perjantai 15. marraskuuta 2019

.

Joulukertomus

Taaperotonttu tallusteli sohjoisella pihamaalla. Hänellä oli toisessa kädessään pitkävartinen kauha, toisessa hän kantoi pikkuista muovisankoa, joka oli täynnä auringonkukan siemeniä.
Taapero oli menossa  ison pihlajan luo. Sen alimmalle oksalle oli ripustettu punainen, puinen lintulauta. Hän täytti kauhansa ämpärissä olevilla siemenillä ja kurkotti sen sitten huolellisesti lintulaudalle ja kallisti kauhaa niin, että siemenet valuivat laudalle. Näin hän toisti liikkeen useaan kertaan, kunnes laudalla oli hänen mielestään riittävästi siemeniä. Sitten hän meni rappujen luo ja istahti odottamaan.

Eipä  Taaperon tarvinnutkaan kauan odottaa, kun jo ensimmäiset sirkutukset kuuluivat ja pikku sinitiainen pyörähti pihlajan oksalle. Se tunsi tontun ja hyppäsi iloisesti lintulaudalle, nappasi siemenen ja  pyrähti takaisin oksalle sitä kuorimaan. Pian paikalla oli iso joukko pikkulintuja samassa touhussa.

Taapero jatkoi matkaansa. Hänellä oli useita ruokintapaikkoja hoidettavanaan. Nyt oli marraskuu ja lunta ja pakkasta oli odotettavissa  milloin tahansa. Hän piti hyvää huolta pikku ystävistään käyden joka päivä tarkistamassa, että niillä riitti syötävää.
Sitä kuluikin aika paljon, sillä  myös  oravaperhe  kävi ruokailemassa  samoilla apajilla. Heille Taapero toi joskus taskussaan pähkinöitäkin!

Joulu lähestyi ja tonttukylässä  oli ollut vilkasta toimintaa jo monta viikkoa.Syystyöt oli vihdoin saatu päätökseen ja tontuilla oli  nyt aikaa valmistautua jouluun.
Lahjatontuthan olivat tietysti ahkeroineet taas koko vuoden ja heidän säkeissään olikin jo paljon kääröjä  jouluna jaettavaksi. Mennyt kesä oli  ennenkokemattoman  pitkä ja aurinkoinen. Taaperonkin päälaki oli paahtunut aivan ruskeaksi, kun kuumalla säällä oli pitänyt ottaa pipolakki pois päästä. 

Pikku tonttu katseli Pappilanlahdelle. Entisten kasvihuoneiden paikalle oli suunniteltu  tiheä tonttukylä.  Paikalle oli jo tehty kulkuväyliä; olipa joku tienviittakin jo pystytetty. Muuta ei ollut tapahtunut.

Taapero rypisti otsaansa ja mietti: hänellä olisi  hyvä ajatus!  Tähän pitäisikin perustaa kunnon tori! Se toisi paikalle vilskettä ja touhua; maalaiset  tulisivat myymään tuotteitaan, kalastajat tulisivat saaliineen rantaan ja torikansa ostaisi  kaloja, kukkien myyjät tarjoaisivat kauniita kukkakimppujaan ja taimiaan puutarhaväelle. Käsityöläiset tarjoaisivat erilaisia töitään; myssyjä ja kaulaliinoja, sukkia, kauhoja ja jakkaroita niitä tarvitseville. Matonpesijätkin voisivat pyykkäyksensä välillä pistäytyä torikahveilla

Taaperon posket oikein punehtuivat innostuksesta hänen suunnitellessaan torielämää. Ja jouluna keskelle toria  pystytettäisiin iso joulukuusi joka loistaisi  ja näkyisi kauas! Ja kaikki tonttukylän tontut, suuret ja pienet, nuoret ja vanhat mahtuisivat sinne.  He kaikki  tulisivat joulutorille leikkimään piirileikkejä ja laulamaan kuusen ympärille. Se olisi jotain, se!

Hänen siinä istuessaan ja unelmoidessaan  oli paikalle kipittänyt joulumuori. Hän oli  päiväkävelyllä ja nähtyään  Taaperon istumassa siellä tien reunassa  poikkesi hänen luokseen juttusille.
Pikku tonttu kertoi hänelle  salaisista suunnitelmistaan. Tonttumuori mietti hetken. ”Onhan se oikein hieno ajatus. Mutta meillähän on jo yksi tori tuolla kylän keskustassa. Minä taas olen ajatellut, että tämähän olisi hieno uuden koulun paikka!  Olisi valoisa ja tilava. Ei home pääsisi pilaamaan, kun pidettäisiin ikkunoita auki niin, että  tuuli pääsisi välillä pölläyttämään ilman raittiiksi!”

