lauantai 25. toukokuuta 2019

.

Nyt saa katsoa ja koskea

Ruokolahden kirjastolla pääsee tutustumaan hieman erilaiseen näyttelyyn. Teija Rossin Elämää Vuoksen varrella -näyttelyn koskettelukirjat ovat esillä kirjastolla lokakuun loppuun saakka.

Kirjat ovat ommeltuja uniikkeja ja  tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Alunperin Teija Rossi innostui tekemään ommeltuja kirjoja, kun Imatran kirjasto tilasi häneltä koskettelukirjoja. Kirjojen historia-aihe syntyi Teija Rossin omasta kiinnostuksesta paikallishistoriaan.
Koskettelukirjat sopivat kaikille, mutta erityisesti näkövammaisille, kehitysvammaisille ja muistisairaille.

Näyttelyn aiheena on  Elämää Vuoksen varrella. Aihe on siis 1800-1900 -luvun vaihde ja silloiset kartanot ja hovit Vuoksen rannoilla. Kartanoista  osa on vielä pystyssä ja osa purettu tai palanut. Ja tuohon aikaanhan Imatra kuului Ruokolahteen, joten näyttely sivuaa myös Ruokolahdenkin historiaa.

Näyttely on ollut aiemmin esillä Imatralla, Lappeenrannassa, Parikkalassa ja Simpeleellä. Rossin mukaan näyttelystä ja sen kirjoista hän on saanut hyvää palautetta.
- Ihmiset ovat pitäneet siitä, että historiateksteissä on hieman huumoriakin mukana., kertoo Rossi.

Rossi valmistaa kirjat kokonaan itse suunnitteluvaiheesta viimeistelyyn. Rossin mukaan suunnitteluvaihe on mukavin ja tekstintuotto vaikeinta. Kirjoissa on kankaalle tulostettuja tekstejä. Pieni kirja voi Rossilta valmistua muutamassa päivässä, mutta suurimmat kirjat voivat vaatia kuukauden työn.
Näyttelyssä on esillä erilaisia historia-aiheisia  koskettelukirjoja, muutama keittokirja sekä kosketeltava taulu.
Sanna Äikää

45 vuotta kaukalossa

Ruokolahtelainen OrPePo juhlii tasavuosia. Vanhat pelaajat vetävät lauantaisin edelleen luistimet jalkaan.

Mustavalkoisessa valokuvassa seisoo 14 poikaa maila kädessä. Kaukalopallojoukkue Oritlammen Peli-poikien eli OrPePon ensimmäisessä joukkuekuvassa on aitoa 1970-luvun tunnelmaa: leveälahkeiset housut, villapaidat ja polkkapituiset tukat.
- Minä olen tuossa. Ja tuossa taitaa olla velipoika. Pauli, oletkos sinä tuossa?, tutkii Harri Sikiö valokuvaa.
Ei ole, vaikka Pauli Haakanakin on alkuperäisiä Orpepolaisia vuodelta 1973.
45 vuodessa aika paljon on muuttunut, mutta aika paljon myös säilynyt. Ystävyys joukkuetovereihin päällimmäisenä.

Kaukalopallo tuli Suomeen 1970-luvulla. Joukkueiden kulta-aikaa oli 1980-luvun loppu ja seuraavan vuosikymmenen alku.
Joukkueita oli tuolloin Imatran seutukunnalla valtavasti, 84, Sikiö kertoo.
Hän näyttää Ylä-Vuoksen vanhaa lehtileikettä, jossa OrPePon pojat poseeraavat voitettuaan Imatran Kuuma-sarjan.
OrPePo pelasi kotiseudulla ja teki pelimatkoja etelään ja pohjoiseen. Parhaina vuosina joukkue pelasi aamulla Joensuussa ja illalla Lappeenrannassa.
Mestaruuksissa oltiin vahvasti kiinni 1990-luvulla.
Vuosituhannen vaihteessa harrastus alkoi hiipua. Puulaakisarjoja karsiutui virallisten mestaruussarjojen myötä. Uudet lajit, kuten salibandy, syrjäsi vanhoja tieltä.
- Ja sitten tuli huonot talvet, Haakana muistelee.
Vanha joukkue järjesti välillä mittelöitä muissa lajeissa, kyykässä ja pilkkimisessä muun muassa.

