maanantai 1. kesäkuuta 2020

.

Myrskyistä monenlaisia muistoja

Torsanpäässä pari päivää Astan vierailun jälkeen. Raivaustyöt olivat käynnistyneet.

 

Viime viikolla Ruokolahti-seuran Tiistai-tarinoissa aiheena olivat maakunnassa riehuneet myrskyt. Alustuksen aiheesta oli koonnut Jouko Siitonen. Myrskyjä on esiintynyt aikaisemminkin, mutta ensimmäisenä käsiteltiin vuoden 1957 myrskyä, jonka useimmat paikalla olleet muistivat. Unikeonpäivän iltana riehui myrsky, jonka keskus oli Vuoksenniskan Kaukopään alueella. Pahin myrsky kesti vain 10 minuuttia, mutta myrsky ehti lakaista altaan puuston lisäksi talojen kattoja, aitoja, puhelin- ja voimavirtapylväitä. Immolan järvellä hukkui kolme henkeä. Myrsky näkyi myös Saimaalla ja sen voi havaita Jukajärvellä saakka.

Tuolloin rakenteilla olleen Kolmen ristin kirkon ympäristö muuttui kerralla. Arkkitehti Alvar Aallon tarkoin varjelemat männyt joutuivat myrskyn kouriin.
– Isompi arkkitehti oli eri mieltä, tuumasi joku paikalla olleista. Joku kuulijoista kuvaili myrskyä, että se oli kuin maailmanloppu. Joku toinen kuvaili myrskyä kammottavaksi, erityisesti pimeys tuntui pelottavalta.

Tämänkin myrskyn seurauksista selvittiin, viikkoa myöhemmin Immolassa vietettiin maatalousnäyttelyä. Myrsky oli jäänyt myös lapsen mieleen, niin voimakas kokemus se oli.

Hellekausi päättyy usein ukkoseen

Seuraava suurempi maakuntaa koetellut myrsky sattui 8. päivä heinäkuuta 1972. Tämä myrsky riehui laajemmalla alueella. Se aiheutti pahaa jälkeä Joutsenossa, Ruokolahdella sekä Puumalassa. Tämäkin myrsky sattui lauantaina ja on suorastaan ihme, ettei kukaan hukkunut tai jäänyt kaatuvien puitten alle.  Hinaajat korjasivat talteen Saimaan vesillä useita irrallaan ajelehtivia veneitä. Joutsenoon on pystytetty patsas muistuttamaan tästä tapahtumasta.

1989 syyskuun 5. päivä riehui maakunnassa kova myrsky, jonka aiheutti ns. kylmä pisara. Raju ukkonen syntyi, kun lämpimän maanpintakerroksen yläpuolella oli hyvin kylmää ilmaa. Tästä aiheutui suuri ero lämpötilassa.  Aikaisin maanantaiaamuna riehunut myrsky teki tuhojaan Imatran, Ruokolahden, Rautjärven, Parikkalan ja Saaren alueilla. Puhelimia mykistyi ja syntyi sähkökatkoksia. Salaman iskusta syttyi Ruokolahdella navettapalo, jossa paloi rakennuksen lisäksi neljä nautaa.

Raju ukkosmyrsky riehui Etelä-Karjalassa 2.8.1994 lähes puolen vuorokauden ajan. Vakavia vahinkoja ei sattunut, mutta palokunnilla riitti töitä. Etsittiin karanneita veneitä, sammutettiin tulipaloja ja availtiin rankkasateen tukkimia teitä ja viemäreitä.

Kesäkuun 26. päivä vuonna 2000 maakuntaan saapui ukkosmyrskyjen sarja kaakosta. Kolmena peräkkäisenä päivänä ukkoset laajenivat koko itäisen Suomen alueelle ja edelleen Kainuuseen. Tähän ukkosjaksoon liittyi myös syöksyvirtauksia.

Ukkonen pisti maakunnan sekaisin 19.7. vuonna 2001. Puhelinlinjat tukkiutuivat vikailmoituksista, useat linjat olivat poikki, junat myöhästelivät. Palokuntaa työllistivät teiden päälle kaatuneet puut. Myös viranomaisverkko Virve oli aamuyöstä epäkunnossa.

