keskiviikko 30. marraskuuta 2022

.

Isänpäivältä odotetaan yhdessäoloa perheen kanssa

Kyselimme muutamalta ruokolahtelaiselta, eri-ikäiseltä isältä ajatuksia isyydestä ja isänpäivän vietosta.

Jesse Kotiranta, Ruokolahden kunnan hyvinvointiluotsi. Yksi tytär, 1v 4kk ikäinen.
”Oman isäni antama tärkein oppi on ollut, että pitää olla avoin sekä rehellinen ja puhua asioista suoraan.
Koen itse olevani hauska, välittävä ja kannustava isä. Olin alkuvuodesta pitkään vanhempainvapaalla ja tälläkin hetkellä teen lyhennettyä työaikaa, jotta ehdin osallistua tyttäreni elämään mahdollisimman paljon.
Tulevalta isänpäivältä odotan rentoa yhdessäoloa ja jotain mukavaa tekemistä yhdessä perheen kanssa.
Mieleenpainuvin isänpäivä on ollut viime vuoden isänpäivä, kun se oli minulle ensimmäinen isänä. Lahjaksi sain kuvakirjan, mihin oli koottu kuvia meidän ensimmäisistä kuukausista ja avaimenperän, missä oli tyttären kuva.”

Jouko Siitonen. Kolme lasta ja kuusi lastenlasta.
”Oman isäni antama tärkeä oppi liittyy varmaan suhtautumiseen työhön. Ei pidä pelätä uusiakaan haasteita. Aina voi oppia ja kannattaa rohkeasti yrittää.
Omien lasten elämään osallistuminen jäi varmaan aivan liikaa puolisoni huoleksi. Työ ja harrastukset veivät myös sitä aikaa, jota olisi pitänyt antaa lapsille. Onneksi jossain vaiheessa koko perhettä yhdisti suunnistusharrastus. Lasten harjoituksiin ja kilpailuihin osallistuminen edellytti vanhempien mukana oloa. Hyviä muistoja jäi muun muassa viikon kestäneiltä Fin5- ja Kainuun rastiviikolta.
Tulevalta isänpäivältä odotan mahdollisuutta tavata osaa omien lasten perheistä ja kuulla heidän kuulumisiaan ja nauttia yhdessäolosta.
Menneistä isänpäivistä ei nyt heti tule mieleen jokin tietty päivä erityisesti. Kyllä ne pienetkin lasten itsensä tekemät muistamiset lämmittivät mieltä ja nykyisin sitä samaa saa kokea kun lastenlapset toivottavat papalle hyvää isänpäivää.”

Jari Niiranen, yrittäjä ja kunnanvaltuutettu. Neljä aikuista lasta.
”Isäni antoi esimerkkiä siitä, että kaikkea voi tehdä riippumatta siitä, mielletäänkö juttua niin sanotusti perinteiseen tapaan miesten hommiksi. Isä muun muassa virkkaa, on virkannut kastepuvunkin, jossa kaikki suvun lapset on kastettu.  Tärkein oppi onkin siis se, että asioihin voi ja pitää suhtautua ennakkoluulottomasti, toimeen kuin toimeen voi tarttua ja erilaisiin juttuihin heittäytyä täysillä.
Itse en ole juurikaan ajatellut sitä, millainen isä olen. Vaimo sanoo, että keskusteleva, avoin, kannustava. Kuulemma sellainen, jolle lapset voivat aina tulla kertomaan huonot ja hyvät asiat ja joka on aina tukena. Kyllä sen allekirjoitan, että varmasti olen lapsillemme aina tukena, kun sitä tarvitaan ja aina on pystytty kaikista asioista puhumaan. Meillä on aika tiivis perhe ja ollaan aina touhuttu paljon kaikkea yhdessä. Ehkä jotain kertoo sekin, että kun nuoriso on täyttänyt vuosia ja pitänyt kavereilleen synttärijuhlia, on meidät vaimon kanssa kutsuttu myös aina ainoina ”vanhuksina” mukaan.
Nyt, kun lapset ovat jo kaikki aikuisia ja lentäneet omille teilleen, ei isänpäivää enää sillä tavalla tule vietettyä. Aina kuitenkin joku ehtii kotiin ja varmasti kaikki ainakin soittavat, jos eivät kiireiltään pääse käymään. Eipä ole nyt juuri mitään kummempia odotuksia. Jos nyt jotain sanoisi, niin toivottavasti olisi kaunis keli.
Mieliinpainuvimpia isänpäiviä olivat ne, kun lapset olivat pieniä ja olivat askarrelleet jos jonkinmoista korttia ja lahjahärpäkettä.  Vieläkin tuossa kaapin kulmalla nököttää tulitikuista liimattu torni, jonka joku junioreista taisi juuri jonakin isänpäivänä lahjoittaa.”

Vesa Mättö, yrittäjä. kolme aikuista lasta, kaksi lastenlasta.
”Tärkein asia mitä isästäni muistan oli periksiantamattomuus. Isäni oli syntynyt 1911 ja monet  sodat käynyt ja paljon puutetta nähnyt, ison perheen ruokkinut ja huoltanut pyyteettä.
Olen jäävi siihen itse vastaamaan, millainen isä olen, mutta rivien välistä voinee lukea, että lapsien kanssa ollaan yhteydessä päivittäin, niin pienten kuin isompienkin asioiden vuoksi. Lapset neuvovat isää ja päinvastoin. Nauretaan niin pienille kuin isoille asioille tai sitten sanotaan ruma sana niinkuin se on. Molemminpuoleinen luottamus on hienoa. Yhteiset asiat ja harrastukset, hienot keskustelut tieteistä, taiteista, maailman politiikasta ja yleisestä turhamaisuudesta saavat koko porukan pitämään yhtä.
Tuleva isänpäivä menenee vuodepotilaana, kun jalka sanoi yhteistyön irti ja irtosi.
Isänpäivistä parhaiten on mieleen jäänyt pitkän muistelun jälkeen isänpäivä Niskalammella, kun Sanni ja Santeri olivat 3- ja 4- vuotiaat. Meillä oli Bio Vuoksella luonaskahvila ja lapset olivat tiiviisti mukana. Isänpäiväaamuna lapset halusivat tarjota juhla-aterian sänkyyn vaimolleni ja minulle. Santeri oli hovimestari ja Sanni kokki. Ravintolan nimi oli ”Sannin ja Santerin Sapuska”. 4-vuotias hovimestari tuli pyyhe käsivarrella kysymään mitä saisi olla ja otti lehtiöön tarkasti ylös toiveet. Tosin hän oppi lukemaan vasta 6-vuotiaana. Pitkään siinä neuvoteltiin mitä talo voisi tarjota, kun aivan kaikkeen ei tarpeet riittäneet. Kyllä 3-vuotias kokki vain loihti kyökissä meille maukaat PikkuMatin puurot."