perjantai 15. joulukuuta 2017

.

Alatuvan uusi elämä

Ruokolahdella Vertalansalmen kylässä seisoo aikaa uhmaten vuonna 1851 valmistunut hirsinen maalaistalo, joka on viimeisen puolentoista vuoden aikana käynyt läpi perusteellisen saneerauksen. Talo ja iso osa kylää on alun perin kuulunut Tellan suvulle, ensimmäisestä isännästä Niilo Tellasta löytyy maininta vuodelta 1687. Nykyinen talo ja tila ovat osa tuota sukuperintöä äidin puolelta vaikkakin omistajien sukunimi on tällä paikalla vaihtunut. Tilaa on aikojen saatossa pilkottu eri vaiheissa ja näin sukua asuu kylässä muuallakin edelleen.

Alatuvan hirsinen talo on Risto Luukkosen ja hänen viiden sisaruksensa syntymäkoti. Tilan päärakennus on valmistunut vuonna 1851. Samalla paikalla on perimätiedon mukaan ollut savupirtti, josta jäljellä on yhdestä puusta tehty järeä pöytä. Alatupaa on kunnostettu sen 166 vuotisen historian aikana useaan otteeseen.  Merkittävin korjaus ajoittuu vuoteen 1935, jolloin Riston vanhemmat muun muassa tekivät toisen kerroksen taloon, uusivat kaikki pinnat ja uunit, kertoivat Luukkoset.

Alatuvan tila oli kaskikulttuurin perustalle vähitellen muovautunut peltoalaltaan pieni lypsykarja- ja metsätila, kuten sotien jälkeen niin monet tilat Ruokolahdella olivat. Viimeiseksi tilalla harjoitettiin muutama vuosi lammastaloutta, joka päättyi vuonna 1973. Sen jälkeen talo oli muutaman vuosikymmenen perikunnan jäsenten käytössä. Risto Luukkonen lunasti tilan päärakennuksen tontteineen sisaruksiltaan 2000-luvun alkuvuosina. Pihapiirin rakennuksia on merkittävämmin kunnostettu siitä lähtien. Samalla pohdittiin vuosien ajan, voisiko myös päärakennuksen kunnostaa.

Pihapiirissä on navetan lisäksi aitta, tilamuseona oleva riihi, kärrikuurista tehty grillikatos ja aikanaan saraheinän varastona toiminut polttopuuvarasto. Risto sekä hänen lapsensa Lippo ja Liina arvostavat perheen ja suvun työtä sekä menneiden sukupolvien ponnistuksia vaikeissa elämäntilanteissa.
Päätös talon saneeraukseen ryhtymisestä syntyi reilu puolitoista vuotta sitten. Nyt marras- joulukuun vaihteessa tehtävän viimeistelyn sekä lopputarkastuksen jälkeen alkaa olla valmista. On aika nauttia työn tuloksista.

Uudenlaista maalla toimimista

Maailma muuttuu, entisenlaista maaseutua ei enää ole olemassa. Monissa navetoissa on lehmien sijaan muuta säilytettävää, kyläkoulut on lakkautettu, kyläkauppoja on hyvin harvassa, rakennuksia on jäänyt tyhjilleen, nuoret ovat muuttaneet työn perässä maailmalle, ikääntyvät siirtyneet palveluiden äärelle kaupunkeihin tai kunnan keskustaajamiin. Tämä on yksi kuva maaseudusta.

Toinen kuva on se, jossa rakennukset on varustettu nykyajan mukaisesti internet-yhteyksillä, käytössä on kaikki muutkin mukavuudet. Taloissa asutaan vakituisesti tai vain osa-aikaisesti, enemmän kuin pelkällä kesämökillä. Tämän kaltaisen todellisuuden ovat Luukkoset halunneet luoda Alatupaan.

