maanantai 1. kesäkuuta 2020

.

Nuotiolla kansalliskoiran kanssa

 

Ruokolahden kirjastossa on syyskuun ajan suomenpystykorvasta ja pohjanpystykorvasta kertova Pikinokka ja paikkatakki -näyttely. Puolivuotias yhdistys Etelä-Karjalan seudun haukkuvat lintukoirat ry järjesti näyttelyn valaistakseen molempien rotujen vahvaa kytköstä suomalaiseen kulttuuriin ja sielunelämään. Pohjois-Karjalassa on ollut näyttely vastaavalla teemalla ja osa näyttelyn esineistöstä on sieltä lainassa.

Viime torstaina kirjaston edustalla pidettiin näyttelyn yhteyteen järjestetty tulisteluhetki. Kirjaston pihalle oli rakennettu tulipaikka, jossa koirat isäntineen olivat tavattavissa. Koirien rapsuttelun lisäksi vierailija sai hyvää nokipannukahvia.

Taiteestakin tuttuja

Nuotiolla istunut Markku Sikiö kertoi ihastuneensa suomenpystykorvaan jo lapsena. Näyttelyssä on muun muassa hänen ottamiaan valokuvia koirien elämästä. Sikiö kertoo, että suomenpystykorvat ovat itsenäisiä ja aluksi varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan. Vieraalle saatetaan myös rähistä, mutta agressiivinen rotu suomenpystykorva ei ole ja voi olla hyvinkin seurallinen, kun se on hyvin totutettu ihmisiin. Ainakin nuotiolla mukana olleet koirat olivat hyvin ihmisrakkaita ja päästivät vieraammankin rapsutusetäisyydelle.

Suomenpystykorva on satoja vuosia vanha rotu, josta on muistoja lähes kaikilla. Se nimettiin vuonna 1979 Suomen kansalliskoiraksi. Rotua on myös haettu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Suomenpystykorvat ovat tuttuja kuvataiteesta, kirjoista ja elokuvistakin, kuten näyttelyssä voi oppia. Sikiö kehuu erityisesti Angela Cavillin kuvateosta Finnish spitz. Cavill valittiin 2001 Suomenpystykorvajärjestön kunniajäseneksi teoksensa takia. Kirjassa on hienoja kuvia ja tarinoita suomenpystykorvista.

Haukkuvat linnut puusta

Pystykorvilla on ilmiömäinen hajuaisti, jonka avulla ne löytävät linnut puista ja ilmaisevat ne haukkumalla. Tämä on Sikiön mukaan ainutlaatuinen piirre maailmassa.

Koirien harrastajat Pauli Julkunen ja Sami Havia kertovat nuotiolla, että rodut tarvitsevat paljon liikuntaa ja niiden tulisi päästä vapaana metsään muutaman kerran viikossa. Metsässä rodut ovat hyvin hallittavissa ja sopivat myös agility-harrastukseen. Aktiiviset koirat nauttivat kaikenlaisesta puuhailusta perheensä kanssa. Sikiö kuitenkin toteaa, että metsässä vapaana pystykorvat syttyvät ja ovat omassa elementissään.

Jaana Hellstén