sunnuntai 17. marraskuuta 2019

.

Rauduskoivusta parhaat saunavastat

Suomalaiset äänestivät vuonna 1988 rauduskoivun kansallispuuksi. Koivikot ovat kauan olleet osa suomalaista luontoa. Kaskiviljely edisti nimenomaan rauduskoivun leviämistä. Nopeakasvuisena se valtasi kasvimaat pian viljelyn jälkeen.  Koivikon suojissa viihtyvät myös kuuset. Vähitellen sadan tai kahdensadan vuoden kuluessa kuusikko valtaa koivujen elintilan. Pihakoivuina rauduskoivut kasvavat jopa kolmenkymmenen metrin korkuisiksi. 

Rauduskoivu ja hieskoivu ovat lähisukulaisia. Rauduskoivun ja hieskoivun erottaa parhaiten lehdistä. Kummankin koivun kuori on ohut ja vaalea. Sen alla tuohikerros eristää ja suojaa haihtumiselta. Siksi koivu ei kärsi kuumista auringonsäteistä tai talven pakkasista.

Koivuista nimenomaan rauduskoivu on aina ollut lähellä suomalaisten sydämiä, saahan siitä parhaat saunavastatkin.  Koivusta on saatu myös takkapuita, tuohta tarve-esineisiin, kateainetta, oksia luutiin ja kerppuja lampaille talven varalle. Lehtiä käytetään teehen ja salaatteihin, ja niillä voi myös värjätä lankoja. Iäkkäiden koivujen kyljissä kasvavista pakurikäävistä saa terveellistä teetä ja keväällä koivuista voi valuttaa mahlaa. Koivua käytetään huonekalupuuna ja sellun valmistukseen. Koivusta eristetään myös koivusokeria eli ksylitolia.

Lähteenä käytetty peruskoulun biologian ja maantiedon opettajana toimineen Kaija Niemen muistiinpanoja.