Untonpäivänä 2002 etelärannikolta saapui ukkosmyrsky, joka eteni Etelä-Karjalan kautta Savoon ja edelleen Oulun seudulle ja ukkonen laantui vasta saavutettuaan Jäämeren. Salamamääräksi ilmoitettiin 20 000. Tähän ukkoseen liittyi syöksyvirtauksia ja mahdollisesti myös trombeja.

Rajuilma teki tuhojaan ainakin Imatralla ja Rautjärvellä 21.8. vuonna 2005. Myrskytuhojen lisäksi runsas vesisade teki tuhojaan taloissa ja niiden kellareissa. Rautjärvellä vettä oli satanut yli 60 milliä. Variksenkylän tietä sortui 300 metrin matkalta.

Asta ja Veera

Viime aikojen kovimmat myrskyt Ruokolahden alueella sattuivat vuonna 2010. Asta-myrsky aloitti tuhot pitkän hellekauden jälkeen. Vähän ennen puolta yötä alkanut myrsky kaatoi metsää ja katkaisi sähköjohtoja laajoilta alueilta.

Asta-myrsky sai alkunsa Laatokan eteläpuolelta, siirtyi Etelä-Karjalan yli 450 kilometrin matkan poikki Suomen kohti Kokkolaa. Kuin ihmeen kaupalla henkilövahinkoja ei sattunut, vaikka monet ihmiset olivat mökeillään. Pääsy syrjäkyliltä ihmisten ilmoille saattoi kestää useita tunteja.

Suuri ongelma syntyi katkenneista sähköjohdoista. Eräissä Ruokolahden kylissä oltiin ilman sähköä jopa neljä viikkoa. Vajaan viikon kuluttua Veeran päivän myrsky aiheutti lisätuhoja jo ennestään vahingoittuneilla alueilla.

Metsää kaatui satojen hehtaareiden alueelta, maisema oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä. Puita kaatui myös rakennusten ja autojen päälle. Etelä-Karjalan pelastuslaitos perusti heti Asta-myrskyn puhjettua johtokeskuksen, joka koordinoi pelastustuomia alueella. Yli sata palomiestä ja parikymmentä pelastusyksikköä teki töitä. Apuun saatiin metsäalan ammattilaisia, koneurakoitsijoita sekä kuljetusyrityksiä.

Monet saivat kokea kauhun hetkiä, kun tiesivät omaisensa olevan myrskyn riepottelemalla alueella. Puhelinyhteydet eivät toimineet, kun ukkonen vaurioitti myös puhelinmastoja. Moni jäi jumiin mökkeihin tai niiden piharakennuksiin. Useita rakennuksia ja autoja vaurioitui kun puu tai puita kaatui niiden päälle. Palokunnalle riitti töitä useiksi päiviksi.

Rautjärvelle perustettiin huoltokeskus moottorisahoja varten. Raivaustyötä tekevät miehet tarvitsivat myös muonitusta, tästäkin pelastuslaitos huolehti. Johtokeskus otti vastaan hätäilmoituksia ja ne laitettiin tärkeysjärjestykseen. Ensin raivattiin päätiet. Avuksi saatiin paikallisten yritysten kuorma-autoja, joissa oli puiden siirtoon ja nostoon tarvittavat laitteet.

Syysmyrskyjä

Eino-myrsky riehui maakunnassa vuonna 2013. Marraskuinen myrsky sai aikaan sähkökatkoksia, pahimmillaan 30 000 taloutta oli ilman sähköjä. Samana vuonna joulukuussa Suomeen saapui myrsky Seijan päivänä. Myrskyyn osattiin varautua jo ennakolta.

Kovat myrskyt saavat ihmisen tuntemaan oman pienuutensa luonnon voimien keskellä. Kovasta myrskystä jää myös elinikäinen muisto, jos sen on omakohtaisesti kokenut. Tämän todistivat monet kertomukset Tiistai-tarinoissa.
Ensi tiistaina Leena Linhola kertoo isoisästään, kanttori Primus Leppäsestä.

Airi Ruokonen