perjantai 15. joulukuuta 2017

.

Muistelmia leijonahavainnoista

 

Koko Suomen huomio kohdistui Ruokolahteen kesäkuussa 1992, kun sanapari Ruokolahden leijona nousi kansakunnan huulille. Enso-Gutzeitin  silloin 41-vuotias metsätyönjohtaja Martti Auvinen leimasi nimensä historiankirjoihin kohdatessaan 23. kesäkuuta klo 11.20 Kalpiiviidan kylän metsässä matalassa leimikossa kookkaan, ruskean eläimen.
- Sen etuosa oli massiivinen ja takaruumis oli ruskean sileän karvan peittämä. Komeus päättyi pitkään ohueen häntään, Auvinen kuvaili näkyä Ylä-Vuoksi-lehdessä torstaina 25. kesäkuuta 1992. Katsekontaktin jälkeen eläin hävisi taimikkoaukealta metsän siimekseen.

Kahden viikon komennukselle Mikkelistä saapunut, leimausarviota havaintohetkellä tehnyt metsätalousteknikko katsoi parhaaksi perääntyä ripeään tahtiin vastakkaiseen suuntaan. Levottoman työpäivän jälkeen havaintonsa uskottavuutta yön puntaroinut Auvinen suuntasi aamulla Ruokolahden poliisiasemalle.
Auvinen oli ensimmäinen, joka myönsi tarinansa erikoislaatuisuuden:
- Niin hurjalta kuin havainto tuntuukin, olen siitä varma. Sen olen itselleni selvittänyt, hän kertoi Ylä-Vuokselle.
- Esimerkiksi ilves se ei missään tapauksessa ollut. Oltuaan yhteydessä luontotieteilijä Pentti Ågreniin ja Enson riistapäällikkö Tuomas Tellaan, Auvinen vakuuttui nähneensä naarasleijonan.

Lasse Kosonen Ruokolahden poliisista kirjasi havainnon tehtäväilmoitukseksi, joka ei vaatinut toimenpiteitä poliisilta. Hän toi ensimmäisenä esille teorian, että leijona olisi karannut Venäjältä joko sirkuksesta tai kuljetuksen aikana.
- Kyllä tämä on kolmikymmenvuotisen poliisiurani kummallisimpia ilmoituksia, Kosonen kommentoi Ylä-Vuokselle. Hän ei nähnyt syytä epäillä kokeneen metsästäjän ja metsänkävijän sanaa.

Korkeasaaren eläintarhan kissaeläinten hoitaja Juha Pääkkönen piti Auvisen havaintoa uskottavana. Hän huomautti Ylä-Vuoksi-lehdessä 26.6., ettei kokenut metsälläkävijä voisi luulla esimerkiksi ilvestä leijonaksi. Uutisvuoksessa 26. kesäkuuta 1992 Ruokolahden vastaava nimismies Markku Häkkinen kertoi, ettei leijonaksi väitetystä eläimestä ollut tullut muita havaintoja, ja epäili alkuperäisen havainnon luotettavuutta.

Ilta-Sanomat tarttui uutiseen näyttävästi perjantaina 26. kesäkuuta 1992. Kissankokoisin kirjaimin julistettu  ”Työnjohtaja kohtasi metsässä LEIJONAN” -otsikko toi leijonauutista koko kansan tietoisuuteen. Uskottavuutta asiaan toi jutussa siteerattu Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto, joka ei pitänyt leijonahavaintoa täysin mahdottomana ja suositteli metsässä vapaana liikkuvan leijonan pikaista lopettamista.


Leijonan jälkiä tutkimaan saapui Kuusamosta riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkija Erik Nyholm päivä sen jälkeen, kun poliisi oli lopettanut eläimen jälkien etsinnän.
Ylä-Vuoksi kertoi 28.6.1992 Nyholmin viipyneen edeltävänä päivänä Kalpiiviidan ja Kotasalon välisellä alueella pari-kolme tuntia löytämättä leijonan jälkiä. Hän ei kuitenkaan voinut kumota havaintoa.

Nyholmin mieli muuttui lauantai-iltana, kun poliisi sai ilmoituksen oudoista jäljistä Kekäleenmäen takaa Armijärven rannalta, noin 20 kilometrin päässä Ruokolahden keskustasta. Urpo Karhu, Anne Partanen ja Rauli Voutilainen olivat olleet iltakävelyllä Karhun havaitessa tien laidassa oudot jäljet, kertoi Ylä-Vuoksi 30.6.1992.

Karhun ilmoitettua havainnosta poliisille, Erik S. Nyholm tunnisti jäljet ison kissaeläimen jättämiksi.  Maanantain 29.6.1992 Demarissa Nyholmin todettiin pitävän todennäköisenä, että aiempien ja nyt tehtyjen havaintojen perusteella kyseessä olisi leijona.

