torstai 4. kesäkuuta 2020

.

Onko kirkko kuilun vai uusien mahdollisuuksien edessä?

Kuuden vuoden välein järjestettävä synodaalikokous kokoaa hiippakunnan papit yhteen piispan johdolla. Synodaalikokouksessa keskustellaan ajankohtaisista ja teologisista kysymyksistä.

Piispa Seppo Häkkinen totesi syyskuun lopulla pidetyn synodaalikokouksen avauspuheessaan, että mikään aikakausi ei ole kirkolle sen parempi tai huonompi kuin toinen.
- Jokainen muutos sulkee joitakin ovia, mutta vastaavasti avaa joitakin uusia mahdollisuuksia. Maallistumiskehitys ja uskonnollisuuden muutos näkyy koko maassa, piispa pohti.

Piispa Häkkisen puheessa oli katsaus Mikkelin hiippakunnassa edellisen synodaalikokouksen jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Kuudessa vuodessa seurakuntien määrä on yhdistämisten vuoksi vähentynyt 50:stä 38:aan. Mikkelin hiippakunta on pienin suomenkielinen hiippakunta, väkiluku on pienentynyt yli 44 000 henkilöllä. Hiippakunnassamme elää nykyisin yli 100 000 luterilaiseen kirkkoon kuulumatonta henkilöä, heistä valtaosa ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Kastettujen osuus syntyneistä lapsista on laskenut seitsemän prosenttiyksikköä. Kirkossakävijöiden määrä vuositasolla on laskenut liki 90 000 henkilöllä.

Jäsenmäärän lasku on vaikuttanut seurakuntien talouteen ja monessa seurakunnassa on jouduttu tekemään kipeitä päätöksiä talouden kiristymisen vuoksi. Samanlaisten ongelmien kanssa kamppaillaan muissakin hiippakunnissa. Onko kirkko siis kuilun partaalla vai uusien mahdollisuuksien edessä?


Piispa Seppo Häkkisen viime syksynä ottama kuva Lappeen kirkosta herätti hänessä kysymyksen, onko kirkkomme kuilun partaalla. Olemmeko kirkkona vaarassa romahtaa? Lappeen kirkon kuvan toi tulkita myös toisin. Se ei kuvaakaan kirkkoa romahtamaisillaan syvään kuoppaan, vaan uuden rakentamista, piispa pohti.

 


Kirkko on vastannut ajan haasteisiin monilla uudistuksilla. Lähihistorian uudistuksista piispa mainitsi raamatunkäännöksen ja jumalanpalveluksen uudistamisen, virsikirjan lisävihon sekä kirkon yhteisen kirjanpitojärjestelmän. Piispa muistutti, että kristillinen kirkko on parituhatta vuotta vanha. Suomessa kristinusko on vaikuttanut yli 850 vuotta. Reformaation jälkeen luterilainen kirkko on toiminut maassamme pian viisisataa vuotta. Näin vanhaan yhteisöön tarttuu monenlaista aikansa elänyttä. Toisinaan tarvitaan vanhasta luopumista ja kokonaan uutta.

Uusin kirkkomme toimintalinjaus Kohtaamisen kirkko korostaa toimintaympäristön muutoksessa katsomusten kirjon laajenemista, muuttoliikkeen merkitystä, informaatioteknologian ja median kehitystä sekä väestörakenteen muuttumista.
- Millainen on yhteisöllinen, vieraanvarainen, kutsuva ja ulospäinsuuntautunut kirkko, joka laskeviin käyriin tuijottamisen sijasta ryhtyy näkemään ympärillään yhä enemmän mahdollisuuksia ja toimimaan konkreettisesti niiden suuntaisesti?, piispa Häkkinen kysyi.

- Sitoutuminen Kristukseen on uudistumisen ytimessä. Kirkko on olemassa, jotta ihmisissä syntyisi usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Kristityt on lähetetty välittämään rohkeasti evankeliumia sinne, missä sitä ei vielä tai ei enää tunneta, sanoin ja teoin.

Seurakuntalaisen käsite tulisi piispan mielestä nähdä uudella tavalla. Yhteyden rakentaminen on jokaisen kristityn tehtävä. Seurakuntalaiset tulisi oppia näkemään palkattujen työntekijöiden työkumppaneina ja vahvistaa vapaaehtoisten asemaa seurakunnissa. Onnistuminen hengellisessä kotoutumisessa on myös yksi kirkon tulevaisuuden kohtalon kysymyksiä. Ihmisistä kiinnostuneeseen, vieraanvaraiseen, avoimeen, etsivään ja kutsuvaan seurakuntaan on hyvä kotoutua, piispa haastaa seurakuntia.

- Käsite ”reformaatio” tulee latinan kielen sanoista ”re” eli uudelleen ja ”forma” eli muoto. Kyseessä on siis sananmukaisesti ”uudelleen” tai ”takaisin” ”muotoon palauttaminen”. Sitä lähellä on sana ”renovatio” eli uudistuminen, mutta kyseessä on silti hieman eri asia. Reformaatio voi merkitä uudistumista, mutta oikeastaan se on takaisin ytimeen palaamista. Ollaksemme uskollisia reformaation perinteelle kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimystä entistä syvemmälle siinä, mitä kirkko on ja mitä kirkolla on. Uudistaminen on etsiytymistä yhä enemmän ytimeen siinä, mikä meillä on jo annettu, piispa muistutti puheessaan. JH