perjantai 27. marraskuuta 2020

.

On ilo ja onni johtaa hyvää kuoroa hienossa ja avarassa kirkossa


Lapsille järjestetyssä pyhäinpäivän hartaustilaisuudessa oli runsas osanotto. Kirkossa lauloi viime viikon keskiviikkona kaikkiaan lähes 120 lasta. Alttarin eteen sytytettiin kynttilöitä ja laulun ohessa oltiin välillä ihan vaan hiljaa.

Ruokolahden seurakunnan kanttori Salla Palokangas soitti tapahtumassa urkuja ja oli varsin ilahtunut runsaasta osanotosta.
- Kiva, että päiväkodista oltiin innostuttu paikalle noin runsaslukuisesti.

Salla on ollut Ruokolahden seurakunnan kanttorina vuodesta 2013. Tässä haastattelussa hän kertoo, miten hän täällä ja työssään viihtyy.

Missä päin kuntaa asut?
Asun Rasilassa. Keittiöni ikkunasta näkyy Saimaan Haapaselkä ja taivas, mikä tarkoittaa että maisema on aina kaunis eikä koskaan sama kuin ennen.

Mitä pidät asuinpaikastasi?
Rakastan metsää. Kotini kohdalta lähtee La-najoen luonnonsuojelualueen polku. Ja n. 200 m:n päässä, kun ylittää Puumalantien, on heti metsässä ja Myllykosken retkeilyreitin maastossa. Asuinalueella on rauhallista ja siellä on kivoja naapureita.

Mitkä kunnan alueet tunnet parhaiten?
Rasilan, Lassilan, Junnikkalan ja Pohjalankilan. Niissä olen eniten samoillut.

Missä olet asunut ennen Ruokolahdelle tuloasi?
Kävin syntymässä Helsingissä, asuin varhaislapsuuden Luumäellä, sitten Pihtiputaalla ja Viitasaarella ja Äänekoskella, opiskeluajan Kuopiossa. Olen asunut Ruokolahdella vuodesta 2013 ja myös Imatralla joitain vuosia. Voi sanoa, että olen puoliksi keskisuomalainen ja puoliksi karjalainen.
 
Kerro miten päädyit Ruokolahdelle?
Muutin aikanaan Imatralle osin, koska minulla oli Kaakkois-Suomessa sukujuuria ja harrastin sukututkimusta. Kun asuin Imatralla kävin usein Ruokolahdella patikoimassa. Muistan edelleen, miten olin kateellinen silloiselle Ruokolahden kanttorille. Hän sai olla töissä niin hienossa kirkossa, joka vielä sijaitsi niin hienossa paikassa. Muutin vielä Imatralta Äänekoskelle vanhempieni sairauden vuoksi, mutta sitten kun Ruokolahdella myöhemmin avautui kanttorin paikka, hain ja tulin valituksi.

No, miten työurasi täällä sitten lähti liikkeelle?
Muistan varmasti lopun ikääni ensimmäiset hautajaiset, joissa olin Ruokolahden kanttorina soittamassa. Omaisten erikoistoiveena oli melko harvinainen Matteus Passion osio ja tulin sitä sitten etukäteen harjoittelemaan. Kun tulin yksin kirkkoon soittamaan, liikutuin todella vahvasti. Tunne hienoon kirkkoon astuessa oli jotenkin epätodellinen. Ajattelin mielessäni, että näin kaunis työpiste minulla nyt on! Sitten vaan soitin ja itkin.

Oletko yhä samaa mieltä, pidätkö työstäsi ja työpaikastasi edelleen?
Kyllä, kirkko on silmissäni edelleen todella avara ja kaunis. Lisäksi urut ovat hyvät. Jokin aika sitten meillä oli täällä Etelä-Karjalan kanttoreiden yhteistapaaminen. Muiden kanttoreiden antaman palautteen ansiosta kirkkomme arvo nousi silmissäni entisestään. Esimerkiksi Lappeen kanttori mietti ääneen, että miten kirkkomme voi olla valoisa, siisti ja kaunis verrattuna hänen työpaikkaansa.

Millaisia laulajia ruokolahtelaiset ovat?
Kaikki meistä oppivat rytmin jo kohdussa äidin sydäntä kuunnellessaan. Kun äiti laulaa odotusaikanaan, lapsi osaa laulut synnyttyään. Täällä Karjalassa laulamisen perinne elää vahvasti. Sekä Keski-Suomessa että täällä, molemmissa on kovia laulajia, mutta täällä laulussa on vielä enemmän mahtavuutta ja laulamisen iloa. Ehkä taustalla on karjalainen lauluperinne. Sortavala ja Viipuri, jossa on aina järjestetty paljon suuria laulujuhlia, ovat aika lähellä.
 
Missä on mielestäsi Ruokolahden hienoimmat maisemat?
Kyllä tämä kirkonmäki on hieno. Saimaa ylipäätään on todella hieno. Huuhanranta on ollut minulle erityinen kokemus ja sen vieressä oleva varjoliitäjien lähtö- ja laskupaikka toisen Salpausselän päällä. Sieltä näkyy Suur-Saimaa Lappeenrantaan asti.