Tieto levisi ympäri maailman

Amerikkalainen uutistoimisto AP toi Ruokolahden leijonan koko maailman tietoisuuteen sunnuntaina 28. kesäkuuta, kertoi Ilta-Sanomat 29.6. Samalla lehti uutisoi näkyvästi sunnuntain vastaisena yönä tehdystä leijonahavainnosta. Sen mukaan tansseista palaamassa ollut kolmihenkinen miesseurue olisi nähnyt suuren, pitkähäntäisen kissaeläimen ylittämässä valtatie 13:n sunnuntaina kolmelta aamuyöllä Karstulassa Hoikanperän kohdalla, lähes 300 kilometrin päässä Ruokolahdesta. Erik Nyholm piti lehden mukaan mahdollisena sitä, että leijona olisi vaeltanut viikon aikana luoteeseen.

Tanssiseurueen raportista huolimatta leijonaetsinnät keskittyivät Ruokolahdelle.  Ylä-Vuoksi uutisoi tiistaina 30.6.1992 maa- ja metsätalousministeriön, sisäasiainministeriön ja ympäristöministeriön antaneen maanantaina yhteisen neuvottelun jälkeen petotutkija Nyholmille valtuudet Ruokolahden leijonan ampumiseen. Ensimmäiset lentoetsinnät leijonan paikallistamiseksi olivat alkaneet samana päivänä Kaakkois-Suomen Rajavartioston toimesta Turusta Imatralla lainassa olleella rajavartiolaitoksen Augusta Bell -helikopterilla.

Leijonahavaintoja oli saatu  useita muun muassa Joutsenosta, NIskapietilästä, Lassilasta, Utulan Kysmälahdesta sekä Mansamäeltä.
Leijona sai tappotuomion, mutta sitä vastustettiin. Kansa jakoi tyrmistyksen päätöstä kohtaan, ja Helsingin Sanomat kommentoi asiaa pääkirjoituksessaan.
 - On murheellista, että viranomaiset päättivät heti vakuututtuaan leijonan olemassaolosta lopettaa eksoottisen otuksen.

Uutisvuoksi kertoi myös Elvi-nimen saaneen leijonan tuomasta hyvästä PR:stä Ruokolahdelle: 
- Kyllähän meidän täytyy tästä leijonajutusta kehittää joku pysyvä muisto Ruokolahdelle, kunnansihteeri Vesa Jäppinen totesi.

Virmutjoen Kauppa-Kasinon omistajien, Erkki ja Sointu Muhlin kerrottiin tilanneen myytäväksi leijona-aiheisia paitoja, joita kaupattiin 70 markan hintaan. Ylä-Vuoksi kertoi torstaina 2. heinäkuuta maa- ja metsätalousministeri Martti Puran sihteerin ilmoittaneen Kaakkois-Suomen rajavartiostoon leijonan siirtoaikeista.



Lisää havaintoja

Eläimen lopettamisen sijaan uusi suunnitelma olisi nukuttaa se, teljetä häkkiin ja siirtää Tanskaan Givskodin eläintarhaan. Samalla kerrottiin uusista leijonahavainnoista, nyt Imatran ja Ruokolahden rajamailta Immolan-Huhtasenkylän alueelta. Tiistai-iltana leijonan oli nähnyt vartiossa Immolan varuskunta-alueella ollut aliupseerioppilas Timo Puumalainen ja aamuyöllä leijonan nähnyt Saara Lankinen Hätösentiellä Manlahdessa. Myös tassunjälkiä löydettiin Laurilan pururadalta Huhtasenkylältä ja Immolan varuskunta-alueen pururadalta, Ylä-Vuoksi uutisoi.

Ruokolahtelainen mainitsi torstaina 2.7. Utulassa kuultujen outojen karjahteluiden kuuluneen asiantuntijoiden lausuntojen perusteella edellisvuoden pentuettaan erottavalle karhuemolle. Ilta-Sanomissa 2.7. kapteeni Antti Väisänen Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kertoi Immolan pururadalle jääneen jäljen osoittavan kiistattomasti, että kyseessä oli ison kissan tassunjälki. Hän myös mainitsi seutukunnan koirien oudon käyttäytymisen keskiviikon vastaisena yönä: - Huhtasenkylän koirat olivat aivan villinä.

Havaintoja tehtiin useita, kuten tuon kesän paikallisissa lehdissä kerrottiin. Leijona katosi kuitenkin yhtä salaperäisesti kuin se oli ilmestynytkin.
Tarina jäi kuitenkin elämään.