maanantai 25. maaliskuuta 2019

.

Ruokolahden MLL myy perhekahviloissa tehtyjä joulukortteja - tuotoilla ostetaan joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille

Ruokolahden MLL kerää rahaa ruokolahtelaisten vähävaraisten perheiden lasten joululahjoihin. Keräys toteutetaan Ruokolahden joulunavauksen yhteydessä myymällä perhekahviloissa tehtyjä joulukortteja.
- Tarkoituksena olisi saada myyntiin noin 50 korttia, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Noora Kovanen.

Korteilla ei ole mitään määriteltyä hintaa, vaan ostaja saa itse lahjoittaa haluamansa summan. Korteilla saadulla summalla ostetaan lahjakortteja, jotka lahjoitetaan Eksoten kautta Ruokolahden vähävaraisille perheille.
- Ajatuksena on ostaa lahjakortteja esimerkiksi vaate- ja kirjakauppoihin.
Lahjakortteja pyritään ostamaan lahjoitussummasta riippuen 10-15. Lahjoituksista saatu tuotto menee lyhentämättömänä lahjakorttien hankintaan.
MLL:n vapaaehtoiset myyvät kortteja perjantaina 30.11. joulunavauksessa kello 16-16.55 Ruokolahden kunnantalolla, kello 17-17.30 kirjastolla ja kello 18-18.30 liikuntahallilla.

Ruokolahtelaisten perheiden hyväksi toimii myös koko Etelä-Karjalassa toimiva Hope ry. Hope – Yhdessä & yhteisesti ry:n Lappeenrannan paikallistiimi järjestää joulun alla keräyksiä paikallisten vähävaraisten ja kriisin kokeneiden lapsiperheiden hyväksi. Hopen asiakasperheiden lapsille kerätään lahjoituksina joululahjoja ja perheille jouluruokakasseja 26.11.–16.12. välisenä aikana.
Hopen avun piirissä on myös useita ruokolahtelaisia perheitä.
Lahjapuu-keräyksessä on kuultu lasten ja nuorten toiveita. Toiveet on kirjattu lappuihin ja ne ripustetaan lahjapuihin ja -nauhoihin, joita löytyy paikallisista yrityksistä. Lahjoittajat voivat valita puusta tai nauhasta haluamansa toivelapun, ostaa lahjan ja palauttaa sen paketoituna keräyspisteelle tai Hopen varastolle (Standertskjöldinkatu 1, Lappeenranta).
Lahjatoivelappu kiinnitetään paketin päälle, jotta lahja löytää oikealle vastaanottajalle. Keräyksessä lahjoitettavien tuotteiden tulee olla uusia. Ruokolahtea lähin Lahjapuu-keräyksen joulukuusi löytyy Imatran Prismasta. Lisäksi lahjanauhoja löytyy seuraavista yrityksistä: Pyöröpuikko, Saimaan Optiikka, Bellasofi, Parturi-kampaamo Rosita, Parturi-kampaamo Dreamer, Perhepäivähoito Tilula, Majurskan talo, Parturi-kampaamo Kennedy´s, Grano, Forever Huhtiniemi, Fazer Makeiset Oy.

Ruokakassikeräyksessä kerätään jouluisia kuiva-aineita asiakasperheille jaettavaksi. Kuiva-ainekeräykseen voi osallistua keräyspisteillä tai tuomalla lahjoituksen Hopen varastolle keskiviikkoisin klo 17–18.30 aina 12.12. saakka. Keräykseen voi tuoda joko yksittäisiä kuiva-aineita tai kokonaisia kuiva-ainetarvikekasseja. Kaikki kerätyt ruokakassit jaetaan Hopen asiakasperheille lasten joululahjojen jaon yhteydessä. Kuiva-aineita otetaan vastaan Hopen varaston lisäksi seuraavissa yrityksissä: Pieni Unelmapuoti, Taipalsaari  26.11.–12.12., K-Market Niiva, Taipalsaari 26.11.–12.12., K-Market Tirilä 26.11.–2.12., K-Market Mattila 26.11.–2.12., K-Market Ratakatu 26.11.–16.12., Iloisen Pässin Maalaispuoti, Parikkala 28.11.-2.12.

