lauantai 25. toukokuuta 2019

.

Kirjeystävien kohtaaminen 42 vuoden jälkeen

Mitä yhteistä on 58-vuotiaalla ruokolahtelaista kirjastonhoitajalla ja amerikkalaisella turvallisuuspäälliköllä? Paljonkin, muun muassa rakkaus ulkoiluun ja metsään, musiikin kuuntelu, samanlaiset arvot ja perhetaustat sekä 42 vuotta kestänyt kirjeenvaihto.

Vuonna 1976 16-vuotias Virginiassa asuva Ann Puleo sai äidinkielen opettajaltaan kotitehtäväksi kirjoittaa kirjeen kaukaiseen Suomeen, saman ikäiselle pojalle, Arto Tellalle. Tästä alkoi vuosikymmeniä kestänyt yhteydenpito, joka huipentui tapaamiseen Suomessa tänä kesänä.

- Ensin kirjoittelimme perinteisiä kirjeitä, jotka olen kaikki muuten säästänyt, kertoo Ann Puleo. Arton kirjeille kävi huonommin, ne tuhoutuivat tulipalossa. Kirjeenvaihtotoverit kirjoittelivat elämästään yleensä, koulunkäynnistä ja myöhemmin avioliitoistaan ja lapsistaan. Välillä kirjoittelu oli vilkkaampaa, kiireisimpinä ruuhkavuosina se kutistui syntymäpäiväkorttien lähettämiseen puolin ja toisin. Yhteys kuitenkin säilyi koko ajan.

Vuosien kuluessa kirjeenvaihtotovereiden elämät kulkivat suunnilleen samoja latuja, kun kummankin avioliitto päättyi eroon. Yhteistä kummallekin oli myös vakava sairastuminen, joka laittoi miettimään omaa elämäänsä ja mitä sillä haluaa tehdä. Sillon Ann kävi listaamaan paikkoja, joissa haluaa käydä ja ihmisiä keitä haluaa tavata. Suomi ja Arto kuuluivat tälle listalle.

Elokuisena perjantaina Annin kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Arto oli naista siellä vastassa. Etukäteen kumpaakin oli jännittänyt, tunnistaako toisen varmasti.
- Jännitys oli aivan turhaa, Arto oli juuri sen näköinen kuin olin ajatellutkin, kertoo Ann. Ja samoin ajatteli Artokin.
- Kun tapasimme 42 vuoden jälkeen kasvokkain, tuntui kuin olisi tuntenut toisen aina, sanoo Arto.

Kieliongelmiakaan ystävyksillä ei ole Annin 10 päivää kestävällä Ruokolahden vierailulla ollut.
- Kun aloitan sanoa jotain hieman puutteellisella englannillani, täydentää Ann lauseen loppuun jo parin sanan jälkeen, nauraa Arto.
- Ymmärrämme toisiamme siis varsin hyvin.
Vain muutamaan sanaan on tarvittu puhelimen kääntäjää. Esimerkiksi Arton puutarhan marjapensaiden englanninkielisiä nimiä on etsitty sen avulla.

Kauniin luonnon lisäksi Anniin on tehnyt vaikutuksen Suomen puhtaus ja turvallisuus. Lisäksi hän ihmettelee, kuinka harvaan asuttua täällä onkaan.

Suomen vierailun aikana Arto on vienyt amerikkalaisvieraansa tutustumaan muun muassa Imatrankosken kuohuihin ja katukonsertteihin. Tarkoitus on käydä myös  Kumma-kivellä, Simo Häyhän museossa, patsaspuistossa ja Kiteen eläintarhassa.
- Haluan nähdä suomalaisen hirven ja karhun livenä, kertoo Ann. Lisäksi Arto vie Annin Pietarin-risteilylle ja ohjelmassa on tietenkin myös saunomista perinteisessä suomalaisessa rantasaunassa ja uimista Saimaassa.

Artolla on suunnitelmissa tehdä vastavierailu Annin luo Yhdysvaltoihin lähivuosina.
- Ostan matkan itselleni 60-vuotislahjaksi, suunnittelee Arto.

