lauantai 16. marraskuuta 2019

.

Pyhäinen tuntu maanantaisissa rukiinleikkuutalkoissa

Kuin pyhäpäivä, tai tästä ei päivä parane, kuului kommentteja Ruokolahti-seuran rukiinleikkuutalkoissa Äitsaarella Terävälän kylässä. Helleraja oli jo ylitetty aamupäivällä, talkooväelle oli varattu juomista ja jokainen sai leikata sirpillä omaan tahtiinsa.

Kylän vanhin Paavo Smolander oli ehtinyt leikata jo kahden kuhilaan verran, kun ruismaan isäntä Kyösti Moilanen kehotti häntä  huilaamaan.
- Ihan sujui kuin ennenkin, totesi 87-vuotias Paavo, jolle viljan leikkaaminen sirpillä on tuttua lapsuudesta saakka.

Matti ja Aija Moilasen omistama  Heinahon perinnetila oli paras mahdollinen paikka vanhan perinteen vaalimiselle, ehkä juuri siitä syntyi pyhäinen tuntu, jota Kyösti Moilanen kuvaili. Talovanhus on nähnyt ympärillään sirpin käyttäjiä  monina vuosina, mutta viime vuosikymmeninä koneet ovat hoitaneet puintihommat.
Paikalla pistäytyi myös lapsiperheitä katsomassa, miten ennen leivän tie alkoi pellolta pöytään.

Ruis on jo puitu ja heinät on koossa, kuhilasta yhtään ei pellolla näy. Kaunis, verraton, vanha sääntö on, köyhille ja linnuille myös osansa suotakoon,  laulaa heläytti Kyösti Moilanen talkooväen iloksi.  Tämän laulun oli Jorma Riikonen opettanut Äitsaaren Mieslaulajille. Sanoissa piilee suuri viisaus, tulee muistaa myös niitä, joilla ei välttämättä ole leipää.

Kuhilaita syntyi sen verran, että ne mahtuvat yhteen ahokseen seuran riihessä. Kuhilaita kokosi Jouko Siitonen. Talkooväki sai palkakseen juomisen lisäksi lihakeittoa ja kahvit, joita emännät Anni Hupli ja Selma Haverinen toivat tarjolle. Markkinaruis on saatu kuhilaille, markkinaperinne jatkuu.

Airi Ruokonen