keskiviikko 13. marraskuuta 2019

.

Hovin vallat -kirja kuvaa talonpoikien ahdinkoa 1700-luvun Parikkalassa

Etelä-Karjalan maakuntayhdistys julkaisi uusintapainoksen Lempi Jääskeläisen Hovin vallat -kirjasta. Kirjassa on myös opettaja Eila Kajanus-Jurvasen tekemä piirroskuvitus, 42 taidokasta piirrosta. Maakuntayhdistys on jo useiden vuosien ajan pitänyt esillä Koitsanlahden hovin nykytilaa. Kun maakuntaan saatiin tietoa hovin osalta Museoviraston luokittelusta  ”vähemmän tärkeänä kohteena”, käytiin keskustelua yhdistyksen, Museoviraston, Etelä-Karjalan museon ja  Parikkalan kunnan kanssa siitä, voitaisiinko hovin osalle löytää ratkaisu, joka säilyttäisi myös sen historiallisen arvon tulevaisuudessa. Tähän yhteyteen maakuntayhdistys hankki julkaisuoikeudet Hovin vallat -teokseen. Tarkoituksena uusintapainoksella on tukea hovin kehittämishanketta. Kirjan painatustyön aikana luettiin havahduttava tieto, että Koitsanlahden hovi on Senaattikiinteistöjen myytävien kiinteistöjen listalla.
Uusintapainos Hovin vallat -kirjasta julkistettiin reilu viikko sitten. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1956 ja se oli aikoinaan suosittu kirja lukijoiden keskuudessa. Kirjasta otettiin vielä 1975 viides painos.

Kirja kertoo koskettavalla tavalla 1700-luvun talonpoikaislevottomuuksista, joiden alku oli lahjoitusmaahovia hallinneiden ”herrojen”, jopa mielivaltaisessa toiminnassa talonpoikia kohtaan. Koitsanlahden hovilla on värikäs historia. Ruotsin vallan aikana kuningatar Kristiina lahjoitti Parikkalan, Kurkijoen ja Jaakkiman pitäjät läänitykseksi kreivi Arvid Wittenbergille. Lääninsä pääpaikaksi kreivi valitsi Koitsanlahden hovin, jonne hän aikoi perustaa linnoitetun kaupungin.

Vuoden 1721 jälkeen siitä tuli venäläinen lahjoitusmaakartano. Keisarinna Elisabet lahjoitti ikuisiksi ajoiksi Parikkalan, Kurkijoen ja Jaakkiman talonpojat tiloineen ja karjoineen kreivi Michael Vorontsoville vuonna 1743. Hovin omistajat vuokrasivat tilukset edelleen ja vuokraherrat yrittivät rikastua ja kiskoivat talonpojista irti kaiken minkä suinkin saivat. Suomalaiset talonpojat olivat lähes venäläisten maaorjien asemassa.  Vaikka lopulta kapinaan nousseet talonpojat saivatkin tuomion ja osa kiinnisaaduista joutui vankina Siperiaan, ei tämä ”uhri” ollut turha.
Keisarinna Katariina II otti pois Skavronski ja Vorontsov suvuilta Koitsanlahden lahjoitusmaan ja siitä tehtiin jälleen Kruunun tila v. 1793. Talonpoikien päivätyövelvollisuus säilyi edelleen aina vuoteen 1858, jolloin keisari Aleksanteri II antoi Parikkalan Kruunun päivätyöläisille vapautuksen ikuisiksi ajoiksi näiden päivätöiden tekemisen velvollisuudesta. Koitsanlahden hovi edustaa siis ainutlaatuista kulttuurihistoriallista perintöä ainoana Suomen nykyiselle alueelle jääneenä lahjoitusmaahovina, jonka tuhoutumista ei pitäisi sallia.
Hovin vallat kirjan uusintapainosta on Ruokolahdella saatavissa Rasilan käsityöpuodista  25 euron hintaan. Sitä voi myös tilata sähköpostilla, josta tarkemmat tiedot Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen kotisivuilla: www.ekmky.org

Jouko Siitonen