lauantai 18. syyskuuta 2021

.

Opistolla toimi merkittävä yritys

Jaakkiman opiston, joka historiansa aikana on muuttanut niin sijaintipaikkakuntaansa kuin nimeäänkin, tietävät kaikki ruokolahtelaiset, mutta nuorempi polvi ei välttämättä tiedä että opiston suojissa toimi 1950-luvun puolivälistä lähtien ruokolahtelaisia ja ympäristön väkeä työllistänyt puutarha-alan yritys.


- Alkuun puutarhan toiminta oli vaatimatonta, ja tarkoituksena olikin lähinnä tuottaa vihanneksia opiston omaan ruokapöytään, kertoo opiston palveluksessa aikaisemmin työskennellyt Jouko Siitonen.
Mutta ajan myötä liiketoiminta paisui kohtalaisen laajaksi.
- Lasinalaisviljelyä oli puutarhalla parhaimmillaan noin 7 000 neliömetrillä, Siitonen kertoo.
Ympärivuotisia työntekijöitä tosin oli yleensä parisenkymmentä, mutta kesäaikaan määrä kaksinkertaistui, jopa ylikin - niin että parhaimmillaan oli väkeä 40-50. Puutarha-alan oppilaitoksista eri puolilta Suomea tuli luonnollisesti paljon harjoittelijoita myös.
- Harva tietää sitäkään, että kauppapuutarhan tulot tietyssä vaiheessa ylittivät opiston liikevaihdon, paljastaa Jouko Siitonen.
Viljelyssä pyrittiin jo alkuaikoina mahdollisimman suureen luonnonmukaisuuteen. Lannoitteen saamiseksi omasta takaa päätettiin perustaa kanala. Ongelmaksi koitui munien ’ylituotanto’. Kun kanat jouduttiin vielä sijoittamaan talvella tilanpuutteen vuoksi opiston päärakennukseen rehtorin asunnon alapuolelle, naisopettajat protestoivat ”Joko kanat tai me lähdemme!”. Kanat saivat vielä lyhyen jatkoelämän kirkkoherra Uuno Litmasen pappilan navetan suojista.
Kun vihannestuotanto todettiin kannattamattomaksi, keskityttiin leikkokukkien kasvattamiseen. Puutarhan yleisimmät lajit olivat neilikat, ruusut, tulppaanit ja krysanteemit.
- Edistyksellistä siihen aikaan oli keinovalaistuksen antaminen neilikoille pimeään vuodenaikaan, kertoo Jouko Siitonen.
Myös sidontaa puutarhalla tehtiin, ja siihen aikaan ruokolahtelaisten oli hyvin helppo tilata ja noutaa sieltä vaikkapa hautajaisiin tarvittavat seppeleet ja kukkalaitteet.
Ylipuutarhureina toimivat Pentti Hellstén, Matti Rimpiläinen, Reino Rantanen sekä Mikko Rimpilänen.
Kilpailun lisääntyessä lähialueilla, ja erityisesti tuonnin vapauduttua Unioniin liittymisen jälkeen, myös kukkien tuotanto kävi kannattamattomaksi, ja puutarhaa kohtasivat talousvaikeudet. Yhtiöittäminen ja ulkoistaminenkaan ei lopulta pelastanut puutarhaa.
Myös puutarhan vuokranneet toimijat Esko ja Marita Pirttilahti ajautuivat lopulta konkurssiin.
Puutarhan toiminta loppui kokonaan 2009, kasvihuoneet jouduttiin purkamaan, mikä tapahtui 2011.
Maa-alue jäi pankin omistukseen. Se on kaavoitettu asuntoalueeksi, mutta ainuttakaan taloa sinne ei vielä toistaiseksi ole rakennettu.
- Ongelmaksi koitui se, että puutarha oli EU-Suomen kilpailuympäristöön ’väärän kokoinen’. Se ei pärjännyt kilpailussa suuryrityksille, mutta toisaalta se olisi voinut menestyä kokoluokassaan perheyritysmallilla, jolloin ei olisi suhteellisen isolle työntekijämäärälle tarvinnut maksaa palkkoja kaikkine lisineen ja sivukuluineen, pohtii Jouko Siitonen nurinmenon syitä.


Tiistaitarinoiden ystäville on tiedossa ilouutinen. Ne jatkuvat yleisön pyynnöstä vielä syyskuussa seitsemäs päivä ’ylimääräisellä’ kokoontumisella, jolloin tehdään hautausmaakierros Seurakuntaopiston ohjaajan Päivi Hienosen johdolla.

Jukka Ahonen