maanantai 1. kesäkuuta 2020

.

Etelä-Karjalan veteraanijärjestöjen kirkkopyhä Ruokolahdella

Etelä-Karjalan veteraanijärjestöjen kirkkopyhä käynnistyi messulla Ruokolahden kirkossa. Liturgina toimi kirkkoherra Leena Haakana ja saarnavuorossa oli seurakuntapastori Miia Suopanki, kanttorina toimi Riku Tella. Päivän teksti oli Luukkaan evankeliumin luvusta 10, joka käsitteli aihetta lähimmäinen.

Suopanki pohti saarnassaan, muuttuuko ihminen? Päivän tekstissä pappi sekä leeviläinen väistivät autettavaa, sen sijaan samarialainen pysähtyi auttamaan. Seurakuntapastorin mukaan me kaikki olemme olleet kaikissa tekstin rooleissa, väistämässä, auttamassa ja autettavina. Sodan aikana sekä rintamalla että kotona uskottiin korkeimman suojelukseen; kaulassa oli risti, taskussa Raamattu ja rukous nousi tarpeen tullen melkeinpä jokaisen huulille.

Miia Suopanki arveli, että tämän päivän maailmassa puutetta on myötätunnosta. Täydellinen rakkaus on mahdollista vain Jumalalle.
– Uskon tulisi näkyä arjessa, muuten se ei ole mitään, totesi Suopanki.

Seppelten lasku

Messun jälkeen juhlaväki laski seppeleet jatkosodan sankaripatsaalle kirkkotarhassa ja kellotapulin luona olevalle talvisodan muistomerkille. Juhlaväki siirtyi kirkonmäeltä Seurakuntaopiston Jaakkiman kampukselle, jossa oli tarjolla lounas sekä kahvit.

Päiväjuhla

Päiväjuhlan ohjelma käynnistyi Rakuunasoittokunnan esittämällä Jääkärinmarssilla. Ruokolahden Sotaveteraanien puheenjohtaja Heikki Vanhanen totesi, että kirkkopyhiä järjestetään, koska halutaan edelleen vaalia uskoa, joka rintamaoloissa oli kantava voima. Juhlaohjelman esittäjät olivat pääasiassa naisia, Eukkopitäjässä kun ollaan. Tällä järjestäjät halusivat kunnioittaa niitä naisia, jotka toimivat kotirintamalla tai rintamalla erilaisissa tehtävissä. Koko kotirintama oli naisten varassa, totesi Vanhanen.

Ruokolahden kunnan tervehdyksessä kunnanjohtaja Antti Pätilä kertoi pitäjän osuudesta sota-ajan tapahtumiin. Kaatuneiden ja kadonneiden lisäksi kunnan asukkaat avustivat kotinsa jättäneitä evakkoja, jopa kirkkoa käytettiin väliaikaiseen majoitukseen.

Runoa ja laulua

Ruokolahden Laulu-Eukot Niina Mangströmin johdolla lauloivat kolme koskettavaa laulua Kimmo Viinasen säestyksellä. Helvi Hämäläinen ja Sirkka-Liisa Näräkkä olivat koostaneet lausunta-esityksen Eeva Kilven, Kyllikki Villan, Eila Kivikkahon ja Toini Rönkkösen teksteistä. Tekstien kirjoittajat olivat omakohtaisesti kokeneet sodan. Eeva Kilpi nuorena tyttönä, evakkona ja kolme muuta lotan tehtävissä.

Piirin tervehdys

Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Erkki Pulli toi juhlaan piirin tervehdyksen. Pulli siteerasi puheenvuoronsa aluksi pääministeri Juha Sipilän Veteraanipäivänä pitämää puhetta, jonka mukaan maan hallitus lupaa Yhdessä-teeman mukaisesti huolehtia veteraaneille annettavista palveluista erityisesti kotona asumisen tukemisessa, maksuttomasti.

Suomen Sotaveteraani Liiton tehtävänä on jatkaa aktiivista tukitoimintaa sotaveteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi niin kauan kuin he tukea tarvitsevat.
– Tätä työtä jatketaan samanaikaisesti kun veteraanien perinnettä vaalitaan. Se on osa maanpuolustustyötä, joka vahvistaa maanpuolustustahtoa ja isänmaan rakkautta, sanoi Pulli.
Kelan tilastojen mukaan Ruokolahdella elää 42 veteraania, joista suurin osa on naisia. Etelä-Karjalassa veteraaneja on elossa yhteensä 788.

Juhlaesitelmä

Pirkko Muhonen on haastatellut 22 ruokolahtelaista lottaa vuosina 2009-10. Näiden haastattelujen, Pertti Vuoren teoksien  sekä sota-arkiston tietojen perusteella hän kertoi sota-ajan tapahtumista lottien näkökulmasta katsottuna.

Kun miesten oli määrä siirtyä rintamalle, jäi vastuu kotirintamasta naisten harteille. Jo ennen syksyä 1939 vapaaehtoisia naisia oli osallistunut kursseille, joissa opeteltiin tarvittavia taitoja.
 – Isänmaa oli innostava asia, sen eteen halusi tehdä työtä, oli lottana toiminut Kerttu Liukka todennut.

Talvisodan syttyessä Ruokolahdella oli 236 lottaa, puheenjohtajana toimi Katri Gummerus Virmutjoelta. Lotat toimivat ilmavalvonnassa, viestilottina, muonituslottina, lääkintälottina sekä keräystoiminnassa. Ruokolahdelle perustettiin myös osasto pikku-lottia varten. Nuoret tytöt toimivat keräyslottien apuna ja jotkut jopa lähetteinä. Pikku-lotat olivat lottien mukana myös sankarihautajaisissa.

Lotta-toiminta oli vapaaehtoista maanpuolustustyötä, josta jouduttiin vaikenemaan yli 40 vuotta.
– Nyt lotista puhutaan ja tullaan puhumaan, totesi Pirkko Muhonen. Kyseessä ovat naiset, jotka ovat pyyteettömästi tehneet vapaaehtoista maanpuolustustyötä isänmaan hyväksi.

Juhlan lopussa laulettiin yhteisesti virsi Soi kunniaksi Luojan Rakuunasoittokunnan säestyksellä. Rovasti Antti Vanhanen jakoi matkaevääksi juhlaväelle ehtoollisessa käytettävät sanat; Sinun puolestasi vuodatettu, Sinun puolestasi annettu.
 – Näkemiin Ruokolahti, tapaamisiin Taipalsaarella, totesi rovasti Vanhanen.

Tilaisuus päättyi Veteraanin iltahuutoon, joka laulettiin yhdessä orkesterin säestyksellä. Himmetä ei muistot koskaan saa!

Airi Ruokonen