sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Sano Huuko vaa

Miun nimein on Huuko ja mie oon kissa. En oo viel kovinkaa vanha, jottai yhen vuuen paikkeil. Meit on täs perrees kaks muutakii, mut nyt kerron vaa itestäin.

Aamusel isäntämies pääst miut ulos, niiko muullokii ja siin mie sit tassuttelin ettien pissapaikkaa. Lunta ol aika paljo ja miuta alko jalkoi palelee. Ei aikaakaa no kylän kuuluisa vanha kolli näk miut ja siit alko takaa-ajo. Miul tul kova hätä, et mitä se tekkee jos saap kii. Ajatukset lens kissa aivois sinne sun tänne ko vähä sitä kerkesin kuvitella. Voi kissa sentää, mihi mie nyt menisin ja ei olt muutako puuhu. Kynsii käi se kiipeeminen mut mie olin aika laihas kunnos, jot jaksoin hyvite. Se roikalekolli jäi siihe puujuurelle vihasen irvisteleen, ko mie vaa huohotin ylhäällä.

Sit ko hää läks mulkoillen ja häntääse vatkaten pois, mie rupesin kattelee, et mis mie oikei oon. Siel ol tosi paha istuu, ko ol oksahaara vaa ja aattelinha mie tulla alaskii, mut en tient mie se tapahtuu. Jalkoi alko puuvuttaa, ilta alko hämärtää ja mie varovast naukasinkii. Sit mie huomasi, isäntämies ol tult ulos ja huus minnuu. Sielthä mie hirveen korkeelt melkee rääkäsin, et tääl mie oon, tee jottai. Kyl hää miut huomas ja huutel jottai, mut mie ko en ihmiste puhetta viel kauhiast ymmärrä, vaa sen et Huuko! Vaik mie mite nauvuin, ei hääkää ymmärtänt miu puhetta, eikä kertont, et miten mie tuun. Olha miul sit pissahätä jossain vaihees ja mie vaa lorottelin puurunkoo pitki.

Tul yö ja toine päivä ja taas tul yö ja toine päivä. Voi mite miul ol nälkä ja jano, jalkoi pakotti ku ei oikee voint vaihtaa asentookaa. Kolmanne päivä iltapäivän, ko isäntämies tul taas minnuu huukottelemaa ni mie olin jo aika ventti ja luulin jo et jouvun kissointaivaasee, ni sillo alko tapahtuu. Pihhaa tul kaks punasta issoo autoo ja paljo miehii. Hyö veivasiit tikkaita ylös puuhu, mut mie olin onneks ment nii ylös, ettei hyö ylettänneet. Pelottikii iha hiiren hirveesti, mitä hyö aikoit. Sit hyö vaihtoit autoo ja tul letkuu kamalasti ja vettä. Sit ko se ves osu minnuu kohe, lensin sielt ko kärpäne ja putosin lumihankee. Ei olt tietookaa puutuneist jaloist ko juoksin autotalli alle piiloo.

Et tälläne tarina tännää. Vakituist ei näkynt koko aikan.
...mut Ojavalot olliit.