maanantai 1. kesäkuuta 2020

.

Leena Linhola kirjoitti kirjan isoisästään Primus Leppäsestä

Kun Primus Leppänen syntyi, kätilö pudotti hänet vahingossa ja vauvan selkäranka vammautui loppuelämäksi. Helppo ei ollut lapsen jatkokaan, sillä Primus jäi äidittömäksi 1,5-vuotiaana ja isättömäksi 8-vuotiaana. Vaikeista lähtökohdista huolimatta suutarin kisällinä toimineen nuoren miehen lahjat sattuman kautta huomattiin ja hän sai kouluttautua vapaaoppilaana Viipurissa lukkari-urkuriksi. Vaiherikkaana jatkui miehen elämä senkin jälkeen. Leena Linhola on kirjoittanut kirjan isoisästään, josta lapsena kuuli paljon tarinoita, ja hän oli kertomassa kirjasta ja Primus Leppäsen tarinasta Ruokolahti-seuran tiistaitarinoissa.

Ruokolahti oli Primus Leppäsen viimeinen seurakunta. Kun Primuksen 130 -vuotispäivä lähestyi soitti hänen nuorimman tyttärensä tytär Leena Linhola läpi isoisänsä työskentelyseurakunnat syntymäpäivän muistamiseksi. Ruokolahden seurakunnan silloinen kanttori Jouko Korttilalli oli heti mukana asiassa ja tilaisuus järjestettiin. Ruokolahden seurakunnan kirkkokuoro on Korttilallin johtamana levyttänytkin Primus Leppäsen sävellyksiä. Yhteistyö jatkui tämän jälkeenkin, ja kun Linhola halusi eläkkeelle jäätyään tutkia tarkemmin isoisänsä tarinaa ja haki siihen tietokirjailijoiden apurahaa, Jouko Korttilalli oli toinen suosittelijoista.

Tutkimuksen tekeminen on Leena Linholan mukaan ollut palapelin keräämistä. Konkreettista tietoa on ollut vaikea löytää, sillä Primukselta ei jäänyt jälkeen kirjeitä, kortteja tai almanakkoja. Lukuisten tutkimusmatkojen ja arkistopäivien jälkeen kirja on kuitenkin nyt kasassa. Yllätyksekseen Linhola löysi paitsi säveltäjän, kanttorin ja kirkkomuusikon myös kiihkeän poliitikon ja valistusseuramiehen. Tiistaitarinoiden osallistujat kuuntelivat inspiroivaa tarinaa hievahtamatta. Primus Leppäsen elämä oli jännittävämpi kuin kukaan osasi ajatella.

Vankilassa majesteettirikoksesta

Primus valmistui Viipurin lukkari-urkurikoulusta neljän vuoden opiskelun ja työnteon jälkeen kurssinsa priimuksena. Nimi oli siis enne. Yhdessä nuoren vaimonsa Lydian ja pienen lapsen kanssa he muuttivat Impilahden ja Säkkijärven kautta Uuteenkaupunkiin. Ja kyllä, Säkkijärven polkka on Primus Leppäsen muistiin kirjoittama. Lapsia vuosien mittaan perheeseen syntyi yhteensä kaksitoista, mutta kaikki eivät selvinneet aikuiseksi saakka.

Uudessakaupungissa Primus eli aktiivista elämänjaksoa. Hän oli paitsi kanttori, suuren perheen isä ja kahdeksan kuoron johtaja, myös toimittaja kirjoittaen useaan lehteen. Vuonna 1911 Primus joutui oikeuteen majesteettirikoksesta venäläisvastaisen lehtiartikkelinsa takia. Hänet tuomittiin Turun lääninvankilaan puoleksi vuodeksi. Vankilassa Primus sävelsi, hoiti kirjastoa ja perusti konnakuoron.

Kun Uudenkaupungin suojeluskunta perustettiin Primus oli ensimmäinen allekirjoittaja. Myös perheen 18-, 16- ja 15-vuotiaat pojat liittyivät isänsä mukana. Primus kirjoitti niin kiivaita artikkeleita, että punaiset lupasivat hänen päästään 10 000 markkaa ja uhkasivat nylkeä elävältä.

Paettuaan henkensä edestä jäätä pitkin Isokarin majakkasaarelle ja sieltä veneellä Vaasaan, Primus päätyi Sotilassoitto-opistoon kouluttamaan valkoisen armeijan sotilassoittajia. Siltä ajalta löytyi kirjeitä ja Primus olikin todennut pestistään: Kyllä on hiton ikävä homma! Primus Leppänen oli Suomen ensimmäisiä musiikkiluutnantteja ja tahdittamassa Mannerheimin voitonmarssia.

Kaipuu Karjalaan

Kuitenkin Primus tunsi valtavaa kaipuuta Karjalaan ja päätyi  perheineen Ilmajoelle. Siellä hän johti lähes kymmentä kuoroa.  Kanttori keräsi myös konserttien avulla varoja yhteiskoulun perustamiseen. Perhe vietti aiempaa seesteisempää elämänvaihetta ja perheeseen syntyi vielä yksi tytär, Leena Linholan äiti.

Vuonna 1927 Primus Leppänen valittiin Ruokolahdelle kanttori-urkuriksi ja perheelle rakennettiin kirkon alapuolelle niemeen hirsitalo virka-asunnoksi. Täällä asuessaan Primus kirjoitti myös Ylä-Vuokseen ajaen muun muassa nuorten sivistävän harrastustoiminnan järjestämistä. Ruokolahdella Primus kuolikin vuonna 1934.

Tiistaitarinoiden osallistujatkin olivat kuulleet tarinoita seurakuntamme entisestä kanttorista. Primus oli tarinoiden mukaan suosittu mies, antaumuksellinen kuoronjohtaja ja niin hyvä urkujen soittaja, että joskus kirkosta loppuivat istumapaikat.

Rakkaudesta Karjalaan kertoo myös Primus Leppäsen teos Karjalaisen laulu, jonka sanoista tämä lainaus: Mun maani Suomi kaunis on, vaan Karjala on verraton. Ei löydy mistään vertojaan, se kaikki voittaa loistollaan ja lumoo laulullaan.

Vastasyntyneenä putoamisesta aiheutuneen kyttyrän Primus itse näki hyvänäkin asiana. Hän oli todennut tarvinneensa kyttyrän muistaakseen olla nöyrä.

Jaana Hellstén