Muori jatkoi innoissaan: Se vanha koulurakennus pitää kuulemma purkaa. Minä tässä olekin päättänyt, että teen tarjouksen  päättäjätontuille, että puran sen ihan ilmaiseksi. Sitten kärrään tiilet kotikulmilleni ja rakentelen niistä kaikenmoista tarpeellista. Muorin silmät tuikkivat innosta: tarvitsen omenakellarin, jossa on tilaa myös kukkien juurakoille, kalustovajan, johon mahtuisi myös kottikärryt, pihakeittiönkin muuraisin, niin että voisin kutsua kaikki naapuritontut joskus lettukesteihin ja...Taapero tuijotti joulumuoria silmät pyöreinä. Olipa tällä hurjia suunnitelmia.

Muori jatkoi: Sitten minä haluan vielä...

”Lopeta jo!!” hihkaisi Taapero korviaan pidellen niin, että joulumuori ihan säpsähti. Kyllä nuo ovat ihan hupsuja  ajatuksia. Nyt on viisainta, että minäpä lähdenkin saattelemaan sinua  kotiin. Et ole tainnut vielä nukkua päivänokosiasikaan?”
Aivan oikein. Eihän muori ollut muistanutkaan levätä. Niinpä he lähtivät iloisesti rupatellen  kohti kirkonmäkeä.

Siinä matkalla Taapero vakuutti  joulumuorille, että tämän suunnitelma olisi ihan mahdoton toteuttaa.  Muori myöntyi lopulta, mutta oli  kuitenkin sitä mieltä, että ainahan saa haaveilla.

Tonttutalossa tehtiin myös suuria suunnitelmia. Koolla olivat vanhat tutut  tonttukylän asukkaat. Oli päätetty kokoontua pohtimaan, millä keinoin saataisiin  koottua tarpeeksi rahaa uuden koulun rakentamista varten.
Aletaan tehdä puusta huonekaluja ja tarve-esineitä ja myydään niitä, ehdotti Timppatonttu.
Lissun ehdotus oli, että alettaisiin leipoa oikein urakalla; esimerkiksi kaikki joululeivonnaiset koko tonttupitäjän joka kotiin!
Titulla oli  idea, että alettaisiin pitää konsertteja; tonttupelimannit  soittaisivat ja kaikki tulisivat heitä kuuntelemaan.
Paljon muitakin ehdotuksia tuli. Laskutaitoinen Riitu-tonttu teki laskelmia. ”Pahalta näyttää”, sanoi Riitu. ”Näillä summilla emme saa  valmiiksi kivijalkaakaan  siihen tulevaan kouluun.” Tontut istuivat surullisina ja vaieten.

Heidän siinä murehtiessaan  oli tonttulan tupaan hiipinyt  lumihaltijatar taikasauvoineen.
Rakkaat ystävät! Huudahti haltijatar. ”Olen kuunnellut jo kauan teidän huolianne. Koska toiveenne on jalo ja te yritätte rehellisin keinoin vaivojanne säästämättä sitä toteuttaa, tahdon auttaa teitä. Nyt voitte mennä  rauhassa nukkumaan ja herätä huomenna pirteinä ahkeroimaan, kuten tavallista. Hyvää yötä ja kauniita unia!”

Lumihaltijatar katosi.
Tontut katsoivat ällistyneinä toisiinsa. Lopulta Patetonttu sanoi: ”Tehdään nyt niinkuin  hän meitä käski. Mutta yritetään kuitenkin olla entistä ahkerampia ja säästäväisempiä, ei siitä varmasti haittaakaan ole.”
Näin tehtiin.
Pian tonttukylässä hiljennyttiin joulun viettoon.

Ja kuinka ollakaan, koulun rakentamiseen löytyi kuin löytyikin tarpeeksi rahaa. Jo kevättalvella alkoi kova sahojen surina ja vasaroiden pauke  kuulua koulurakennukselta. Mutta se on sitten jo taas toinen tarina.

Irma Tonder