Katja Neuvonen

Äitsaaren pikitie ja Soinilansalmen silta vihittiin virallisesti käyttöön - kyläläisiltä satelee kiitoksia

Hännilän seurojentalon valtasivat kiitollisuus ja peijaisjuhlinta äitsaarelaiseen tyylin, kun hirvikeittoa kokoonnuttiin syömään Äitsaaren pikitien ja Soinilansalmen sillan vihkiäisiin.

- Härskiänsaaren patotie on seurannut minua puolet elämästäni, kuului Antti Pätilän kunnan tervehdyssanoissa Hännilän seurojentalolla lauantai-illan hämärässä.

Nyt viimeistään patotien vainoaminen sai lopun myös Pätilän elämässä, kun Äitsaaren perinteisten hirvipeijaisten yhteydessä vietettiin kesällä valmistuneiden Soinilansalmen sillan ja Äitsaaren pikitien vihkiäisiä.

- Kiitän pitkämielisyydestä sillan suhteen, Pätilä sanoi juhlaväelle ja kertasi sillan vaikeita vaiheita direktiivien maailmassa.

Tilaisuuden juhlapuheesta vastannut  Kimmo Tiilikainen muisteli vuoden 2000 kesällä  pohtineen Etelä-Saimaan kolumnistina, milloin kaivinkoneet palaavat Soinilan salmeen. Etiäisiä oli, etteivät patotiehen jätetyt virtausaukot tule turvaamaan veden riittävää vaihtumista. Nyt silta mahdollistaa veden vapaammin virtaamisen.

- Toivottavasti vedenlaatu lähtee nyt paranemaan, Tiilikainen esitti puheessaan ja paljasti juhlaväelle tulevaisuuden haaveensa pumppulaitoksesta, jolla pystyttäisiin viemään Haapaveden tilannetta parempaan kuntoon.

 

Sillan kaverina juhlittu pikitie on ollut iso ilonaihe kyläläisille.

- Tämä on ihan loistava juttu. Se oli iso puute ja liikenteellisestikin riskijuttu, tiivisti kyläläinen Olavi Hannula ajatuksiaan kotikylänsä tieprojektista.

Äitsaaren tie on ollut viimeisten vuosien aikaan Arkadianmäen agendallakin. Tiilikainen toi esille, kuinka samaan aikaan kun hallituksessa puitiin Pariisin ilmastosopimusta ja Euroopan velkaneuvotteluita, oli esityslistalla myös Äitsaaren ja sen Suomen sisar- ja velikylien teiden kunnostusprojektit. 

- Tiejuttu ei olisi ollut mahdollinen ilman hallitusta, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Jyrki Karhula totesi ja viittasi hallituksen luomaan liikenneväylien korjausvelkaohjelmaan, jonka avustuksella  Suomineidon kärrypoluiksi muuttuvia kyläteitä on pystytty kunnostamaan. 

600 miljoonan valtakunnallinen ohjelma mahdollisti Karhulankin näyttämään vihreää valoa Äitsaaren tieosuuden päällystämisprojektille.

-Tätä me tarvittaisiin lisää. Tällaisille eläville kylille haluamme antaa, Karhula vakuutti puheenvuorossaan.

 

Tilaisuudessa kiitettiin erityisesti Äitsaaren kyläyhdistystä ja Äitsaaren hirvimiehiä, jotka olivat järjestäneet juhlijoille hirvenlihaherkkujen lisäksi kulttuurisia nautintoja: musiikillisesta annista vastasivat laulaja Seija Strömberg Seppo Äijön säestyksellä sekä Eki Luumi ja Muistelo-orkesteri. Lisäksi yleisöä viihdytti Äitsaaren paikalliselämästä kertova näytelmä Kinttupolusta pikitiehen, jonka oli käsikirjoittanut Jorma Hänninen ja kumppanit.

 

Terhi Komulainen

Ruokolahdella lounasasiakkaista kilpailee viisi paikkaa - työmiehiä vetää puoleensa kotiruoka

Antti Myller kasaa lautasen kukkuralleen perunamuusia ja riistakäristystä. Perässä tuleva työkaveri Mikko Leskinen on täyttänyt lautasensa puolilleen salaatista. Seuraavaksi lautaselle päätyy ryynimakkara.

