perjantai 29. toukokuuta 2020

.

16-vuotias Arttu Sikiö lähti lukioon vieraalle paikkakunnalle - itsenäistyminen on tietänyt pyykkäämisen ja ruuanlaiton opettelua

Imuroiminen ja astianpesukoneen tyhjentäminen. Siinä oikeastaan ne kotihommat, joita 16-vuotias Arttu Sikiö oli viime syksyyn mennessä kotona tehnyt. Viimeisen puolen vuoden aikana ruokolahtelainen nuori on joutunut opettelemaan paitsi ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja tiskaamista, myös rahankäyttöä ja itsenäistymistä ylipäätään.

Arttu Sikiö muutti viime syksynä Ruokolahdelta Savonlinnaan taidelukioon opiskelemaan. Vielä edellisvuonna äiti Minna Sikiö ei olisi uskonut lapsensa rohkeuteen lähteä.
- Mietin, että lähdenkö mukaan, Arttu kun ei ole mikään huusholli-ihminen. Ajattelin, että jos hän hävittää vaikka avaimensa tai ei muista aamulla herätä kouluun. Näin jälkeenpäin katsottuna oli erittäin hyvä, että lähti.

Pienestä pitäen piirtämistä rakastanut Arttu Sikiö päätti hakea taidelukioon yläkoulun kuvaamataidon opettajansa kannustamana. Kun ovet yhteen Suomen suosituimmista taidelukioista avautuivat, Sikiö mietti kauhistuneena tulevaa.
- Olen aina ollut oikea mammanpoika. Tottakai mietin, miten pärjään.
Arttu muutti kalustettuun opiskelijayksiöönsä koulun alkaessa viime elokuussa. Puhelin pirisi alkuun ahkerasti Ruokolahden päässä, kun Arttu kyseli muun muassa pyykkien oikeita pesulämpötiloja. Ruuanlaittoa nuorukainen ei ollut kotona asuessaan opetellut. Puolen vuoden itsenäisen asumisen aikana hän on harjoitellut opiskelukavereidensa kanssa muun muassa makaronilaatikon tekemistä. Tosin edelleen melko helppo ratkaisu on turvautua pussi carbonaraan ja lihapiirakoihin.
- Jos nyt jotain voisin tehdä toisin, niin opettaisin Artulle enemmän ruuanlaittoa. Tosin ei hän siitä ole koskaan ollut kovinkaan innostunut, mainitsee äiti.

16-vuotias omillaan asuva opiskelija on pitkälti vanhempiensa tukien varassa rahallisesti. 17-vuotiaaksi Arttu saa lapsilisää, mikä tarkoittaa sitä, että hän ei ole oikeutetttu opintotukeen. Asumiseen hän saa avustusta, mutta muuten elämiseen tarkoitettu raha tulee vanhempien pussista. Kesäisin ja lomilla Arttu yrittää tienata Kulma-Kahvilassa, jossa myös hänen äitinsä työskentelee.
Arttu kiittelee koulun kierrätyssysteemiä, jossa vanhat kirjat vaihtavat omistajaa huomattavasti huokeammin, kuin mitä uudet kirjat kustantaisivat.
- Esimerkiksi tämän jakson kirjat sain ostettua 35 eurolla.

Vaikka itsenäistä elämää on takana vasta puolisen vuotta, Arttu sanoo jo ajatusmaailmailmansa muuttuneen tietyiltä osin.
- Olen aika laiska. Esimerkiksi alussa tein ruokaa ja välttelin tiskaamista, jonka takia likaiset astiat vain kasaantuivat pöydälle. Nykyään hoksaan tällaisia järkijuttuja.
Talvilomaa parhaillaan Ruokolahdella viettävä Arttu iloitsee siitä, että Savonlinnasta lähtiessään hän imuroi ja tiskasi.
- Tiedän nyt, miten hyvälle tuntuu palata siistiin kotiin.
Äiti nyökkää tyytyväisenä lapsensa ajatuksille.
- Hieno oivallus, hän toteaa.

Itsenäiseen elämään ja toiselle paikkakunnalle muuttaminen on suuri asia kelle tahansa nuorelle. Artulle se oli sitä ehkä keskimääräistä enemmän, sillä hän mietti mielessään sitä, miten muut nuoret häneen suhtautuisivat.
Tytön kehoon syntynyt Arttu on jo pitkään mieltänyt itsensä pojaksi. Hän käy parhaillaan läpi prosessia, jossa pyrkimyksenä on saada diagnoosi, joka mahdollistaisi sukupuolenkorjauksen.
- Tottakai mietin, miten muut suhtautuisivat minuun. En kuitenkaan tuonut asiaa mitenkään erityisesti esille uusien kavereiden keskuudessa, vaan se selvisi heille pikkuhiljaa. Tietysti autoin myös itse heitä ymmärtämään asiaa.
Artun äiti oli jo ennen koulun alkua ollut yhteydessä lukioon ja selittänyt poikansa tilanteen. Lukiossa asiaan suhtauduttiin ymmärtäväisesti, mikä osaltaan on helpottanut Artun kotiutumista.
- En ole ikinä ollut onnellisempi kuin tänä päivänä.


Katja Neuvonen