Vuonna 2014 OrPePon alkuperäiskokoonpanoon kuuluneen Harri Koposen poika Kimmo Koponen pelaili jääkiekkoa kavereidensa kanssa Rasilassa.
- Ajattelin, että voisinkohan saada vanhoja ukkoja mukaan pelaamaan.
Pelit käynnistyivät seuraavana vuonna ja jatkuvat edelleen. Lauantaisin Imatran jäähallilla toisiaan vastaan pelaavat kolmekymppiset ja ikämiehet.
- Vaihtelevalla menestyksellä. Kenellä kramppaa aina mikäkin paikka, Koponen nauraa.

OrPePon perustamisesta tuli tänä syksynä kuluneeksi 45 vuotta. Vanhat pelaajat kokoontuivat muistelemaan pelivuosia Ruokolahdelle isolla porukalla toissa lauantaina.
Joukkueen perustajan Kalle Kaskisen nimeä kantava palkinto jaettiin Kimmo Koposelle.
- Kalle hommasi alunperin mailat ja laittoi homman pystyyn. Kimmo teki saman 2010-luvulla, Sikiö sanoo.
45 vuoden kunniaksi Harri Koposen kynästä syntyi teksti, jonka rautjärveläinen bändi Marian pojat viimeisteli OrPePon kannustusbiisiksi.

Viiden vuoden päästä Oritlammen oma joukkue juhlii viisikymppisiä. Koponen, Haakana ja Sikiö eivät lyö vielä lukkoon isoja juhlia.

- Nämäkin juhlat päätettiin pitää nyt 45 vuoden kohdalla, koska emme tiedä, saako kukaan meistä vedettyä enää viiden vuoden päästä luistimia jalkaan, miehet nauravat.

Katja Neuvonen

Kysely paljasti vaaranpaikat

Ruokolahdella teetettiin keväällä liikenneturvallisuuteen liittyvä kysely. Kunta läpäisi turvallisuusseulan pääosin, mutta ongelmiakin nähtiin.

Ruokolahden liikenneturvallisuutta pidetään pääosin hyvänä. Asia selviää Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Imatran seudun kuntien viime keväänä teettämänsä kyselystä.
Ruokolahdella 75 prosenttia vastaajista katsoo kuntansa liikenneturvallisuuden olevan melko tai erittäin hyvä. Viisi prosenttia vastaajista kokee liikenneturvallisuuden kunnassa erittäin huonoksi.

Kyselyssä nousi esille muutamia ongelmakohtia, joissa liikenneturvallisuus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Seitsemän vastaajaa piti Ruokolahden turvattomimpana kohtana Kaljaniementietä, josta puuttuu kevyen liikenteen väylä ja valaistus. Vastausten perusteella kyseisellä tieosuudella ei myöskään noudateta nopeusrajoituksia.
Ongelmalliseksi nähtiin myös Puumalantie Rasilasta Haloniemeen, sillä tieosuudelta puuttuu kokonaan kevyen liikenteen väylä.
Puumalantieltä nousi esiin muitakin ongelmakohtia. Käringintien ja Pappilanlahdentien risteystä kritisoitiin, koska siinä on näkyvyysongelmia. Usein myös ajoneuvojen nopeudet ovat suuret risteyksessä, jossa on paljon liikennettä kouluihin ja päivähoitoon. Kommentteja keräsi myös risteyksen talvikunnossapito.
Kyselyyn vastanneista 42 prosenttia katsoo, että alakouluikäisillä on korkein riski joutua kunnassa liikenneonnettomuuteen.
Vanhempien ja muiden aikuisten esimerkillä olisikin vastaajien mielestä suurin merkitys liikenneturvallisuustyössä. 65 prosenttia vastaajista katsoo, että liikennesääntöjen noudattaminen ja turvalaitteiden käyttäminen olisi yksi tärkeimmistä asioista yleisen turvallisuuden kannalta.
Toiseksi tärkeimpänä tekijänä pidettiin liikenteen valvontaa.

