.

Katja Sälpäkiveltä kysytään usein, ovatko talouden kymmenen lasta kaikki omia - kyllä, omia ja lainassa

Ruokolahtelaisen Elämää Ruokolahdella -haastatteluun vastasi tällä viikolla Hyvinkäällä asuva ja Ruokolahdella mökkeilevä Katja Sälpäkivi. Bloggaavan perhekotiyrittäjän perheeseen kuuluu neljä omaa ja viisi sijoitettua lasta.

Kuka olet?
Olen Katja Sälpäkivi, 38-vuotias sosionomi, yrittäjä ja suurperheen äiti Hyvinkäältä. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni lisäksi neljä biologista lastamme Ella, 17, Kalle,16, Kaapo 12, ja Essi, 6. Meillä asuu myös esikoisemme poikaystävä. Meillä on ammatillinen perhekoti ja meille sijoitettuja lapsia/nuoria on tällä hetkellä viisi. ”Lainalapsemme” ovat iältään 12-18-vuotiaita. Lisäksi perheeseemme kuuluu kolme pikkuista koiraa. Asumme lähellä Hyvinkään keskustaa kahden kiinteistön kompleksissa. Teineillemme on oma 90 neliön pihatalo ja muu porukka asuu päätalossa.
Perhekoti-yrityksen lisäksi toimin POMPdeLUX -lastenvaatteiden myyntiedustajana ja kirjoittelen blogia (www.storyoften.com).

Kuinka saatte arkenne toimimaan noin suuren porukan kanssa?
Arki on kieltämättä aika hektistä kymmenen lapsen kanssa, mutta tämä työ on elämäntapamme, eikä sitä oikein osaisi olla enää ihan pienellä porukalla. Koska perhekoti on päätyömme, on meillä toki keskivertoperhettä enemmän aikaa lapsille; lähettää aamuisin kouluun, olla läksyjentekovahtina iltapäivällä ja kuskailla harrastuksiin iltaisin. Meillä lapset saavat harrastaa monipuolisesti mitä haluavat ja kun kaikilla on kavereita ja osalla jo seurustelukumppaneitakin, niin elämää talossamme riittää. Meillä on lisäksi 0,5-1 työntekijä, joka sijoitettujen lasten lukumäärästä riippuen on meillä kokopäiväisesti tai vain sijaistamassa meitä.

Mikä on saanut teidät valitsemaan tällaisen työn?
Valmistumiseni jälkeen minä perustin heti yksityisen päiväkodin ja työskentelin päiväkodin johtajana ja lastentarhanopettajana 11 vuotta. Yritys kasvoi lopulta neljän päiväkodin, yli sadan lapsen ja 26 työntekijän tiimiksi.
Mieheni Eero toimi valmistuttuaan mielenterveyskuntoutujien parissa palvelukodissa esimiehenä ja sittemmin perusti yrityksen, joka tarjosi koteihin suuntautuvaa palveluohjausta mielenterveyskuntoutujille. Olipa meillä vuosia myös lastenkotikin.
Monenlaisen sosiaalialan työkokemuksen myötä perustimme perhekodin kymmenisen vuotta sitten ja sillä tiellä olemme edelleen.
Parasta tässä työssä on ehdottomasti se, että saa nähdä lasten kasvun, kehityksen ja luottamuksen rakentumisen. Saa olla tukena ja turvana ja kokea tekevänsä työtä, jolla on iso merkitys perheiden elämässä.
Lastensuojelun parissa harvoin on samanlaista työpäivää ja myös työni määritteleminen on minulle tärkeää. Saan pääasiassa itse päättää työaikani ja olen myös eri tavalla läsnä lasten arjessa, kuin jos olisin sosiaalialan (vuoro-) töissä.
Vaikeinta myös vieraalla töissä ollessa oli töiden tuominen kotiin. Työni on henkisesti kuormittavaa ja oli vaikeaa laittaa työvuoron jälkeen ovi kiinni perässään. Tässä työssä sitä ei tarvitse tehdä.
Haastavinta ovat erilaiset asiakastilanteet, joissa vanhemmalla saattaa olla päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Useimmiten lapset ja nuoret ovat tämän työn helpoin osuus, vaikka heillä onkin traumoja, vaillejäämistä, hylätyksi tulemisen kokemuksia ja monilla saattaa olla pulmia keskittymisen, mielenterveyden, käytöksen ja arjenhallinnan kanssa.
Kuitenkin haastavista tilanteista huolimatta koen, että lasten kanssa saamme myös kokea ne kaikkein palkitsevimmat hetket. Kiitos tästä työstä tulee harvemmin sanoina, se tulee kun huomaa lapsen menneen eteenpäin, käsitelleensä historian tuomia kolhuja ja kun nuori on saanut paikattua siipensä.

Millä tavoin Ruokolahti liittyy elämäänne?
Ruokolahdella on rakas ja tärkeä lomapaikkamme. Siellä olemme viettäneet nyt kolmisen vuotta vapaa-aikaamme hyvinkin paljon. Tänäkin kesänä olimme Ruokolahdella noin kahdeksan viikkoa.

