torstai 21. syyskuuta 2017

.

Ruokolahden ulkomuseoalue sai Soidin-nimisen taideteoksen

 

Sateisesta säästä huolimatta museon taakse alkoi kerääntyä runsaasti väkeä maanantaina iltapäivällä. Luvassa oli ruokolahtelainen merkkihetki. Ruokolahden Eukko Raija Salakka ja Äijä Jari Niiranen vartioivat vielä peitossa olleita Ruokolahti-Seuran ja Kulttuuripalvelu Kaikun vetämän Ulkomuseoalue eläväksi -hankkeen tuotoksia.

Musiikki soi Karjalan harmonikkaorkesterin haitaripartion toimesta ja kunnanvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Irja Liimatainen toi Ruokolahden kunnan tervehdyksen tilaisuuteen. Hän totesi tapahtuman olevan arvokas ja innostava meille kaikille ruokolahtelaisille. Kunta arvostaa sitä yhteistyötä, mitä patsas on vaatinut monilta toimijoilta ja yksityishenkilöiltä. Pienessä kunnassa, tulevaisuuden haasteiden edessä, yhteisöllisyys on  entistä tärkeämpää, Liimatainen pohti.

Patsaan paljastuspuhetta pitämään oli saatu kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Suna Kymäläinen. Hän totesi vanhoista maatalouskoneista tehdyn teoksen huokuvan historiaa ja osoittavan kiitollisuutta edellisten sukupolvien ahkerille ihmisille heidän tekemästään työstä. Samalla saadaan pysyvä muistomerkki Suomi100-juhlavuodesta ja myös Ruokolahti-Seuran 70-vuotisjuhlavuodesta.
Virve ja Jari Niirasen ideasta lähtenyt patsasprojekti on yhdistänyt eri toimijoita ja luonut vahvaa kotiseutuhenkeä, Kymäläinen totesi. Patsaiden jalustaksi saadut kivipaadet ovat kunnan entisestä Osuuskaupan rakennuksesta ja työkoneiden ohella nekin ovat nyt saaneet uuden elämän arvokkaalla tavalla.

Taideteoksen paljastamisen hetki oli koittanut ja jokainen 150 paikalle tulleesta ihmisestä haki parempaa näköalaa. Eräs linnuista piti yleisöä jännityksessä ja vaadittiin Niirasen perheen yhteistyötä, jotta se suostui päänsä paljastamaan. Kun patsaat saatiin esiin, aurinkokin alkoi paistaa lämpimästi valaisten soitimella olevat linnut.

Mitä lintuja?

Ruokolahden Taideyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Pellinen kertoi, että yhdistyksellä on ollut jo puhetta yhteistyön jatkamisesta Ulkomuseoalueen osalta. Kenties patsaita tulee vielä lisääkin? Teoksen suunnitteli Taideyhdistyksen nelihenkinen tiimi Airi Havia, Pirkko Tuomainen, Markku Nurmi ja Riitta Pellinen. Toteutuksesta vastasi Antti Eerola Tetriniemestä.

Pellinen kertoi, että suunnittelutiimi haki kolmen linnun kokonaisuutta ja pelkistettyjä muotoja. Jokaisessa linnussa on täsmälleen samat osat. Ruosteisuus haluttiin jättää teokseen, jotta ajan hampaan vaikutukset näkyvät. Lintujen osalta ei ole tehty lajimäärittelyä, vaikkakin moni on puhunut kurjista. Kuvan teoksesta nähtyään Pellisen Vilma-tytär totesi, että siinähän on soidin. Ja niin teos sai nimensä. Komeakaulaiset urokset esittelevät itseään taustalla ja edessä vaatimattomampi naaras vähät välittää niistä, Pellinen kuvailee taideteoksen asetelmaa.

Tekstin Soidin- teoksen luona olevaan tauluun on kirjoittanut Rauno Tuomainen. Siinä kerrotaan runollisessa muodossa esineiden matka tarvekaluista aitan taakse ruostumaan ja viimein taiteeksi. Myös vanha voi olla arvokasta, kun sen oikein näkee. Mitä tarinoita esineet voivatkaan kertoa?  Myös Tuomaisen tekstissä linnut kuvataan kurjiksi, jotka ovat ”etsimässä elinvoimaa, pariansa pellolta.”

Ruokolahti-Seuran sihteeri Jouko Siitonen pohti puheenvuorossaan projektin vaatimaa luovuutta:
- On tarvittu kykyä nähdä uusia asiayhteyksiä. Kehittää epätavallista ideaa, miettiä vanhoja käsitteitä uusiksi, löytää uutta tekniikkaa, unohtaa jopa vanhat ja totut ajattelun mallit.  Tämä ei aina ole ollut helppo asia, varsinkaan tässä tapauksessa, kun alettiin puhua, että tehdään vanhoista esineistä, joidenkin mielestä romuista, taidetta kaikkien ihailtavaksi tai ainakin katsottavaksi. 

Tilaisuuden lopuksi kotiseutumuseon nurmella kajahti aina koskettava Karjalaisten laulu. Suloisessa Suomessamme, oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa…?
       
    Jaana Hellstén