Vastaajat myönsivät myös itse syyllistyneensä liikennerikkomuksiin. 58 prosenttia sanoi ylittäneensä tien muualta kuin suojatien kohdalta. Ylinopeutta myönsi huristelleensa 49 prosenttia vastaajista. Kännykkä kädessä ajon aikana puhuminen oli kolmanneksi yleisin liikennerikkomus. Siihen syyllistyi 41 prosenttia vastaajista.

Asukaskyselyyn vastasi 78 ruokolahtelaista. Vastaajista 52 oli naisia ja 26 miehiä.
Vastaajien joukossa oli 32 12-14-vuotiasta, 16 35-44-vuotiasta ja 16 45-54-vuotiasta.

Katja Neuvonen

Harri Ahosen taksi kuljettaa pienryhmiä ennakkotilauksesta

Harri Ahosen ura taksiliikenneyrittäjänä ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla.
- Ensimmäinen päivä ja heti kipeänä, Ahonen päivittelee.
Maanantaina katukuvaan ilmestynyt Saimaan Tilaustaksi kuljettaa koko Etelä-Karjalan alueella ennakkotilauksesta. Ahosen tarkoituksena on ajaa pidempiä taksikyytejä esimerkiksi urheilutapahtumiin ympäri Suomen. Saimaan Tilaustaksi ajaa sovittaessa myös Suomen rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi Baltian maihin.

Ruokolahdella asuva Ahonen on aiemmin ajanut työkseen linja-autoja. Suuremman auton puikoissa hän on tehnyt ryhmämatkoja muun muassa Venäjälle.
- Linja-autolla ajamista aion jatkaa tämän työn rinnalla.
Ahosen mukaan Ruokolahdella oli selvä tarve uudelle taksiyrittäjälle. Hänen mukaansa koko seutukunnalla ei ole vastaavan tyylistä yritystoimintaa.
- Kehittämisajatuksiakin minulla on, mutta ne eivät ole vielä julkisia.

Ahonen pyörittää toimintaansa yksin. Apukäsiä hän sai yrityksensä logon suunnitteluun.
- Sen teki 13-vuotias tyttäreni. Logossa on ikään kuin Saimaan aallot, Ahonen kehaisee.
Saimaan Tilaustaksina toimii Pegabus-taksibussi, johon mahtuu kyytiin maksimissaan kahdeksan matkustajaa.
Ahosen liiketoiminta perustuu ennakkoon tilattaviin matkoihin. Tolpalla häntä ei nähdä.
- Paitsi ehkä isommissa tapahtumissa.

Katja Neuvonen

Tärkeä kohtaamispaikka jo 50 vuoden ajan

Susanna Riikonen hämmentää hernekeittoa soppatykissä ja välillä huutelee tervehdyksiä asiakkaille. Vennonmäen Nesteen terassi on täynnä miehiä, suurin osa työvaatteissa. Tänään miehillä on edessään kupilliset hernekeittoa, jota Neste tarjoaa 50-vuotisen olemassaolonsa kunniaksi.

Syyskuussa vuonna 1968 perusti Yrjö Vento huoltoaseman Vennonmäelle. Virallisia avajaisia vietettiin 5.9.1968. Aseman palvelutarjonta on vuosikymmenten kuluessa vaihdellut. Huoltotoiminta sekä rengas- ja pienkonekauppa loppuivat 1990-luvulla.

Tällä hetkellä aseman myynti muodostuu polttoainemyynnistä ja kahvilatoiminnasta. Näiden lisäksi pyörii pienimuotoinen pitopalvelutoiminta, joka tekee tilauksesta esimerkiksi voileipä- ja täytekakkuja.

Venäläisomistuksessa olevan aseman myymäläpäällikkönä toimii Susanna Riikonen. Huoltoasema työllistää viisi ihmistä.

Riikosen ura Vennonmäellä alkoi helmikuussa 2000, ja välillä hän on toiminut aseman yrittäjänäkin. 

- Tällä hetkellä työntekijänä on hyvä, sanoo Riikonen. 

