.

Malminetsinnän varaushanke herättää huolta ja nostattaa tunteita

Ruokolahden ja Rautjärven kuntien STEP koulutuksen kampuksella järjestämä tiedotus- ja keskustelutilaisuus malminetsinnästä Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa herätti odotetusti runsaasti mielenkiintoa.

Illan alustajina toimivat Kaivosteollisuus ry toiminnanjohtaja Pekka Suomela, Battery3 Finland oy:n johtaja Tapani Hyysalo, Imatran seudun ympäristötoimen vt. ympäristöjohtaja Arto Ahonen, sekä ylitarkastaja Ilkka Keskitalo Tukesin kaivosryhmästä. Asiaa kommentoivat osaltaan myös Ruokolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Timo Kärki - etäyhteydellä Lousianasta - ja Rautjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Taina Lonka, joka johti puhetta myös tilaisuudessa.

Australialaistaustaisen Battery3 Finlandin varausalue on pääosin Ruokolahdella ja Rautjärvellä, käsittäen kuitenkin osia myös Puumalasta, Savonlinnasta, Joutsenosta ja Parikkalasta. Joku yleisön joukosta huomauttikin liki 600 neliökilometrisen alueen olevan kooltaan lähes puolet Rautjärven pinta-alasta.
- Suomessa tänä päivänä kaivoshankkeita peilataan usein Talvivaaraan, josta jäi paha maku. Toki alussa siellä tehtiin isoja toiminnallisia virheitä, sanoi Arto Ahonen.

Ongelma on Tapani Hyysalon ja Pekka Suomelan mukaan siinä, että nykyaikana niin tärkeitä metalleja kuten juuri litiumia tuotetaan aivan eri puolilla maailmaa kuin missä niitä käytetään. Esimerkiksi EU tuottaa litiumia noin kaksi prosenttia koko määrästä maailmanlaajuisesti, mutta käyttää vastaavasti kaksikymmentä prosenttia. Suomikin tuo kaivannaisia huomattavasti enemmän kuin vie ulos.
- Unionin komissio tekeekin juuri nyt kovasti töitä ympäri maailmaa - etsien mistä tätä raaka-ainetta voisi saada. Ei vähiten juuri Venäjän ja Ukrainan tilanteen takia. Olisi tärkeä löytää aikaisemmin suurta Venäjän tuontia korvaavia vaihtoehtoja, Hyysalo totesi.

Pekka Suomelan mukaan varauksen tekemisestä kaivostoiminnan käynnistymiseen kuluu keskimäärin aikaa tavallisesti 15-20 vuotta.
Monesta suusta kuultiin se tosiasia, että malminetsintään varatuista kohteista vain yksi tuhannesta johtaa lopulta kaivostoiminnan käynnistymiseen.
Nyt tällä alueella haetaan vasta perusteita malminetsintäluvan hakemiselle.

Suuri huoli asukkailla ja maanomistajilla tuntui olevan pohjavesistä, joita varausalueella tunnetusti on runsaasti. Myös poraustutkimusten teko on asiantuntijoitten mukaan mahdollista pohjavesialueella, koska se toimenpiteenä rinnastuu porakaivon tekemiseen. Pohjavesien pilaaminen toki on lainvastaista, mikä estäneekin kaivostoiminnan aloittamisen riskialueella. Kansallispuistoihin ei kaivosyhtiöillä ole asiaa, sen sijaan Natura-alueeksi määrittely ei ole este.
- Etsintävaiheessa ei kesämökkien tonttien rajoille tulla koputtelemaan, vakuutti Hyysalo.
- Lain mukaan rakennuksiin pitää olla 150 metriä matkaa, mutta itse olen käyttänyt etäisyytenä 175 metriä. Vaikka taloja kieltämättä varausalueen sisälle jää paljon, niin laatimani kartta muistuttaa juuri tästä syystä reikäjuustoa, koska ne on kierretty.
Tapani Hyysalon mukaan tällaisen pienehkön kaivoksen maan päällä näkyvä ’jalanjälki’ olisi kenties joitakin kymmeniä metrejä leveä, ja joitain satoja pitkä. Alkuun toimittaisiin avolouhoksena, ja myöhemmin porauduttaisiin maanalaiseen työskentelyyn. Hän vakuutti, että litiumin ottaminen graniitista on suljettu prosessi, jonka vaikutukset vesistöön ovat hyvin pienet.
Rikastettaessa jätteeksi jäävän sivukiven kohtalo askarrruttaa myös ihmisiä.
- Tällä hetkellä meillä on jonkinlaisia viitteitä siitä, että tällä alueella saattaisi olla litiumia ja cesiumia.

Ruokolahden loma-asukas Ilkka Nokelaisen kysymykseen kuinka paljon kaivoshanke mahdollisesti työllistäisi, ei Hyysalo osannut antaa minkäänlaisia lukuja.
- Kuinka paljon nyt pienehkö kaivos työllistää?
Alkuvaiheen malminetsintätoimien työllisyysvaikutus kuitenkin on hänen mukaansa parina vuotena varsin vähäinen, ja tekijät tulisivat pääkaupunkiseudulta.

Keskustelun aikana suurin osa puheenvuorojen käyttäjistä suhtautui mahdolliseen kaivostoimintaan epäilevästi. Toisenlaista näkökulmaa edustanut imatralainen Juhani Lehtola sanoi kantavansa huolta alueen elinvoimasta, jota kaivos hänen mielestään parantaisi.
Lappeenrantalainen Jaana Reinikainen toi esille tällaisten hankkeitten eettistä puolta, todeten että sanat ’kaivos’ ja ’kaivostoiminta’ jo sinällään aiheuttavat ihmisissä ahdistusta, ja kysyen alustajilta kuinka nämä itse asian kokevat.
- Tosiasia on kuitenkin, että akkuja jokainen meistä tarvitsee, ja niiden raaka-aine tuotetaan jossakin. Jos se ahdistus ei ole meillä, se on jossain muualla. Paras tilanne toki olisi, jos ketään ei ahdistaisi, vastasi Pekka Suomela.

Ruokolahtelainen kunnanvaltuutettu Tomi Raijas totesi esimerkiksi Jukajärven olevan monien muiden alueen vesistöjen tapaan hyvin puhdas- ja kirkasvetinen.
- Itse sain kirjeen, jossa kehotettiin luonnonsuojelusyistä välttämään hakkuita alueella. Mikä on muuttunut nyt, että Natura-alueella ollaankin ryhtymässä malminetsintäpuuhiin, hän kysyi.

Pekka Suomelan mukaan, jos hanke katsotaan valtakunnallisesti riittävän merkittäväksi, voi valtioneuvosto antaa luvan kaivostoiminnalle myös maanomistajan tahdon vastaisesti. Kunta kuitenkin voi aina halutessaan kaivoshankkeen torpata olemalla hyväksymättä sen sallivaa kaavaa. Todennäköisesti kesäkuussa voimaan astuvat kaivoslain muutokset vielä lisäävät kuntien valtaa nykyisestä.
Etsintävaiheessa kevyillä, vain vähäistä vahinkoa tuottavilla menetelmillä voidaan malminäytteitä haeskella maastosta jokamiehen oikeuden perusteella. Poraustoiminta sen sijaan vaatii aina maanomistajan luvan. Kaikesta etsintätoiminnasta ilmoitetaan kuitenkin maanomistajille hyvissä ajoin. Heille on luvassa loppukevään - kesän aikana myös tiedotustilaisuus.
- Etsintätoimista ei luultavasti raportoida kesken kaiken, koska niistä tuskin on mitään raportoitavaa, Hyysalo arveli.

Jukka Ahonen