torstai 4. kesäkuuta 2020

.

Svinhufvud itsenäisyysmiehenä

Kaiken edistyksemme edellytyksenä on, että se valtiollinen asema ja oma oikeusjärjestys, jonka turvissa Suomen kansa on saavuttanut aineellisen ja henkisen kehityksensä, pysyy eheänä voimassa.

Professori Martti Häikiö on kirjoittanut kirjan Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä. Kirja kertoo paitsi itsenäisyytemme keskeisimmästä merkkihenkilöstä, myös itsenäisyytemme alkuvaiheista. Kirja etenee vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta ja kiihkeimmissä vaiheissa jopa tunti tunnilta. Muuttuviin tilanteisiin joutui reagoimaan nopeasti ja vaakalaudalla oli suuri joukko ihmishenkiä. Haaksirikkoja, erottamisia, viidenkymmenen asteen pakkasia, yöllisiä neuvotteluja kapinalaivassa, pakoyrityksiä...

Pehr Evind Svinhufvud eli vuosina 1861-1944. Hän oli kertomusten mukaan toiminnan ja periaatteen mies, joka koki säätyvaltiopäivät, Siperiaan karkotuksen, vapaussodan sekä Mäntsälän kapinan ja presidenttiyden. Alunperin kaksivuotiaana isättömäksi jäänyt Pehr halusi olla maalaistuomari, mutta elämä vei hänet vastoin tahtoaan muuhun. Viimeistään vuonna 1911 Svinhufvud päätyi siihen, että Suomen oli päästävä irti Venäjästä.

Svinhufvud toimi Suomen pääministerinä marraskuusta 1917 toukokuuhun 1918. Senaatti ja eduskunta olivat jo aiemmin marraskuussa katkaisseet valtioyhteyden Venäjään. Svinhufvudin johtama senaatti antoi eduskunnalle itsenäisyysjulistuksen, jonka hyväksymistä 6. joulukuuta 1917 vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Senaatti hankki itsenäisyydelle ulkovaltojen tunnustuksen, sai noin 75 000  miehen venäläisen sotaväen pois maasta ja kukisti tammikuussa 1918 tehdyn sosialistisen vallankumouksen.

Kansalaissodassa koko Svinhufvudin perhe oli hajaantunut eri paikkakunnille ja pojat sekä vävyt olivat taistelemassa. P.E. Svinhufvud kirjoitti kirjeessä pojalleen Yngvelle: Suokoon Jumala, että vielä tavattaisiin. Parhaimmat terveiset urhealle pojalleni. Perhe oli Svinhufvudille tärkeä. Hän seurasi aikanaan myös lastenlastensa koulunkäyntiä ja tutustutti heidät kasveihin, lintuihin ja muihin metsän eläimiin ja otti heidät mukaansa kalaan.

Ulkopolitiikassa itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionpäämies Svinhufvud ja hänen nimittämänsä J.K. Paasikiven johtama hallitus pyrkivät saamaan Suomelle Saksan tuen Neuvosto-Venäjää vastaan. Yhtenä keinona oli muuttaa Suomi perustuslailliseksi monarkiaksi ja valita maalle saksalainen kuningas. Hanke kaatui Saksan sotaromahduksen myötä. Maailmansodan päättyminen johti Suomen ulkopolitiikan suunnanmuutokseen ja Svinhufvudin eroon valtionhoitajan tehtävästä joulukuussa 1918.

Valtiollinen vapaus, oikeusvaltio ja kansanvalta

Kyllä tästä selvitään, vaikka pahalta näyttääkin, pahalta näyttää. Kyllä selvitään, mutta uskoa pitää asiaansa ja muistaa, että ken toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Oikeutta ei petetä ikuisesti.

Toisen kerran Svinhufvudista tuli pääministeri Lapuan liikkeen nosteessa vuonna 1930 ja presidentti vuotta myöhemmin. Kun suurin osa Euroopan maista hylkäsi demokratian, Svinhufvudin päättäväisyyden ansiosta kansanvalta säilyi Suomessa. Hänen presidenttikaudellaan talous toipui ja ulkopolitiikassa Suomi suuntautui Pohjoismaihin.

Svinhufvud kuoli jatkosodan aikana keskellä suurpommituksia. Hänen tärkeimmät tavoitteensa Suomen valtiollinen vapaus, oikeusvaltio ja kansanvalta säilyivät. Myös Suomen kieli oli miehelle tärkeä. Svinhufvud halusi lastensa oppivan suomen ja siksi lapset puhuivat hänen kanssaan suomea silloin, kun äiti Ellen ei ollut paikalla. Kaikki kuusi lasta kävivät myös suomenkielisen koulun.

Tukena vahvoja naisia

Docendon julkaisema kirja on yli kuusisataa sivuinen järkäle. Kuitenkin sen sisällysluettolo ja jaottelu on selkeää ja teksti helppolukuista. Historialliseksi elämänkerraksi kirja todella on kuin jännityskertomus. Henkilöt tulevat myös esiin inhimillisyydessään. Suurmiesten ei esimerkiksi ole aina helppoa tulla keskenään toimeen ja Svinhufvudin ja Mannerheimin suhde on koko ajan hankala. Svinhufvud kirjoitti ystävälleen: Politiikasta olen vetäytynyt kokonaan syrjään. En tahdo häiritä nykyisten johtomiesten toimia ja suunnitelmia, vaikka ne minun käsittääkseni vievät maamme yhä lähemmäksi onnettomuutta.

Martti Häikiö on tuottelias historiantutkija, jonka edellisiä töitä ovat muun muassa teokset Urho Kekkosesta, talvisodasta ja V.A. Koskenniemestä.
- Koska historia ei ole tuomioistuin, olen koettanut välttää arvoasetelmia ja kuvata tapahtumat sellaisina kuin ne olivat, Häikiö toteaa.

Itse ihastuin kirjan naisiin. Pehrin äiti Olga Svinhufvud jäi nuorena leskeksi kahden pienen lapsen kanssa ja joutui pian taloudellisesti ahtaalle. Tytär kuitenkin on todennut tämän ylittäneen vaikean ajan valoisan luonteensa ja syvän uskonnollisuutensa avulla. Myös vaimo Ellen osoittaa vahvaa sitoutumista, rakkautta ja rohkeutta. Kun mies vangitaan ja kuljetetaan Viipuriin vankilaan, Ellen seuraa miestään Viipuriin, vierailee jopa kahdesti päivässä ja kertoo päättäneensä seurata miestään, minne tämä sitten joutuukaan. Ja yhdessä sitten Siperiaan lähdettiin karkoitukseen.


                Jaana Hellstén