Mitkä asiat kunnassa ovat mielestäsi hyvässä hoidossa?
Kunnan tiedotus kuntalaisille on erinomaista. Ruokolahtea monesti arvostellaan siitä, että Saimaa ei näy keskustaan, eikä ole osattu rakentaa keskustaa niin kuin esim. Puumalassa. Puumalan kirkonkylä on samassa tasossa Saimaan kanssa, mutta Ruokolahden kirkonkylä on mannerjään muodostaman harjun päällä. Ihan hyvin rakennettu, kun vain välillä puustoa rannoilta vähennetään. Retkeilyreitit ovat hyvin merkittyjä ja hoidettuja. Meillä on myös hyvät ruokakaupat.
 
Mitä harrastat täällä? 
Harrastan luonnossa liikkumista, kasvillisuutta ja lintuja. Täällä on rikas kasvillisuus ja minulle rakkaaseen lintuharrastukseen Ruokolahti on hyvä paikka. Tästä lentää syksyisin paljon arktisia lintuparvia yli. Käyn jonkin verran myös Kuokkalammin ja Siikalahden lintutorneilla.

Kerro lisää linnuista…
Patotieltä parisataa metriä Salosaaren puolelle on paikka, jossa voi kesäöisin käydä kuuntelemassa todellisten mestarilaulajien konserttia. Kun on tyyni ja poutainen yö, siellä on kahden satakielen ja yhden viitakerttusen muodostama keskiyön kuoro, jonka laululle ei löydy vertaa. Kauniimpaa äänimaailmaa ei löydy mistään. Joka nukkuu kaikki kesäyöt, jää näistä nautinnoista paitsi. Lintuharrastajalle kesäyöt ja aamut ovat kulta-aikaa.
Minulle erityisen rakas lintu on sääksi eli kalasääski. Kun seuraan live-esityksiä niiden pesistä ja näen, että poikaset lähtevät muutolle, tekisi mieli lähteä lentämään perässä, että voisi varmistaa niiden selviämisen.

Olet toiselta ammatiltasi artesaani. Vieläkö sen työn taidot ovat tallella?
Kyllä, nyt kun musiikkitilaisuuksia on seurakunnassa koronan vuoksi ollut vähemmän, olen käyttänyt osan työajastani siihen, että olen korjannut Rautjärven kirkon kirkkotekstiilejä. Se on ollut minulle positiivinen mahdollisuus näin korona-aikaan.

Onko poikkeusajassa ollut sinulle muutakin positiivista?
Olin vapaalla sekä pääsiäisenä että juhannuksena, mikä on harvinaista. Pääsiäisenä olin yksin Patalaiskan mökillä Ilmajärvellä ja se oli minulle todella antoisa hiljaisuuden kokemus. Juhannuksena sain olla muutaman läheiseni kanssa Junnikkalassa Saimaan rannalla ja se oli kohokohta myös.
 
Mitä haluat sanoa ruokolahtelaisista ihmisistä?
Ruokolahtelaisiin verrattuna keskisuomalaiset ovat jäyhempiä. Täällä ihmiset ovat paljon puheliaampia. Tulevat hymyillen juttelemaan vieraallekin ja puhuvat välillä samat asiat useampaankin kertaan. Tunnen itseni täällä välillä vähän keskisuomalaiseksi ja ehkä introvertiksikin.

Johdat kanttorina myös kuoroja...
Kyllä, minulla on ilo ja onni saada johtaa kirkkokuoroa, jossa on 22 laulajaa ja joka on oikeasti hyvä. Useat kirkkokuorot ovat nykyään vain kolmeäänisiä, meidän kuoromme on neliääninen. Toinen johtamani kuoro on Kaislat. Se on nyt tauolla, kun joukossa on niin paljon riskiryhmäläisiä.

Miltä vaikuttaa joulunalusaika tänä vuonna?
Viime vuonna kauneimpia joululauluja kävi laulamassa 800 henkeä ja aattoillan hartaudessa oli 1200 henkeä. Niin paljoa emme voi tänä vuonna päästää kirkkoon. Meillä on kuitenkin tilaisuuksia suunniteltuna tällekin joulunajalle. Varotoimenpiteenä olemme suunnitelleet myös vaihtoehtoisia ohjelmia, jos epidemia kiihtyy ja täytyy olla erityisen varovaisia. Tarvittaessa voimme laulaa esimerkiksi kauneimmat joululaulut ulkona useampana eri ajankohtana, jolloin väkimäärä per tilaisuus vähenee ja turvavälien noudattaminen helpottuu. Pyrimme kaikessa toiminnassa pitämään kiinni kahden metrin turvavälistä ja suosittelemme maskeja.

Haluatko loppuun kehua jonkun ruokolahtelaisen?
Haluaisin kehua montakin, mutta saako kehua vain yhden? Mieleeni nousee heti kaksi. Kirjastossa töissä oleva iloinen ja palvelualtis Arto Tella, joka on auttanut monta kertaa tilanteessa, jossa nuotti on hakusessa. Toinen on henkilökohtaisempi asia: Olin vuosi sitten hätää kärsimässä, kun toisesta korvastani oli kuulo melkein mennyt. Fysioterapeutti Georg Schleifer hoiti minua kraniosakraaliterapian keinoin ja kuulo palautui.

Mitä haluaisit sanoa Ruokolahdelle muuttoa harkitsevalle?    
Täällä on ihmisen hyvä olla.

Asko Ali-Marttila