Kolme ikäpolvea voi hyvin yhdessä toimien viettää aikaa rauhallisessa maalaisympäristössä. Etätyön tekeminen on mahdollista. Luukkosen nuori polvi näkee maaseudulla uusia mahdollisuuksia. Yrittäjänä kirjailija-agentuuria pyörittävälle Lipolle etätyön tekeminen on täysin mahdollista ja uudistettua taloa voi hyödyntää myös yrityksen neuvottelu- ja edustuskäytössä, esimerkiksi kirjailija-asiakkaiden kanssa. Perheen lapset Touko ja Ilmari käyvät Helsingissä koulua, samoin Hanna-vaimon työ vaatii säännöllisempää läsnäoloa kaupungissa. Viikonloppuisin ja loma-aikoina koko perhe voi hyvin oleskella Alatuvan maisemissa. Helsingistä on lyhyt matka Ruokolahdelle.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta pääosin ulkomailla asunut Liina-tytär on oppinut arvostamaan yhteyttä vanhaan suomalaiseen elämäntapaan. Hän on hiljattain muuttanut Lappeenrantaan, matka Alatuvalle on lyhyt ja äitiyslomalla ollessa maalla voi käydä Thomas-pojan kanssa. Englantilaisen avopuolison työ vaatii myös kaupungissa olemista. Liina uskoo elämänlaatuun maaseudulla. Lähimaastosta ja omasta pihapiiristä löytyvät marjat, sienet ja kasvimaan tuotteet, isossa uunissa leipominen ja ruuanlaitto muutenkin kiinnostavat. Toisaalta maailmalla kasvavaa kiinnostusta on herättänyt Airbnb ja sen tarjoamat mahdollisuudet tutustua toisiin kulttuureihin, minkä tyyppistä ajattelua voidaan hyödyntää myös suomalaisissa maaseudun kohteissa.

Vaativaa ammattiosaamista

Risto Luukkonen kertoi, etteivät he olisi uskaltaneet ryhtyä vaativaan saneerausurakkaan ilman ammattiosaajia. Naapurikylästä löytyi urakoitsija, Rakennusorava Oy, jonka yrittäjät Pasi Orava ja Marja Tella-Orava ovat entuudestaan tuttuja ja Marja samaa sukuakin muutaman sukupolven takaa.
 – Välillä joutui päätä raapimaan, miten edetä, totesi Pasi Orava vanhan hirsitalon kunnostamisesta.
Pääurakoitsijana toiminut Pasi Orava otti vastuulleen korjaushankkeen johtamisen ja rakentamisen yrityksen omien työntekijöiden ja aliurakoitsijoiden kanssa. Hankkeessa tarvittiin lisäksi LV-töiden, sähkötöiden ja maansiirtotöiden tekijöitä. Paikallisia yrittäjiä käytettiin, jos heitä vain oli saatavissa. Urakan suunnitteluunkaan ei lähdetty ilman ammattilaisen apua. Arkkitehti Eeva Manninen apunaan Anna Kojo tekivät rakennesuunnittelun sekä tarvittavat piirustukset. Kaikkiaan työmaalla tarvittiin liki kolmenkymmenen henkilön työpanosta pitemmän tai lyhyemmän ajan. Luukkoset itse huolehtivat työmaan siisteydestä sekä yhteyksistä eri toimijoiden välillä.

Erityisen vaativa vaihe oli perustusten uusiminen. Vanha perustus poistettiin, maata kaivettiin perustusten ja lattioiden alta. Tarvittiin väliaikaisia perustuksia. Maata poistettiin kaikkiaan noin sata kuutiota.

- Rakennusmateriaalien valikoima on Suomessa suppea, totesi Lippo Luukkonen. Esimerkiksi vanhan mallin mukaisia ikkunoita ei kotimaasta löytynyt, mutta Virosta löytyi. Samoin vanhaan malliin höylätyt ulkovuorauslaudat ja tuvan lankut täytyi tilata erikoistilauksena.