Lempipaikkasi Ruokolahdella?
Lempipaikkamme on toki oman mökkimme ranta. Saimaan rannalla, mökkisaunan lämmetessä on ihana rentoutua ja viettää aikaa yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Lisäksi rakastamme veneilyä ja olemmekin veneilleet Utulasta aina Mikkeliin ja Savonlinnaan saakka. Ruokolahdella lempiveneilykohteemme on Huuhan ranta. Rannassa on kiva nuotiopaikka, ihanan pitkä hiekkaranta ja kirkas vesi uimiseen.

Mitä harrastat vapaa-ajalla?
Harrastukseni on blogin kirjoittaminen ja Instagram-tilin ylläpitäminen. Sinne voi purkaa omia ajatuksiaan. Tärkein missio minulle olisikin antaa lastensuojelusta myönteisempi kuva kuin mitä media usein siitä maalailee. Lastensuojelu voi olla myös onnellisia tarinoita, yhteistyötä lapsen parhaaksi, kasvatuskumppanuutta ja aktiivista tavallisen suurperheen arkea.
Myös lastenvaatteiden myyminen on minulle tärkeää omaa aikaa. Myyn POMPdeLUX -lastenvaatteita kotikutsuilla ja myös etänä verkkokaupan kautta ympäri Suomen yhdessä esikoisemme Ellan kanssa. Se on samalla meille tärkeää yhteistä äiti-tytär-aikaa. Parhaiten rentoudun mökillä, mutta osaan ottaa omaa aikaa myös iltaisin Netflixin äärellä.
Mieheni harrastaa jääkiekkoa ja valmentaa 16-19-vuotiaita nuoria miehiä. Hänen vapaa-aikansa meneekin pitkälti jäähallilla.

Suurperheessä ruokaa saa laittaa varmasti paljon. Monta litraa maitoa teillä kuluu viikossa?
Kyllä, ruokaa menee paljon. Tämä ruoka-asia onkin useimmiten meiltä kysyttävä aihe. Ihmetystä aiheuttaa miten ja kuinka paljon sitä ruokaa saa kaupasta kantaa ja valmistaa. No, meitähän on 12 henkilöä ruokakunnassa, joten ruokaa kuluu melkeinpä kolminkertaisesti keskiverto suomalaiseen nelihenkiseen perheeseen verrattuna.
Pyrimme käymään kaupassa aina maanantaisin (viikko-ostokset) ja perjantaisin (täydennys ja viikonlopun spesiaalit). Kärry on aina täynnä ja ruokaa kannetaan yleensä 3-4 isolla kestokassilla. Maitoa meillä ei kulu kovin paljon, sillä meillä suurin osa juo vettä, mutta maanantain kauppalaskun suuruus on aina noin 300 euroa (+-50€).

Jos saisit kokonaisen päivän vain itsellesi, mitä tekisit?
Tämä on helppo: lukisin kirjaa, katsoisin hyvää sarjaa, herkuttelisin hyvällä ruoalla ja nukkuisin.

Mikä on parasta alkavassa syksyssä?
Lempivuodenaikani on kesä, oikeastaan se aika, kun on vielä lämmin, mutta kesä kääntyy syksyyn. Ihaninta syksyisin on luonnon värit ja kaiken uuden alku. Usein keväällä sama juttu, mutta syksyisin on erilainen into kaikilla lapsilla, kun uusi kouluvuosi alkaa. Tässä alkavassa syksyssä parasta on se, että meidän perheessä on jotenkin tosi kiva fiilis kaikilla ja yhtenäinen porukka, joka tulee toimeen keskenään. Se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys ja siitä nautin tänä syksynä erityisesti.

Mikä on suosikkimatkakohteesi ja miksi?
Suosikkimatkakohteita on liikaa lueteltavaksi. Olemme perheemme kanssa käyneet 30 maassa. Sanonkin, että ihaninta on matkustaa autolla kierrellen pitkin Keski-Eurooppaa joko Baltian tai Ruotsin ja Tanskan kautta.
Ihmiset turhaan pelkäävät lasten kanssa reissaamista. Reppuun kannattaakin pakata ripaus seikkailumieltä, hyppysellinen avoimuutta, kosolti intoa ja pitkää pinnaa. Tärkeimpänä reppuun sujautan leikkimielisyyttä ja huumoria.
Kaukokohteista upeita ovat olleet Karibian risteily ja Singaporella Sentosan saari. 1-2 kertaa vuodessa pidämme ydinperheen loman, mutta monesti silläkin reissulla on mukana lasten kavereita.
Koko perhekodin porukalla olemme käyneet muutaman kerran Turkissa, Thaimaassa, Teneriffalla, muutaman kerran Gran Canarialla ja useamman kerran Ruotsissa ja Virossa. Kymmenen hengen seurue herättää kyllä huomiota ulkomailla ja meiltä tullaan aina kysymään ”onko nämä kaikki teidän omia lapsia?”. Kyllä, omia ja lainassa.

Sanna Äikää/ Katja Neuvonen