maanantai 1. kesäkuuta 2020

.

Tekee mieli oppia, oli vanhusten viikon juhlan teemana

Ruokolahden kunta järjesti kotikutoisen vanhustenviikon juhlan liikuntahallin tiloissa. Eläkeläisjärjestöjen järjestämään kahvitarjoiluun oli varattu aikaa ennen tilaisuutta, joka alkoi torstaina kello 13. Vanhusneuvoston puheenjohtaja Toivo Ruohonen avasi tilaisuuden, jonka juontajana toimi Martti Asikainen.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu kesäruokolahtelainen, valtioneuvos Riitta Uosukainen. Puheensa alussa Uosukainen muistutti mieliin sanontoja, joilla ruokolahtelaisia aikojen saatossa on kuvattu. Näitä nimityksiä ovat aikojen saatossa antaneet naapuripitäjien asukkaat vähän pilke silmäkulmassa.

Uosukainen totesi, että arvokas elämä, myös vanhuus on ihmisoikeus. Vanhuksista puhutaan usein tekojen kohteina, eikä muisteta heidän olevan myös toimivia yksilöitä omana itsenään. Ilmeisesti myös vanhuuden pelätään tarttuvan, kun ei uskalleta käydä vanhuksia tervehtimässä, arveli juhlapuhuja. Hänen mielestään vanhusten ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.
Valtioneuvos Uosukainen käytti muutaman sanan hänen sydäntään lähellä olevasta parlamentarismista. Suomessa se voi tällä hetkellä hyvin. Sen sijaan EU:lta valtioneuvos vaati enemmän topakkuutta, Euroopassa on monia ongelmia, jotka vaatisivat huomiota. Uosukainen pyysi antamaan arvoa oman maan eduskunnalle, jonka ei saisi vaipua kansalaisten sylkykupin rooliin.

Uurteet ja rypyt ovat arvon merkkejä, totesi Uosukainen. Pitäisi saada olla vanhus rauhassa, kukin omaan tyyliinsä. Oppiminen kuuluu silti myös vanhuuteen, uutta on syytä oppia. Ei kuitenkaan pakolla, vaan ilon kautta.

Riitta Uosukainen nosti esiin myös eri sukupolvien välisen vastakkainasettelun, jota hänen mielestään tulisi välttää. Nuoremmat kadehtivat ikäihmisiä, joilla on aikaa ja varaa matkustella. Vanhukset puolestaan kadehtivat nuorten kyvykkyyttä toimia, liikkua, olla monessa mukana. Sitä paitsi nuoret perheet tarvitsevat isovanhempia ja on arvokasta, jos voi olla avuksi omalle jälkikasvulleen.

Puheensa päätteeksi Uosukainen sanoi kaksi keskeistä asiaa, jotka ovat vanhuksille tärkeitä; rakkaus ja rukous. Eeva Kilpi on todennut, että sota-aikana lapset rukoilivat, se oli heidän tapansa toimia isänmaan puolesta. Elintason kohottua ja rauhan vallitessa rukous on jäänyt vähemmälle. Nyt ne, jotka olivat sodan aikana lapsia, ovat jo ikäihmisiä. Olisiko nyt jälleen aikaa rukoukselle, pohdiskeli Uosukainen. Rukoiltavaa riittää.

Teatteria

Ruokolahden Harrastajateatteri esitti juhlassa sikermän lauluja ja siihen sovitetun pienimuotoisen näytelmän. Kiitokseksi Reijo Miettisen ohjaama ryhmä sai ruokolahtelaiset ruisleivät. Miettinen totesi, että perinne jatkuu. Esiintyjät olivat saaneet kiitokseksi ruisleivät ensimmäisen Kaunis Veera esityksen jälkeen, silloin heitä oli sata henkeä.

Vertaisohjaajia

Eksote ja Ruokolahden kunta ovat kunnostautuneet vertaisohjaaja-toiminnassa. Kunnassa on 40 koulutettua vertaisohjaajaa. Ikäinstituutin käynnistämä toiminta on hyvässä vedossa ja kunta sai siitä palkinnon viime vuonna yhdessä viiden muun kunnan kanssa.

Vertaisohjaajat Leena ja Pirkko kertoivat toiminnasta ja houkuttelivat paikalla ollutta väkeä runsain määrin osallistumaan tapahtumiin. Liikuntahallilla toimii keskiviikkoisin kello 12 - 14 boccia-ryhmä, johon voi tulla mukaan. Tämä  on  laji, jossa ei tarvitse juosta. Torstaisin kello 11 - 12 liikuntahallilla toimii vertaisohjaajan vetämä tasapainoryhmä, jossa nimensä mukaisesti harjoitetaan tasapainon ylläpitämistä erilaisien välineiden avulla. Vertaisohjaajilta voi pyytää myös yksilöllistä ohjausta liikuntaan.
- Toivomuksia ja uusia ideoita saa myös esittää, lupasi Leena Laukkanen. Pirkko Lääperin ohjauksessa juhlayleisö sai kokea pienen liikuntahetken omalla paikalla istuen.

Kunnanjohtaja Antti Pätilä luovutti vertaisohjaajille T-paidat, joita nämä voivat ryhmiä vetäessään käyttää. Pätilä kiitti kunnan saamista kiitoksista, mutta muistutti, että kunta olemme me kaikki. Toimimme yhteisillä varoilla ja tavoitteena on tietenkin olla mahdollisimman terveenä. Tähänhän voimme itse kukin omalta osaltamme vaikuttaa.

Vanhusneuvosto kiitti kukkasin sihteeri Marketta Paananasta ja juhlan lopuksi kaikki vertaisohjaajat saivat kukat kiitokseksi.

Kirkkoherra Leena Haakana muisteli nuorena opiskelijana sopineensa opiskelukaverinsa kanssa, että vielä vanhanakin haluamme oppia uutta. Ainakin tähän mennessä Leena on tätä tavoitetta toteuttanut työskentelemällä lähetystyössä, jossa on paljon opittavaa, vieraasta kielestä alkaen. Puheensa päätteeksi kirkkoherra kehotti pitämään rohkeasti esillä kristillistä vakaumustamme.

Airi Ruokonen