Yrittäjähenkisyys näkyy työtuntien määrässä. Riikonen kuitenkin viihtyy hyvin työssään ja nauttii asiakkaiden kanssa juttelusta.

- Meille kerrotaan surut ja murheet sekä tietysti iloisetkin asiat. Asiakkaat ovatkin tämän työn paras puoli.

 

Tiivis kanta-asiakasjoukko kokoontuu asemalle joka aamu aamukahville vaihtamaan kuulumisia ja ihmettelemään maailman menoa. Tähän ”Vennonmäen Facebookiin” kuuluu noin parikymmentä keski-ikäistä tai vanhempaa miestä. 

Kari Toiviainen ja Mauri Kymäläinen ovat kuuluneet Vennonmäen Nesteen kanta-asiakkaisiin sen koko olemassaolon ajan. 

- Ei meillä omia autojakaan silloin vielä ollut, kun tämä perustettiin. Mopoilla tänne päräytettiin, miehet kertovat.

Nykyään joka aamu ohjelmassa on kahvittelut puoli kuusi. Samalla miehet tapaavat tuttuja ja vaihtavat kuulumisia. 

- Täällä kun käy kahvilla, pysyy kärryillä kylän tapahtumista ja saa tietää kuka on kuollut, kuka saanut perheenlisäystä ja kuka ostanut talon, kertovat miehet.

Metsästyskauden aikana kuulee, kuka on kaatanut karhun ja mistä päin kyliä. Kerrotaanpa välillä jopa muista metsästysreissuistakin. 

– Tuo Mauri on kova poika käymään tansseissa, sinkkumies kun on, paljastaa Kari Toiviainen kahvittelukaveristaan pilke silmässä.

Toiviainen ja Kymäläinen kehuvat aseman henkilökuntaa. 

- Nämä Nesteen naiset pitävät meidät miehet ruodussa, ovat sen verran napakoita, nauraa Kymäläinen.

 

Nesteen naisten aamu alkaa jo anivarhain, kun asemalla paistetaan joka aamu tuoreet pullat, munkit ja lihapiirakat. 

Niin Vennonmäen Facebookkilaiset ja muutkin asiakkaat saavat kahvinsa kanssa tuoretta kahvileipää.

 

Sanna Äikää

Kuva: Susanna Riikonen jakaa hernekeittoa Mauri Kymäläiselle ja Kari Toiviaiselle, jotka ovat Nesteen pitkäaikaisia kanta-asiakkaita. 

Kirpparitapahtuma onnistui yli odotusten

Tuukka Pöyhönen, 4, istuu minimallisen paloauton puikkoihin. Hän saa päähänsä kirkuvan punaisen palomiehen hatun ja väläyttää leveän hymyn äidilleen Jatta Lipposelle. Lipponen kertoo, että pienen miehen haaveena olisi vanhempana liittyä vapaapalokuntaan.
Kirpparitapahtumaan Ruokolahdelle äiti ja poika tulivat naapurista Imatralta.
Lipponen arveli, että mukaan saattaisi kohdalle sattuessa tarttua myös jotain palokunta-aiheista tavaraa.


Jaakkiman opistolla lauantaina järjestetty kirpputoritapahtuma onnistui yli odotusten. Ruokolahden MLL:n puheenjohtaja Noora Kovanen kertoo, että tapahtumassa kävi noin 600 ihmistä. Myyntipöytiä oli 36.
- Odotimme paikalle noin 200 kävijää, mutta kävijämäärä olikin kolminkertainen. Kävijöitä tuli reilusti myös naapurikunnista.
Kovasen mukaan tapahtuma sai kiitosta sekä kävijöiltä että myyjiltä.
Tavarat vaihtoivat nopeasti omistajaa.
- Joku myyjistä kertoi, että oli käynyt jopa kesken tapahtuman hakemassa kotoa lisää myytävää tavaraa pöytäänsä.


Kirpputori oli yksi Ruokolahden MLL:n vuoden suurimmista tapahtumista. Toiveita jatkosta on jo esitetty.
- Emme ole tehneet yhdistyksen hallituksessa vielä päätöstä jatkon suhteen, mutta olisihan se ilo rakentaa uudelleen näin hieno tapahtuma.

