lauantai 16. marraskuuta 2019

.

Vappulaului

Tul sit vappukii, jota jännättii et millasta säätä hänes sit on. Sattaako luntaräntää vai onko pelkkää räntää. Miekii ootin vappuu sil olin laulant jo hyvän tovin eukkojen kaa ja opetelt kaik kuviot, sanat ja temmat. Laului olkii aika monta, mut suurin osa ol vanhoi tuttui, niiko sanoiltaa ja nehä kaik ossaa, jotka nuoren pyöri tanssilois. Mei eukkoin pit laulaa viel laulu-ukkojenkii kaa. Sehä tietyst tek pientä jännityst, mut mist myö eukot ei selvittäis huumoril ni just tästkii.

Juhlapaikka tul iha täytee, kaik ol hyvi eespäi, mut eihä monikaa tiiä mitä meil laulajil käyp pakstasess eli takahuonees. Nauraa pit suonikohjuil, risoille sukkahousuil ja alushammeel, joka näky hammee alt. Reivittäre yläosa ei ment puserost läheskää kii jote vaihettii viime tipas reivitärtä. Esiliinan nauhat (miun) ei ylettänneet läheskää kii takaa, jote jatkoin niitä matokuteil. Ja nää miehet sitte. Oltii valittu neljä eukkoa ja niille miehetkii jotka antavat tietys hetkes naisile (eukoile) ruusut. Myö istuttii rappuloil ja nää ukot ei raaskineet meil ostaa ommii ruusuloi, vaa lainasiit jostai maljakost ja ottiit ne sit pois ko konsertti ol ohi. Mie ko en meinant päästä ylös rapuilt viel ja ruusuantaja katto minnuu siihemallii et mie toivoin jo et olis vakituine paikal, kyl hää jaksais nostaa miuta. Vakituine olkii varalt toises penkkirivis kamera kaa. Olin muistuttant et ota kuvvii kans.

Ylleisö ei tient näist kivoist jutuist mittää, lauluist tykättii, pändi soitti yht aikaa lauluin kaa ja minnuu pakotti jalkoi. Mokomat korkokopukat. Ootin vaa, et vakituine vois ottaa miut reppuselkää.

Kuorojohtajalkii ol esliina yllä ja silti joht hyvi.

t. Ojavalot