltautunut ja ehtinyt mukaan.

Sotien jälkeinen pula-aika oli väistämätön. Kaikesta oli pulaa, ja se oli osa elämää. Se otettiin yksissä tuumin vastaan ja se hyväksyttiin. Yhdessä päätettiin se myös voittaa. Torjujaksi nousi koko kansa ikään katsomatta. Jokaiselle löytyi oma tehtävänsä. Kekseliäisyys ja omatoimisuus oli huipussaan. Oli yhteinen tavoite. Pula oli selätettävä. Se kasvatti kansaa vahvaksi ja voimakkaaksi.

Valtiovalta ohjaili pula-ajan elämää, ja hyvä niin. Kansanhuollon tehtävä oli tärkeä ja vaativa. Jokaisella kansalaiselle annettiin yleisostokortit eri tarvikkeille ja tuotteille. Kun käytit kortin loppuun, enempää et saanut. Viimeiset ostokortit olivat voimassa vielä vuonna 1954.
Kansanhuollon tehtävänä oli myös valistaa pulan keskellä kamppailevaa kansaa sen ajan keinoin. Martti Toiviainen muisti erään lehtimainoksen: Katiskasta kala nosta, kalan kanssa muhennosta oivaa laita nokkosesta. Siinä terveys ja ruokalista.

Eipä tuo ohje kovin kauas tästä päivästä mennyt.

Itse kerroin ja jopa näytin oman abiluokkani kirjaa seitsemän vuoden takaa. Kirjan nimi on ”Pula – hyvinvointi - täyttä elämää”. Se on 60 nuoren selviytymistarina. Sen alkulehdellä on erään luokkatoverimme ajatus.
Olen saanut elää hyvän ja kauniin nuoruuden sodan ja pulan keskellä. Ihmiset huolehtivat toisistaan, kävivät kylässä ja olivat aitoja. Lapset kunnioittivat vanhempiaan, opettajia ja virkavaltaa. Oi niitä aikoja!


Harri Tonder