sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Ruokolahden itsenäisyyspäivän juhla kirkossa ja opistolla

Itsenäisyyspäivää juhlittiin Ruokolahdella ensin juhlajumalanpalveluksella Ruokolahden kirkossa ja sitten kakkukahveilla ja juhlassa Jaakkiman Kristillisellä opistolla. Juhlan alussa Suomen lippu tuotiin sisään ja juhlakansa lauloi seisten:
- Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin: sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin. Sun on kunnias kunniamme, sinun voimasi voimamme on. Sinun kanssasi onnemme jaamme ja iskut kohtalon.

Ruokolahden seurakunnan kirkkoherra Timo Paukkala toivotti kaikki tervetulleiksi juhlaan. Hän totesi, että veteraanit ansaitsevat kunnioituksemme ja arvostuksemme. Se, ettei meidän nuorempien sukupolvien ole tarvinnut sotia, värittää suhtautumistamme isänmaahan, totesi Paukkala. Mutta mitä sitten on suomalaisuudessa tärkeää meille? Usein mainitaan luonto, luonteen- ja mielenlaatu, kulttuuri, arvot, juuret ja yhteenkuuluvuuden tunne, yhteinen historia kantaa. Paukkala painotti, että todellinen isänmaallisuus on myös rakkautta isänmaahan ja lähimmäisiin. Itsenäisyyspäivä on hyvä tilaisuus tutkiskella omaa isänmaanrakkauttaan.

Itsenäisyyspäivän juhlassa kuultiin monia hienoja musiikkiesityksiä. Tarja Tiilikaisen johtama Kirkonkylän koulun lapsikuoro aloitti laulamalla kolme laulua. Seuraavaksi esiintyivät Ruokolahden Mieslaulajat kahden laulun verran. Veteraanin iltahuuto soi komeasti ja jätti tuskin ketään kylmäksi.
Taattoa muista sa silloin, askel jo uupunut on, lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Tarvitaan välittämisen voimaa

Juhlapuheen piti kunnanhallituksen puheenjohtaja Taina Paananen. Hän totesi, että vain itsenäisyydestä voi kummuta nykyisen kaltainen yhteiskunta ja hyvinvointivaltio. Sotavuosista selviämiseen ja jälleenrakennukseen vaadittiin yhtenäistä kansakuntaa. Jokaisen panos oli välttämätön. Voimme olla kiitollisia siitä, että itsenäisyytemme, kielemme ja kulttuurimme säilyivät. Perinnöksi saimme hyvät mahdollisuudet elämän rakentamiseen, maan jossa on ollut turvallista kasvaa. Olemme Paanasen mukaan saaneet pitää rauhaa itsestäänselvyytenä. Kertomuksista voimme kuitenkin oppia, miten vaikeista ajoista selvitään yhtenä rintamana. Pienen kansan elinehto on pitää huolta itsestä ja toisista. Tarvitaan välittämisen voimaa, painotti Taina Paananen.

Juhlan loppupuolella kunnanhallituksen toinen varapuheenjohtaja Harri Ahonen kiitti kaikkia osallistuneita ja toivotti hyvää itsenäisyyspäivää. Teija Immonen esitti Tarja Tiilikaisen säestyksellä kappaleet Laululle ja Ei mitään multa puutu.

Juhlan loppupuolella esiintyi kaunis ja upeaääninen nuori laulaja Veera Vento, joka voitti kesällä Tangonuori-kilpailun tyttöjen finaalin. Yleisö liikuttui Vennon esittäessä versionsa Juha Tapion Ohikiitävää-kappaleesta laulaen:
-Mitä toivot, että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää?

Jaana Hellstén