torstai 4. kesäkuuta 2020

.

Moottorikelkkailija mielii muualle

Neljäs kehno kelkkailutalvi Ruokolahden seudulla. Kelkkakerhon puheenjohtaja on kelkkaillut kotimaisemissa kerran tänä talvena.
- Viime sunnuntaina kävin, summaa Ruokolahden moottorikelkkakerhon puheenjohtaja Tomi Valkonen kuluvan talven kelkkailut kotimaisemissa. Metsissä ei ole lunta tarpeeksi, vieläkään, mutta onneksi jäällä pystyy jo huristelemaan. Tämä on neljäs huono kelkkailutalvi, mutta lajin harrastajalla toivo elää.
  - Kyllä se kunnon talvi sieltä vielä tulee, lajiin vihkiytynyt Valkonen vakuuttaa.

Valkonen aloitti kelkkailun 22-vuotiaana. Ensin hän osti ja ajeli käytetyillä kelkoilla, mutta innostuksen kasvaessa välineistö on muuttunut uudemmaksi ja arvokkaammaksi. Henkilökohtaiseen historiaan kuuluu myös kausi kilpakelkkailua, mikä oli luonnollista jatkumoa kilpaveneilylle, jossa Valkonen saavutti muutama vuosi sitten EM -pronssin.

Nyt kelkkailussa on kiinni noin 20 000 euroa. On kelkka, ajovarusteet ja kuljetusvälineistö, jota ei olisi järkevää seisottaa koko talvea varastossa. Kelkkakelejä on haettava kauempaa. Retkiä tosin tulee tehdyksi myös silloin, vaikka kotonakin pääsisi ajamaan. Jokaisella paikkakunnalla on oma viehätyksensä.
Tänä talvena Valkonen kavereineen on käynyt viettämässä kaksi pitkää viikonloppua Kuusamossa ja kolmas kerta on maaliskuun lopulla. Sitä ennen porukalla käydään kokeilemassa kelkkailua Ruotsin Lapissa, jossa on ihan eri meininki kuin Suomessa.

- Ruotsissa maastoliikennelaki sallii kelkkailun muualla paitsi luonnonsuojelualueilla. Korkeimmat huiput ovat 1500 metrin korkeudessa, sieltä on upea katsella silmin kantamattomiin jatkuvaa koskematonta lunta, mies tietää aiemmilta reissuilta.

Kelkkailusta ei tarvitse maksaa kenellekään, mutta majoitus on varattava todella hyvissä ajoin. Erämaa-Lapissa riittää kelkkailijoiden lisäksi vapaalaskijoita, autiotupaverkosto on kovassa käytössä.


Kelkkailuharrastuksen tärkeä puoli on eräretkeilyssä, eli harrastus vetää erähenkistä porukkaa.
-Se näkyy laavuilla ja muilla nuotiopaikoilla kelkkaili missä vaan, taukopaikoilla on aina porukkaa. Tärkeä osa harrastusta on tämä sosiaalinen puoli, toisten alan harrastajien tapaaminen makkaraa paistaen.

Luonnossa liikkumisen halua kysytään kesällä, kun kelkkareitistöt pidetään kunnossa. Kahdesti kesässä ajourista raivataan sille pyrkivä kasvusto, siltojen rakenteet tarkastetaan ja korjataan sekä huolehditaan, että reittimerkinnät ovat asiallisesti.

Tänä talvena Ruokolahden kelkkailureittejä ei ole tampattu kertaakaan.

Päivi Vento