sunnuntai 13. lokakuuta 2019

.

Tanskalaistunut Taina Tofthøj kulutti nuorena pyöränsä loppuun Ruokolahden reiteillä - pyöräilee edelleen kymmeniä kilometrejä päivässä

Taina Tofthøjin keittiön ikkunasta näkyy lautta. Parhaiten sen näkee talvella, kun talon ja Alssundin vesien välissä oleva pelto on vihreän matalana odottamassa seuraavan kesän viljaa. Blansin satamasta Etelä-Tanskasta Alsin saarelle lähtevä sini-valkoinen, yli 40-metrinen jätti vetää lähes 150 matkustajaa.
Tofthøjille siinä on jotain tuttua: lossirannalla hän asui myös 1960-luvun lopulla, kun Salosaareen kuljetti vielä Ukonsalmen keltainen lossi.



Vuonna 1966 syntynyt Tofthøj asui Ruokolahdella ensimmäiset parikymmentä vuotta. Ala-asteen hän kävi Vaittilan koulussa, jossa työskenteli johtajaopettajana legendaarinen Lanajoen ukko Pentti Ahonen.
- Rakastin hänen persoonaansa ja hänen meille pitämiään historian tunteja. Historia oli kuvaamataidon ohella minun mieliaineeni ja Pentti mieliopettajani.
Tuohon aikaan ei ollut nettiä ja googlea apuna. Historiasta kiinnostunut Tofthøj kipitti ympäri vuoden koulun jälkeen Rasilan kirjastoon, josta hän lainasi kaikkea mahdollista, etenkin historiallisia romaaneja.
Kun nuorten osastolta loppuivat lukemisen arvoiset kirjat, Tofthøj siirtyi aikuisten osastolle.
- Kirjastonhoitaja Leea Pätilä totesi useammankin kirjan kohdalla, että tuota tulet lainaamaan vasta parin vuoden päästä. Siihen aikaan pidettiin hyvää huolta nuorisosta.

Kotikylä tuli nuorelle tytölle parhaiten tutuksi polkupyörän selässä. Lukioikäisenä Tofthøj kantoi viikonloppuisin postia Rasilassa.
- Minulla oli kolmen vakiopostinkantajan, Helgan, Helvin ja Vapun alue. Heiltä sain apua vaikka lauantaiaamuna, jos en tiennyt, mihin joku posti piti viedä.
Kun postireitti kasvoi Vuoksenniskan puolelle, ajokilometrejä tuli niin paljon, että Tofthøj kulutti ensimmäisen pyöränsä loppuun.
- Jo näiltä ajoilta minulle on jäänyt pyöräily veriin. Eikä ole tullut kyllästymistä vieläkään.
Tofthøj pyöräilee työmatkat edelleen, 26 kilometriä yhteen suuntaan.
- Auton otan alle vain, jos on jää- tai lumikelit. Ja sellaisia kelejä ei Tanskassa juurikaan ole.

Ruokolahdelta Tofthøj muutti lukion jälkeen opintojen perässä. Hän opiskeli 1990-luvun alussa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kansainvälistä markkinointia.
Opintoihin liittyvän työharjoittelun Tofthøj teki Etelä-Tanskassa Sønderborgissa, jonne hän myös valmistuttuaan palasi.
Tofthøjon on työskennellyt Tanskassa enimmäkseen ostohommissa. Tällä hetkellä hän toimii ostajana kansainvälisessä yrityksessä, jolla on yhteyksiä eniten Aasian maihin.

Tofthøj arvelee olevansa tanskalaistunut reilun parinkymmenen vuoden maassa asumisen jälkeen. Eroja kansallisuuksien välillä on, vaikka välimatka ei ole pitkä.
- Tanskalaiset ovat puheliaampia ja ottavat muutenkin asiat rennommin kuin me suomalaiset.
Tofthøjille oli alusta asti tärkeää oppia tanskan kieli.
- Väänsin suomenruotsin ja saksan avulla kieleni niin päin ympäri, että se kuuma peruna rupesi pysymään kielen päällä. Tanska ei ole kaunis kieli, mutta kyllä siihen tottuu hyvinkin pian.
Suomalaisuuttaan hän pitää yllä joka päivä puhumalla suomea lastensa kanssa. Tanskalaisen miehensä kanssa Tofthøjilla on 19- ja 16-vuotiaat pojat.
Tofthøj on mukana myös paikallisessa suomalaispiirissä, jonka kanssa he ovat pitäneet juhlia ja muita tapaamisia 1990-luvulta lähtien. Viimeisin tapaaminen oli Tofthøjn kotona marraskuussa, jolloin porukka vietti pikkujouluja.
Nuorimmat osallistujat olivat reilun kolmen kuukauden ikäiset suomalais-tanskalaiset kaksoset.
- Söimme perisuomalaista jouluruokaa ja lauloimme suomalaisia joululauluja. Oli niin mukavaa - hyggeligt, niin kuin me sanomme täällä Tanskassa.

Suomesta Tofthøj kaipaa montaa asiaa, kuten sukulaisia, luontoa ja järviä. Ruisleivästä ja saunasta hän saa onnekseen nauttia nykyisessä kotimaassaankin.
- Tanskalainen ruisleipä on lähestulkoon yhtä hyvää kuin suomalainen. Ja olen niin onnekas, että mieheni on rakentanut taloomme saunan.
Suomessa Tofthøj reissaa säännöllisesti perheensä kanssa. Ruokolahdella hän on käynyt viimeksi kaksi vuotta sitten.
- Silloin saatoin suomalaisten sukulaisteni ja tanskalaisen perheeni kanssa viimeisen suomalaisen ydinperheen jäseneni, eli 86-vuotiaan äitini sukuhaudan lepoon.
Tofthøj toivoo elävänsä ainakin yhtä vanhaksi kuin äitinsä, jotta hän ehtisi käydä Ruokolahdella useamman kerran. Hän ei näe mahdottomana ajatuksena viettää eläkevuosia Suomessa.
- Mutta siihen on vielä aikaa. Tänä päivänä olen kahden maan kansalainen ja katson elämää eteenpäin avoimin silmin Tanskasta käsin.

Katja Neuvonen