perjantai 22. marraskuuta 2019

.

Tuki- ja sijaisperheille jatkuva tarve

 

Ruokolahdella pidettiin viime viikolla tietoisku tuki- ja sijaisperhetoiminnasta. Paikalla olivat Eksotesta Miika Vormisto ja Taina Porten kertomassa tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnasta, Leena Hyvärinen puhumassa sijaisperheenä toimimisesta sekä Susanna Kaskinen ja Päivi Hömppi kertomassa mahdollisuudesta toimia tukihenkilönä vammaispalveluissa. Uusia perheitä- ja ihmisiä tarvitaan jatkuvasti mukaan.

Ystävyyttä ja apua itsenäistymiseen

Vammaispalveluissa tukihenkilönä toiminen tarkoittaa käytännössä tapaamista tuettavan kanssa noin kerran viikossa parin tunnin ajan. Sopimus tehdään aluksi vuodeksi, kun sopiva tuettava ja tukihenkilö ovat kohdanneet. Etuna tukihenkilönä toimimisessa on monesti ystävystyminen. Etukäteen voikin miettiä, millaiselle ihmiselle haluaisi olla tukihenkilönä. Tälläkin hetkellä Ruokolahdella kaivataan tukihenkilöä parille ihmiselle, Päivi Hömppi kertoo.

Tukihenkilöä kaipaavia on iältään vauvasta vaariin. Susanna Kaskisen mukaan hyvin suuri osa heistä on nuoria aikuisia, jotka kaipaavat apua ja tukea itsenäistymisessä. Usein puuttuu rohkeutta esimerkiksi asioida kaupassa tai aloittaa uusi harrastus. Myös kotitöiden opettelussa tarvitaan välillä apua, ja toimiminen voi olla vaikka yhdessä leipomista.

Lapselle tärkeintä perusarki ja läsnäolo

Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnassa pyritään antamaan mahdollisimman ajoissa ennaltaehkäisevää apua perheille ja huolehtimaan vanhemman hyvinvoinnista lasten etua ajatellen. Tukea tarvitseva vanhempi voi olla vaikkapa työn perässä uudelle paikkakunnalle muuttanut yksinhuoltaja, jolla ei ole tuki- tai läheisverkostoa. Tarve toiminnalle on jatkuvasti kasvava.

Tukihenkilö tapaa tuettavaansa 2-4 kertaa kuukaudessa parin tunnin ajan tehden yhdessä jotakin. Useimmiten tukihenkilöä tarvitaan yli kymmenvuotiaille nuorille.

Tukiperheenä toimiminenkaan ei Miika Vormiston mukaan ole avaruustiedettä tai vaadi mitään koulutusta. Edellytyksiä ovat vakaa elämäntilanne ja halu ottaa lapsi mukaan arjessa kulkemaan. Omat pienet lapset eivät ole este. Lähtökohtana on, että lapset ovat tukiperheessä yhden viikonlopun kuukaudessa. Tukiperhettä tarvitsevat lapset ovat lähinnä 3 – 12 –vuotiaita ja samaan perheeseen sijoitetaan useimmiten 1-3 sisarusta. Lapsille riittävät tavallinen arki, läsnäolo ja yhdessä puuhailu.

Miten tukiperheeksi sitten pääsee? Ensin kannattaa ottaa yhteyttä Eksoten lastensuojelun ehkäisevään perhetyöhön tai mennä rekrytointitilaisuuteen. Työntekijöiden kanssa sovitaan tällöin haastatteluaika haastateltavien kotiin. Haastattelussa saadaan kuva siitä, millainen perhe on kyseessä ja mitä vahvuuksia heillä on tukiperheenä toimimista ajatellen. Haastattelun jälkeen perhe pääsee osallistumaan puolen päivän pituiseen koulutukseen, jossa saadaan peruspalikat toimintaan. Seuraava koulutus pidetään loka-marraskuussa.

Jokainen tukisuhde räätälöidään erikseen pyrkien ajalla ja vaivannäöllä löytämään toisilleen mahdollisimman sopivat perheet. Tutustumistapaamisen jälkeen katsotaan, haluavatko kaikki jatkaa asiassa eteenpäin ja millaista tukisuhdetta halutaan rakentaa. Tämän jälkeen autettava perhe tulee kotikäynnille tutustumaan tukiperheen kotiin. Sitten voidaankin jo sopia ensimmäinen tapaaminen.

Toiminnasta saa pienen palkkion, mutta ennenkaikkea hyvää mieltä, elämän rikkautta ja kenties elinikäisen ystävyyssuhteen.

Ihan tavalliset perheet haussa

Lasten sijoittaminen sijaisperheeseen on keino, kun kaikki lastensuojelun avohoidon keinot on käytetty ja eläminen omassa kodissa ei ole mahdollista. Ensisijaisesti kaikille huostaanotetuille lapsille pyritään löytämään perhehoitopaikka, Leena Hyvärinen kertoo.

Sijaisperhetoimintaan etsitään ihan tavallisia perheitä, joilla on kiinnostus ja halukkuus elää lapsiperheen elämää sekä tilaa lapselle elämässään. Sijaisperheet käyvät ensin kolmen kuukauden pride-koulutuksen, jotta tietäisivät mihin ryhtyvät ja sijoitus olisi myös lapselle mahdollisimman turvallinen vaihtoehto. Kyseessä kuitenkin ovat erityislapset, joilla on takanaan vaikeita kokemuksia, vähintään omasta vanhemmasta ja kodista luopuminen. Sijaisvanhempi tarvitseekin ymmärrystä lapsen käytöstä kohtaan.

Sijoitus perheeseen voi olla pitkäaikainen, jopa elinikäinen suhde. Toisaalta tavoitteena on, että lapsi voisi palata omaan kotiinsa esimerkiksi parin vuoden kuluttua. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja sijoitus pyritään räätälöimään lapselle mahdollisimman sopivaksi.

Toimia voi myös lyhytaikaisena sijoituspaikkana, jolloin lapsi on perheessä tietyn lyhyen ajan parista päivästä pariin kuukauteen. Hän voi tulla hyvinkin yhtäkkiä ja toisen vanhemmista olisi oltava kotona sen aikaa. Monelle työssäkäyvälle toiminta siis ei sovi. Jotkut sijaisperheet ovat erikoistuneet hoitamaan esimerkiksi adoptioon menossa olevia vastasyntyneitä biologisen äidin harkinta-ajan verran.

Sijais- ja tukiperheille on aina kysyntää. Usein naisen aktiivisuus sysää Vormiston mukaan perheen liikkeelle, mutta kannattaa muistaa, että koko perheen on oltava täysillä mukana lapsia myöten.

Jaana Hellstén