- Älä nyt tätä makkaraa kuvaa, Leskinen nauraa.

Myller, Leskinen sekä työkaverit Heikki Imeläinen ja Janne Heino ovat ajaneet lounaalle Salosaaressa olevaan Ravintola Riiheen Kaukopäästä. Miehet kertovat käyvänsä lounaalla lähes päivittäin, koska ulkona syöminen on käytännössä ainut vaihtoehto.

- Seisova pöytä, listalta ei ehdi tilata, Heino tarkentaa.

Myller, porukan ainut paikallinen, kertoo syövänsä tavallisesti joko Riihessä tai Vuoksenniskalla. Rasilaan asti ei lounastauon aikana ehdi.

Miehille maistuu lounaaksi normaali kotiruoka. Paikan valintaan vaikuttaa Imeläisen mukaan oleellisesti se, mitä lounasta missäkin on tarjolla.

- Ruokalistan pitää löytyä netistä.

 

Ruokolahdella lounasta tarjoaa tällä hetkellä viisi paikkaa: Ravintola Riihi, Ravintola Alppimaja, Ravintola Elfan, Kulma-Kahvila ja Vennonmäen Neste.

Lounas on Ravintola Riihen toiminnan kulmakivi. Yrittäjä Mikko Vento kertoo, että Riihessä päivittäisten lounastajien määrä pyörii 60-70 paikkeilla.

Vento on pyörittänyt Riiheä pian vuoden. Lounasta oli tarjolla jo edellisen omistajan aikaan.

-        Lounastajien määrä on hieman noussut, Vento iloitsee.

 

Riihen asiakaskunta koostuu lounasaikaan hyvin pitkälti työikäisistä. Valtaosa tulee Kaukopään tehtailta.

-        Sen näkee, jos tehtaalla on seisokki.

Vento uskoo, että Riihen vahvuus lounaspaikkana on omalta osaltaan syrjäinen sijainti: välittömässä läheisyydessä ei ole kilpailua.

-         Toisaalta meille ei myöskään ehkä vahingossa poiketa syömään, vaan paikka pitää tietää.

Riihessä lounastaja saa tuhtia kotiruokaa. Ravintolan vetonaula on muikut, joita on tarjolla noin kerran viikossa.

-        Ja perjantai on lihapullapäivä. Se oli jo edellisen omistajan aikaan.

 

Kotiruokaa toivotaan myös Vennonmäen Nesteellä. 30-40 päivittäisestä syöjästä noin 70 prosenttia on sellaisia, jotka käyvät Nesteellä lounastamassa vakituisesti.

Nesteen myymäläpäällikön Susanna Riikosen mukaan lounas kannattaa, jos asiakasmäärät pysyvät näissä lukemissa.

 

Kulma-Kahvilan Susanna Hänninen on pyörittänyt Kulma-Kahvilaa neljä vuotta. Lounasasiakkaita käy 20-40 joka arkipäivä. Hänninen on lukuun tyytyväinen.

Kulma-Kahvilassa käy kaikenikäistä porukkaa lounaalla: vanhuksia ja eläkeläisiä, mutta myös työikäisiä.

Ruokolahden koulun rakennustyömaalta kävi pitkään päivittäin 8-15 ihmistä syömässä. Hänninen pelkäsi etukäteen, miten koulun valmistuminen vaikuttaa asiakasmääriin.

-        Ei se juurikaan ole näkynyt. Jollain se vaje on paikkaantunut.

 

Yrityksen palveluihin kuuluvat lisäksi lounaskuljetukset vanhuksille. Kuljetusasiakkaita on kolmisenkymmentä.

Osalle viedään lounas kolmesti viikossa, toisille seitsemän ateriaa viikossa. Viikonlopun ateriat viedään jo perjantaina.

Kuljetuspalvelu on toiminut Kulma-Kahvilassa pari vuotta. Hänninen kokee palvelun tärkeänä jo siksi, että kuljetuksen tuominen saattaa olla joillekin vanhuksille päivän ainut sosiaalinen kontakti toisen ihmisen kanssa.