Ison uunirakennelman tekijä löytyi Vantaalta. Lipon kertoman mukaan he tutkivat internetistä vanhanmallisten uunien kuvia ja sitä kautta löytyi osaava muurari, Noitakan Ari Hakanen. Nyt tuvassa on hella ja leivinuuni, joka on testattu ja toimivaksi todettu. Tuvan puolelle tunnelmaa on luomassa avotakka.

Luukkoset miettivät aluksi rakennuksen madaltamista, mutta arkkitehti Eeva Manninen torppasi ehdotuksen nähtyään rakennuksen. Nyt jälkeenpäin rakennuttajat ovat huomanneet, että oli hyvä säilyttää talon alkuperäinen korkeus. Rahaakin säästyi, koska viipurilaisen katontekijän 1930-luvulla vahvasta pellistä tekemä peltikatto oli edelleen käyttökelpoinen, se kaipasi vain uutta maalia pintaan.

Kotoisa tunnelma

Kun puolentoista vuoden urakka on ohi, ovat Luukkoset tyytyväisiä lopputulokseen.
 – Kaikki toimii, emme olisi voineet löytää parempaa pääurakoitsijaa hankkeeseen kuin Rakennusorava totesi Lippo. Liinan mukaan paikan erityinen arvo on sen historiassa, siksi näin suuri saneeraus kannatti tehdä. Suomessa näin vanha asuinrakennus on jo harvinaisuus.

Luukkosia kolmessa polvessa viettää vapaa-aikaa Alatuvalla. Touko, 15 vuotta, totesi, että on kiva, kun tuvassa on lämmin. Hän nauttii myös hiljaisuudesta. Helsingissä asuvalle nuorelle Alatuvalla vietetty aika on mukavaa vaihtelua kaupungissa asumiselle.

Riston nuorin lapsenlapsi Thomas, tai tuttavallisemmin Tomi, konttailee tuvan lattialla. Seitsemän kuukauden ikäiselle pojalle riittää tutkittavaa. Vaikka lattia on uusittu, ovat samoilla sijoilla konttailleet niin Liina-äiti kuin isoisä Ristokin sisaruksineen.

Luukkosen perheelle vanhan sukutalon saneeraaminen nykyaikaiseksi oli periaatteellinen valinta. He halusivat rakentaa itselleen paikan, jossa eri ikäpolvet voivat omilla juurillaan kohdata toisensa, sukunsa ja kyläläisiä. Luukkoset haluavat tällä projektilla kunnioittaa omaa suomalaista ja karjalaista elämäntapaa vaalimalla sitä käytännössä eli satsaamalla omaa työtä ja varoja omaan kotiseutuun, kylään ja ihmisen mittaiseen paikalliseen kulttuuriin.
– Jos emme itse ota vastuuta maaseudusta, sitä ei kukaan muu tee, totesi Risto. Hän uskoo maaseudun tulevaisuuteen. Jos muutamakin tämän tapainen projekti toteutettaisiin Ruokolahdella vuosittain, se toisi uutta työtä ja palvelujen käyttäjiä lisää maaseudulle.

Mittavassa remontissa talon tunnelma on saatu säilytettyä. Alatupa on rakennettu aikana, jolloin Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskunta. Se on elänyt läpi sortovuosien, nähnyt Suomen saavan itsenäisyyden ja taistelevan itsenäisyydestä. Sodan aikana tupa toimi myös muutaman vuoden kyläkouluna ja 1950-luvulla siinä oli pieni kauppa.

Alatupa on nähnyt maaseudun muutoksen, Euroopan Unioniin liittymisen, globalisoituvan maailman. Uusi vaihe sen historiassa on alkanut. Pojanpojista Touko ja Ilmari pystyvät kertomaan omille jälkeläisilleen päärakennuksen saneerauksesta ja tyttärenpoika Thomaskin tulee muistamaan lapsuuden tunnelmia Alatuvasta. On jotain pysyvää, juuret.

Airi Ruokonen