Katja Neuvonen

Kepparileiri aloitti seurakuntien yhteistyön

Keppariratsastajat ovat juuri verryttelemässä. Kepparileirin apuohjaajat Jade Frosti ja Suvi Vento ohjeistavat pienempiään esteiden ylittämisessä. Pian koittaa kepparikisojen aika ja jokainen pääsee vuorollaan esteradalle. Eräällä kilpailijalla mukana radalla tosin on keppihevosen sijaan toukka muovimukissa ja Rautjärven seurakunnan lastenohjaaja Suvi Vento henkisenä tukena.

Kauniskalliolla on aloitettu Ruokolahden ja Rautjärven seurakuntien yhteinen keppariperheleiri lauantaiaamuna. Päivän ohjelmassa on muun muassa erilaisia keppariratoja ja askartelua. Leiriä vetävät yhdessä Suvi Vento ja Sirpa Frosti-Nenonen.

Leirille on saapunut seitsemän perhettä. Nuorin osallistuja on 2,5–vuotias ja poistuu kisoista kesken päiväunille.

Miksi sitten keppihevosharrastus? Sirpa toteaa harrastuksessa tulevan liikuntaa kuin huomaamatta, samoin tietoja hevosista.

Keppariratsastajien äidit Piia Frosti ja Susanna Piiparinen kertovat harrastuksen olevan lapsille tasavertainen mahdollisuus edullisuutensa vuoksi. Keppihevosten kanssa saa hyvää liikuntaa, joka tukee fyysistä kehitystä.

Ratsastaessa ollaan ulkona raittiissa ilmassa vuoden ympäri. Harrastus tarjoaa myös yhteistä tekemistä vaikkapa sisarusten kesken. Keppihevosilla ratsastaminen on monipuolista, kuten ratsastaminen muutenkin: mahdollisuuksia on monia, kuten kouluratsastus, esteet ja maastoratsastus.

Keppihevosharrastukseen liittyy Piian ja Susannan mukaan myös paljon eri puolia. Käsityötaidot karttuvat hevosia ja varusteita tehdessä. Hevosta tehdessä ja sen ominaisuuksia miettiessä joutuu olemaan aika luova.

Toisista harrastajista saa uusia ystäviä esimerkiksi eri tapahtumissa, ja keppariharrastus tarjoaa seurattavaa myös blogien ja sosiaalisen median myötä.

Sirpa Frosti-Nenonen kertoo, että Pohjalankilassa on nyt pari vuotta pidetty kepparipyhäkoulua. Pyhäkoulun alussa tehtiin yhdessä omat keppihevoset.

Suvi Vento pohtii keppareiden olleen muutaman vuoden ajan muotiharrastus. Rautjärvelläkin pidettiin kesällä kepparileiri, jossa tehtiin omat keppihevoset.

Suvi kertoo yhteistyön Ruokolahden ja Rautjärven seurakuntien lapsi- ja perhetyössä alkaneen hyvin. Rautjärven seurakunta liittyy osaksi Ruokolahden seurakuntaa ensi vuoden alusta. Koska kerhokausi on syksystä kevääseen, oli mielekästä aloittaa yhteistyö heti syksyn alusta.

Yhteistyö on Suvista ollut tosi kivaa ja tuonut positiivisia uusia haasteita.

- Hyvä työpari tuo turvaa päiväkerhojen osalta esimerkiksi flunssakaudella.

Lapsi- ja perhetyössä halutaan jatkossakin panostaa laatuun ja järjestää tasavertaisesti toimintaa sekä Ruokolahdella että Rautjärvellä.

Suvi toteaa, että vaikka esimerkiksi päiväkerholaisten määrä on laskussa, tarvetta työlle on tulevaisuudessakin.

- Kenties suuntaus on jatkossa enemmän perhetyössä

Haasteena onkin saada seurakuntalaisille riittävästi tietoa seurakunnan tekemästä työstä ja siitä, että myös seurakunta tarjoaa laadukasta varhaiskasvatusta. Se on varteenotettava vaihtoehto monen perheen kohdalla.

 

Jaana Hellstén