perjantai 15. marraskuuta 2019

.

Terveisiä 24 tunnin hiihdosta

Olin 6.-7.2.2015 viikonloppuna ensimmäistä kertaa mukana 24h -hiihdossa soolosarjassa Vierumäellä. Olen ollut useita kertoja mukana 4-hengen viesteissä ja menestystä meillä on tullut työporukalla parin voiton ja muiden mitalisijojen siivittämänä. Tänä vuonna hiihtoporukallamme ei tuntunut olevan ”imua” viestihiihtoon, joten päätimme työkaverini Mäntylän Mikon kanssa lähteä haastamaan itsemme soolosarjaan eli vuorokautiseen yksinhiihtoon.

Valmistautuminen tärkeässä roolissa

Tavoitteenani oli hiihtää vähintään 200 kilometriä nukkumatta ja väsähtämättä, sijoituksella tai kokonaiskilometrikertymällä ei ollut itselleni väliä. Valmistelut ovat ultrasuorituksissa tärkeässä roolissa. Olen tutustunut ultramatkoihin vaellusten, seikkailujen, 100km ja 24h-tunnin juoksujen, kahden vuorokauden kaukopartiohiihtojen ja useiden täyden matkan triathlonien kautta. Tein suunnitelmat huollosta ja etenemisestä eri nopeuksilla.

Etenemisnopeudet, varsinkin hiihdossa, vaihtelevat paljon olosuhteiden mukaan. Näissä tapahtumissa ei ole pakkasrajoja ja on helppo kuvitella, että vuorokauden hiihto 30 asteen pakkasessa ja huippukelillä, kuten tällä kertaa, on aivan eri suoritus. Tavoite pitää olla tiedossa ja siltä pohjalta on tehtävä niin yksinkertainen etenemissuunnitelma, että väsyneenäkin pystyy sitä noudattamaan ilman suurempaa pohtimista.

Minä tein neljä erivauhtista etenemissuunnitelmaa 210-350 kilometrille, joissa rytmitin huollot kierrosten mukaisesti. Tapahtuman hiihtolenkki oli 4,76 kilometriä ja huoltopiste oli ladun varressa urheiluhallissa. Tein oman huoltopisteen parilla kylmälaukulla pihalle, koska sisähuollot vievät paljon aikaa ja lämpöisestä ladulle lähtö hidastuu matkan edetessä.

Suunnitelmani osoittautui toimivaksi. Päätin pysähtyä joka kierroksella juomaan, kolmen kierroksen välein vaihtamaan sukset ja ottamaan kiinteätä energiaa kuten rusinoita, suolakurkkua, voileipää, appelsiinia, banaania, pähkinöitä, geeliä, suklaata jne. 15 kierroksen, eli noin 71,5 kilometrin, välein kävin noin 20 minuutin huoltotauolla. Huoltotauolla syömisen lisäksi kävin vessassa, vaihdoin kuivat hanskat, pipon, monot, paidan ja takin.
Loistavat huoltojoukot

Hiihto kulki koko ajan kivasti, mitään epäterveellisiä kipuja ei kropassa ollut. Laitoin Ipodin täysille ja aivot nollille. Pari ”piikkiä” tuli energian loppumisen lähestyessä aamulla ja lounaan aikoihin. Ruokailusta oli tullut liian pitkä aika ja homma korjautui nopealla ruokailulla ja hetken istuskelulla. Viimeisen 8 tunnin aikana päätin pysyä ulkona, koska väsymys olisi voinut johtaa penkkiin nukahtamiseen. Tärkein linkki eli huolto pelasi osaltani loistavasti. Veljeni Keijo oli huoltamassa minua ja työkaverini Laatikaisen Olli Mikkoa.
Huoltajat tekivät yhteistyötä ja pitivät muunkin hiihtoporukan hyvällä tuulella. Meillä oli Mikon kanssa jatkuvasti todennäköisesti ladun liukkaimmat sukset, joista huoltajien lisäksi kiitos kävi osaltani Kurttilan Jounille useista OW:n lainapareista. Meillä oli molemmilla liki kymmenen paria suksia, joista valkattiin aina alle liukkaimmat - hiihto oli nautintoa.

303 kilometriä

Pyysin huoltajia olemaan hiljaa tilanteesta, koska halusin keskittyä omaan suoritukseeni, enkä seurata muiden tekemisiä. Viimeisen neljänneksen aikana alkoi kuitenkin näyttää mahdolliselta, että 300 kilometrin ”maaginen” raja oli tavoitettavissa. Silloin pyysin huoltajilta 300 kilometriin tarvittavan tarkan kierrosmäärän ja kierrosajat. Ensin vaikutti, että kiire tulee, mutta olosuhteisiin nähden hyvien voimien ja nopean kelin ansiosta tein nopeimmat kierrokseni 23 tunnin hiihdon jälkeen. Pääsin 303 kilometriin ja sijoitukseni oli 3. yleisessä sarjassa. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli 400 viestihiihtäjää ja 65 soolohiihtäjää, joista 9 naista. Aikaa olisi voinut olla vielä yhdelle kierrokselle, mutta jätin jotain tavoiteltavaa tulevillekin vuosille.

On itsestään selvää, että tälläinen ei onnistu myöskään ilman perheen järkähtämätöntä tukea harjoitteluun ja muihin järjestelyihin. 3-vuotias poikani Veikko ja Veikon serkut Miska ja Petja Lahdesta olivat kannustusjoukkoina maalissa. Veikon kysymys maalintuloon jälkeen oli tyhjentävä:
-Joko isä nyt lopettaa hiihtämisen?

Lisätietoa ja tuloksia löytyy osoitteesta www.24h-hiihto.net

liikunnallisin terveisin,
Matti Karjunen
puheenjohtaja
Ruokolahden Raju