sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Ruokolahti-markkinat Kirkonkylän koululla

Suorastaan harvinaista herkkua oli mennä kävellen markkinoiden avaukseen ilman huolia, miettimistä tai tavaroiden raahaamista. Olin kokenut kaikki markkinat kolmen eri yhdistyksen perätuhdolla istuen. Nyt olin vapaa.
Urheilukentän portin kohdalla tavoitin Martti Toiviaisen. Olimme viime vuosina olleet hyviä juttukavereita. Jutustelussamme käydään läpi niin menneet kuin tulevatkin. Niin nytkin. Martti kertoi odottavansa mielenkiinnolla, mitä kunnanjohtaja Antti Pätilällä on tänä lokakuun 11. päivänä 2014 markkinavieraille kerrottavaa.

Oli pysähdyttävä. Katselimme punatiilistä, 42-vuotista koulua. Rakennus parhaassa iässä. Miten upea kokonaisuus meillä onkaan. Koulu kaiken keskellä. Siihen on liitetty uusi ja upea liikuntahalli, ja paraillaan luodaan yhteyttä rakenteilla olevaan päiväkotiin. Kaikki se luottaen tulevaisuuteen. Mutta ei. Itse ydin, koulu on nyt tuhoon tuomittu. Se on jo kolmas kunnan omistama sisäilmaongelmien pilaama kiinteistö. Aikanaan talouskuntana tunnettu ja maan alhaisimmalla veroäyrillä pärjännyttä kuntaa koetellaan nyt kovin kourin. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä yhteen hiileen puhaltamista.

Askeleemme vievät meitä kohti kohtalon koulua. Meillä oli varma mielipide. Nyt ei kannata sievistellä ja pitkittää asioita. Niin hurjalta kuin se tuntuukin vanha ja sairas koulu on pyyhkäistävä kerralla pois, ja uusi, terve ja uljas rakennus nouskoon sen tilalle. Vaikka Ruokolahti on saanut viime aikoina kyseenalaista kunniaa kuntaliitosasioissa, jokainen tietää, että liitos on meillä joka tapauksessa edessä. Nyt on turha mielistellä ja kerätä potaatteja omaan laariin. Kun terveyskeskusta, käytän entistä nimeä, ollaan vinhaa vauhtia menettämässä, on meidän turvattava lastemme koulunkäynti omissa tiloissa. Uusi koulu on mahdollisuus niin kauan kuin olemme itsenäisenä kuntana. Kuntaliitoksen jälkeen se tuskin toteutuu.

Olen avannut tuon koulun ovia lukemattomia kertoja. Se oli hyvä työpaikka minulle kaksi vuosikymmentä. Kun loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivänä 1972 Keskuskoulun ovet ensimmäisen kerran avautuivat, tehtiin Ruokolahdella todellista kouluhistoriaa, otettiin valtava harppaus koululaitoksen kehittämisessä ja siirryttiin alkeellisista kouluoloista suoraan peruskoulukokeiluun. Se oli ihme, ja kuntalaiset tekivät ”pyhiinvaellusmatkoja” sen saloihin. Yhdessä iloittiin. Emme ole kuitenkaan ikivihreitä, ei edes koulu. Nyt tarvitaan kaikkien kuntalaisten ymmärrystä ja tukea uuden elämän alkuun.

Itse ne markkinat alkoivat komealla palkitsemishetkellä. Toimentupa ja Minna Nousiainen ansaitsevat Ruokolahti-palkinnon. Yrittäjyys onnistuu vain yrittämällä ja ideoimalla, ja siinä Minna kuuluu valioluokkaan.

Ruisjauhojonossa nosteltiin jo hermostuneena jalkoja. Vielä on jäljellä kunnanjohtajan puhe. Antti Pätilä näki tilanteen hienosti. Hän tyytyi vain lyhyesti tervehtimään markkinaväkeä ja kiittämään  järjestäjiä. Ei kuullut Martti Toiviainenkaan kunnanjohtajan mielipiteitä tähän päivään. Minusta kunnanjohtajan valinta oli oikea.

Markkinat on sosiaalinen tapahtuma. Sen katselu, ostoksista puhumattakaan jäi pintapuoliseksi. Tuttujen, jopa tuntemattomienkin kanssa oli vaihdettava mielipiteitä, oli vain juteltava. Samoin luulen käyneen monelle muullekin markkinavieraalle.

Harri Tonder