- Ja minulla ei niin kiire ole, etten ehtisi kuulumisia kysellä.

 

Ravintola Elfania Rasilassa pyörittävä Murat Eroglu sanoo, että Elfanissa lounasasiakkaiden määrä hiljenee talviaikaan.

Eroglu kokee, että viisi lounaspaikkaa on paljon Ruokolahden kokoiselle paikkakunnalle.

- Tuskin riittää asiakkaita kaikille.

 

Ravintola Alppimajassa lounasta ei pidetä bisneksen kannalta.

-        Enemmän tämä on palvelua, toteaa yrittäjä Tomi Raijas.

Alppimajassa pyöritetään arkilounasta paikan päällä ja lisäksi kuljetetaan lounaita vanhuksille. Asiakkaita on keskimäärin 40-60 päivässä.

Ravintolassa otettiin hiljattain kokeiluun keittolounas toisen tukevamman pääruoan rinnalle.

-        Se on saanut ihan hyvän vastaanoton. Sillä jatketaan.

 

Katja Neuvonen

Antti Pätilän kahdeksan vuoden kunnanjohtajapesti on sisältänyt yllättäviä asioita

Kahdeksan vuotta sitten Ruokolahden kunnanjohtajaksi valittiin Antti Pätilä, monelle jo tuttu mies kunnallispolitiikasta. Pätilä oli istunut Ruokolahden kunnanvaltuustossa vuosina 1993-2004, joista kaksi kautta myös kunnanhallituksessa.

 

Nyt Pätilän on aika väistyä kunnanjohtajan tehtävistä, kun jatkajaksi on valittu 28-vuotias Tuomo Sallinen. Antti Pätilä jättää kunnan johtamisen hyvillä mielin Sallisen käsiin. Tärkeitä asioista on käyty yhdessä läpi kesän ja syksyn aikana. 

- Uskon että Tuomo on ammattimies ja löytää oman tiensä Ruokolahden kunnanjohtajana, kommentoi Pätilä.

 

Pätilä kertoo Ruokolahden kunnanjohtajuuden olleen kiinnostava, mutta haastava työ. Kahdeksan vuoden aikana käsiteltävänä on ollut yllättäviä, isoja asioita, kuten kuntarakenteen muutos sekä sote-uudistus. Rakennusten sisäilma-asiat ja niihin liittyvät suuret päätökset ovat myös vieneet paljon kunnanjohtajan aikaa. Uuden päiväkodin ja koulun rakentaminen on ollut kunnan suurin yksittäinen investointi Pätilän aikana.

 

Pätilä kehuu kunnantaloa työskentelypaikkana. 

- Meillä on siellä loistava yhteishenki ja kollegojen välillä vallitsee yhteen hiileen puhaltamisen ilmapiiri, sanoo Pätilä. Hän myös mainitsee suorapuheisuuden olevan tärkeä asia työympäristössä. 

- Kunnassa on paljon pitkäaikaisia työntekijöitä, samaa ikäluokkaa itseni kanssa. Eläköitymisbuumi on juuri siis meneillään, kertoo Pätilä. 

Hän iloitsee siitä, että kunnan palkkalistoille on nyt palkattu osaavaa, nuorta porukkaa. 

- Nuoret työntekijät tuovat tuoreen tavan katsoa asioita, sanoo Pätilä

 

Antti Pätilän mielestä lapsiperheiden asiat ovat nyt Ruokolahdella hyvin. Uusi päiväkoti ja koulu tarjoavat laadukkaita palveluita loistavassa ympäristössä.  

- Nyt panoksia pitää suunnata vanhuspuolelle. Kuntalaisten ikärakennekin on sellainen, että näihin asioihin pitää keskittyä lähivuosina, sanoo Pätilä.

 

Eläkkeelle siirtyminen antaa Antti Pätilällekin aikaa keskittyä erilaisiin asioihin. 

- Kyllähän tämä iso muutos on, kommentoi Pätilä ansiotyön aikakauden päättymistä. Aikaa jää nyt enemmän esimerkiksi metsätöille ja kodin remontoimiselle. Pätilän eläinlääkärivaimo on vielä työelämässä, joten myös kotitöitä riittää. 

- Siivoan, teen pihatöitä ja pikkuremontteja kotona. Myös ruuanlaitto sujuu, kertoo Pätilä. Perheen koira, 1-vuotias healernarttu Indi tuo myös seuraa ja rytmiä päivään.

 Vaimon kanssa yhteinen, mieleinen harrastus on matkailu. Pariskunta tykkää esimerkiksi patikoida ja pyöräillä Euroopan eri kohteissa. Yhteinen suosikkimaa on Italia rentoine ilmapiireineen ja mukavine ihmisineen. 

- Ruoka Italiassa on taivaallista eikä viinikään ole pahaa, kertoo Antti Pätilä.

 

Mielekästä tekemistä siis Antti Pätilällä riittää myös eläkepäivinä. Hän jää hyvillä ja luottavaisin mielin niitä viettämään kommentoiden uraansa kunnanjohtajana: 

- Hyvä maku tästä keikasta jäi.

 

Sanna Äikää

Elias on oppinut hallitsemaan tunteitaan eläinavuisteisen kuntoutuksen avulla

Elias Ovaskainen, pian 9 vuotta, harjaa tottuneesti heiniä mutustavan Nisse-ponin kylkeä. Poni ei kavahda, kun poika harjausten lomassa halaa sitä.
Elias on käynyt kaksi vuotta ruokolahtelaisen Hoivapalvelut Onnenpisaran hevosavusteisessa toiminnassa.  Tuloksiin ovat olleet tyytyväisiä niin Elias kuin äiti Elina Suominenkin.

Riina Harisen yritys Hoivapalvelut Onnenpisara toteuttaa Green Care -toimintaa, jossa asiakkaan kuntouttamisen välineinä hyödynnetään eläimiä ja luontoa. Asiakkaina voi olla esimerkiksi lapsia, joilla on vaikeuksia oman tunne-elämänsä säätelemisen kanssa tai ikäihmisiä, joita yritetään motivoida liikkumaan kodin ulkopuolelle.
Työskentelytavat muokataan asiakkaan tarpeen mukaan: Toisen kanssa harjataan ja ruokitaan hevosia. Toinen viedään vaikka sienimetsälle.
Harisen mukaan Green Care -toiminta on yleistynyt vähitellen viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana. Silti toimintamuoto on vielä monelle tuntematonta.
- Luonnon ja eläinten hyvinvointivaikutuksia ihmisille on tutkittu ja ne ovat olleet positiivisia.
Harinen on ensimmäiseltä koulutukseltaan hevostenhoitaja. Myöhemmin hän on opiskellut lähihoitajan tutkinnon.
Yritysidea syntyi, kun Harinen tajusi, että nämä kaksi koulutusta voisi yhdistää. Onnenpisaran hän perusti vuonna 2010.

Elias Ovaskainen aloitti Harisen asiakkaana kesällä 2016. Elina Suominen ja Riina Harinen tunsivat jo entuudestaan.
- Mietin joskus ääneen Riinalle haastavaa kotitilannettamme. Kaikkea muuta olimme jo oikeastaan kokeilleet, mutta tämä oli uusi juttu.
Perhe on kuljettanut Eliasta lukuisissa tutkimuksissa leikki-ikäisestä lähtien. Diagnooseja on useita: aistiyliherkkyyttä ja -aliherkkyyttä, puutteita motorisissa taidoissa ja viitteitä aspergeriin.
Elias hakee tunteitaan usein äärilaidasta toiseen.
- Elias skarppaa esimerkiksi hienosti koulussa, mutta kuormittuu isosta yleisöstä. Tunteet purkautuvat sitten kotona.
Vanhempien jaksaminen on ollut koetuksella, kun perheen esikoinen vaatii erityistä huomiota.

Kahden vuoden aikana Elias on tullut tutuiksi Harisen Nisse-ponin ja suomenhevosen Veikon kanssa. Yrityksessä tekee työtä myös yksi koira ja kaksi kania.
- Olemme ruokkineet hevosia ja käyneet katsomassa pupuja. Eliaksella on kyky saada kaikkein arimmatkin eläimet luokseen, Harinen sanoo.
Hän painottaa toimintamuodon perustuvan siihen, ettei esimerkiksi hevosten kanssa ole tarkoitus suorittaa mitään. Toiminta tapahtuu eläinten ehdoilla.
- Opettelemme läsnäoloa ja huomioimme eläinten tunnetiloja. Yleensä eläimet ovat toiminnassa vapaana. Eläimellä on mahdollisuus lähteä pois, mikäli se kokee tilanteen hankalaksi.

Elias käy nykyisin Onnenpisarassa noin kerran viikossa. Toiminta on tuottanut odotettua tulosta. Opitut asiat ovat siirtyneet hiljalleen osaksi kodin arkea.
- Elias saattaa esimerkiksi kotona todeta, että Piki (perheen kissa) taitaa olla iloinen, Suominen iloitsee.
Tunteiden räiskymistä ei kotona rajoiteta. Kaivattua rauhallisuutta toiminta on kuitenkin perheen arkeen tuonut: kotona on tyynempää, kun Elias pystyy purkamaan tunteitaan kodin sijasta jo tallilla.
- Myös Eliaksen motoriset taidot ovat kehittyneet, Harinen kertoo.

Katja Neuvonen

Lähtökohtana tulevaisuus

Piispa Seppo Häkkinen vieraili Ruokolahdella lokakuun toisella viikolla. Vierailun tavoitteena oli päästä käsiksi Ruokolahden seurakunnan tulevaisuuden tarpeisiin ja verkostoitua alueen toimijoiden kanssa.

- Meillä on kunnianhimoinen tavoite, että pystymme oikeasti tarjoamaan seurakunnille niiden tarvitsemaansa apua, piispa Seppo Häkkinen toteaa piispantarkastuksen merkityksestä.

Häkkinen kertoo Mikkelin hiippakunnan muuttaneen piispantarkastuksien toimintastrategiaa kymmenisen vuotta sitten: keskiössä ei ole enää talouden tarkastus vaan tulevaisuusneuvottelut. 

- Nyt mietitään, miten turvata seurakunnan elämä tulevaisuudessa, Häkkinen toteaa.

Hän nostaa esille, miten nykypäivän seurakuntien on pohdittava uudelleen toimintamuotojaan tiukkojen taloustilanteiden ja seurakuntalaisten vähenemisen edessä.

 

Ruokolahti kuuluu Mikkelin hiippakuntaan, jossa jo pidemmän aikaa seurakuntalaisten määrä on vuosittain pudonnut noin 5000-7000 henkilöllä kuolleisuuden ja muuttotappion myötä. Talous on kovilla. Aiemmin hankituista kiinteistöistä ja kootuista henkilöstöreserveistä voidaan joutua luopumaan.

Neuvotteluja seurakuntien liitoksista myös käydään vuosittain. Piispantarkastuksen yhtenä keskeisenä teemana on käsitellä  Ruokolahden ja Rautjärven seurakuntien yhdistymistä.

 

Seurakuntaliitokset, väkikato ja vähenevät resurssit luovat uhkakuvia seurakunnan tulevaisuudelle.

- Negatiiviset trendit valtaavat mielen, mutta meillä on edelleen seurakunnassa hyvät toimintaedellytykset. Seurakunnalla on luonteva sija ihmisten elämässä.

Seurakuntaliitokset, väkikato ja vähenevät resurssit luovat uhkakuvia seurakunnan tulevaisuudelle.

 

Häkkinen näkee, kuinka seurakuntakin voi tarjota vastauksia yhteiskunnallisten ongelmien edessä. 

Ilmastonmuutoksen ja alueellisen yhdenvertaisuuden heikkenemisen edessä kirkolla on Häkkisen mukaan omia toimintastrategioita. Muun muassa ilmasto-ohjelmia päivitetään ja tukalassa tilanteissa oleville maatalousyrittäjille yritetään löytää apua yhteistyössä muiden verkostojen avulla.

 

Niukkojen resurssien edessä on piispan mukaan seurakunnan jaettava vastuuta seurakuntalaisten kesken. Häkkisen mukaan tarvitaan asennemuutosta, jotta uusi kulttuurinen muutos pystytään ottamaan vastaan. 

Tässä asiassa Ruokolahti asettuu esimerkilliseen asemaan.

- Se politiikka on meillä sellainen, että halutaan seurakuntalaiset mukaan. Sana– ja rukousilta on sellainen tapahtuma, joka on täysin vapaaehtoisten vastuulla, Ruokolahden seurakunnan kirkkoherra Leena Haakana valaisee seurakunnan toimintaa. 

Ruokolahden seurakunnan talouspäällikkö Kaisa Häkkinen-Paananen kertoo vapaaehtoisia löytyvän, mutta ikähaitari ei ole tarpeeksi suuri. Nuorille olisi tilaa.

 

Jos piispa jakaisi pisteitä tarkastuksessa, niitä varmaankin satelisi Ruokolahden seurakunnan ja kunnan välisestä sujuvasta yhteistyötä.

- Ruokolahdella maallinen ja hengellinen kulkevat yhdessä. Mahdumme samoihin tilanteisiin, kirkkoherra vakuuttaa.

Piispanvierailuunkin kuului tapaaminen kunnanjohtaja Tuomo Sallisen kanssa. Myös Ruokolahden koulu ja Jaakkiman opisto olivat piispan vierailukohteita. 

Koulun hieno ilmapiiri, uusi koulurakennus sekä koulun pedagogiset ratkaisut tekivät piispaan vaikutuksen. Oppilaat taas pääsivät tekemään tuttavuutta piispan kanssa kyselemällä piispan mopon merkistä piispan teologisiin mietteisiin.

- Helpolla ei päästetty, piispa naurahtaa.

Puolen vuoden mittainen piispantarkastus alkoi toukokuussa ja huipentuu marraskuun seminaariin. Ennen seminaaria edessä on vielä yhteinen tapaaminen Rautjärven ja Ruokolahden seurakuntien kanssa.

 

Terhi Komulainen

Nyt saa katsoa ja koskea

Ruokolahden kirjastolla pääsee tutustumaan hieman erilaiseen näyttelyyn. Teija Rossin Elämää Vuoksen varrella -näyttelyn koskettelukirjat ovat esillä kirjastolla lokakuun loppuun saakka.

Kirjat ovat ommeltuja uniikkeja ja  tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Alunperin Teija Rossi innostui tekemään ommeltuja kirjoja, kun Imatran kirjasto tilasi häneltä koskettelukirjoja. Kirjojen historia-aihe syntyi Teija Rossin omasta kiinnostuksesta paikallishistoriaan.
Koskettelukirjat sopivat kaikille, mutta erityisesti näkövammaisille, kehitysvammaisille ja muistisairaille.

Näyttelyn aiheena on  Elämää Vuoksen varrella. Aihe on siis 1800-1900 -luvun vaihde ja silloiset kartanot ja hovit Vuoksen rannoilla. Kartanoista  osa on vielä pystyssä ja osa purettu tai palanut. Ja tuohon aikaanhan Imatra kuului Ruokolahteen, joten näyttely sivuaa myös Ruokolahdenkin historiaa.

Näyttely on ollut aiemmin esillä Imatralla, Lappeenrannassa, Parikkalassa ja Simpeleellä. Rossin mukaan näyttelystä ja sen kirjoista hän on saanut hyvää palautetta.
- Ihmiset ovat pitäneet siitä, että historiateksteissä on hieman huumoriakin mukana., kertoo Rossi.

Rossi valmistaa kirjat kokonaan itse suunnitteluvaiheesta viimeistelyyn. Rossin mukaan suunnitteluvaihe on mukavin ja tekstintuotto vaikeinta. Kirjoissa on kankaalle tulostettuja tekstejä. Pieni kirja voi Rossilta valmistua muutamassa päivässä, mutta suurimmat kirjat voivat vaatia kuukauden työn.
Näyttelyssä on esillä erilaisia historia-aiheisia  koskettelukirjoja, muutama keittokirja sekä kosketeltava taulu.
Sanna Äikää