Sanna Äikää

Koulutaulut olivat entisajan opetuksen Google

Taitotalolla vietetään sunnuntaina taidenäyttelyn avajaisia. Yleisön toivomassa näyttelyssä on esillä suuri määrä koulutauluja 1900-luvun alulta alkaen. Pääosin näyttelyssä on esillä kotimaisia koulutauluja ja suurin osa niistä on peräisin Ruokolahden eri kouluista, muun muassa samasta talosta, jossa ne nyt ovat esillä.

Koulutaulujen asiantuntija Harri Tonder kertoo, että näyttely oli tarkoitus kasata jo Suomi100-vuoden kunniaksi. Se lykkääntyi ja nyt voidaan ajatella sen osuvan hyvään kohtaan esimerkiksi siksi, että uuden Ruokolahden koulun aloittaessa toimintaansa on hyvä miettiä millaista koulunkäynti on ollut aiemmin.
Ruokolahden Taideyhdistyksen väki toivoo, että koululuokat sopisivat vierailuajan ja opastuksen näyttelyyn. Koulutaulut ovat edelleen täynnä havainnollistavaa tietoa muun muassa historiasta, biologiasta, maantiedosta ja terveydestä.
Taideyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Pellinen toivoo digiajan oppilaiden näkevän, mistä tietoa saatiin ennen googlea.

Kansakoulun isä, Uno Cygnaeus, korosti aikanaan, että opetusta pitää havainnollistaa ja suositteli kuvatauluja tähän tarkoitukseen. Ne olivat kuitenkin kalliita, kunnes 1900-luvulla alettiin valmistaa tauluja myös Suomessa, ja valtio lupasi kustantaa kouluille kuusikymmentä prosenttia taulun hinnasta.
Koulutaulujen kultakausi kesti 70-luvulle saakka. Peruskoulun saapuessa niillä ei nähty enää merkitystä.
- Niitä hävitettiin ja niitä hautautui varastojen uumeniin, Harri Tonder kertoo.
Opettajanurallaan Tonder arvosti koulutauluja kovasti. Ne ovat kulkeneet hänen mukanaan uran alkuvaiheista saakka Kemppilästä Vaittilaan ja sieltä Kirkonkylään. Tonder on kerännyt myöhemmin kokoelmaan 500 koulutaulua, joista nyt näyttelyssä nähdään osa.

Koulutaulut ovat opetusvälineitä, mutta myös taidetta.
- Monelle lapselle ne olivat ensimmäinen taide-elämys, Harri Tonder kertoo.
Taulujen maalareista löytyy merkittäviä nimiä, kuten Gallen-Kallela, Simberg, Halonen, Wendelin ja Masalin, jonka tekemiä mustapohjaisia kasvitauluja löytyy Ruokolahden taideyhdistyksen kokoelmasta kaikki 20.
Koulutauluissa on myös jäljennöksiä Edelfeltin töistä. Opetustauluille oli kovat vaatimukset ja niiden tekijät hyväksyttiin opetustaulujen hyväksymistoimikunnassa. Ruokolahdeltakin löytyi tunnettu tekijä: Akseli Einola.
Koulutaulunäyttely Taitotalolla 19.8.-2.9. ma-su klo 13-18.

Jaana Hellstén

Millaista on hyvä arki ruokolahtelaisten mielestä?

Kesä ja lomat alkavat olla loppusuoralla. Pian arjen täyttävät taas työt, koulut, päiväkoti ja harrastukset. Yllättääkö arki, väsyttääkö se ennakkoon vai ovatko rutiinit jo tervetulleita? Kesäisestä lämmöstä on ainakin tänä vuonna ollut mahdollista nauttia täysin siemauksin. Millaista sitten on hyvä arki meille kullekin? Kyselin sitä eri-ikäisiltä ruokolahtelaisilta.

Wikipedian määrittelyn mukaan arki on ihmisen jokapäiväistä elämää, joka koostuu rutiineista. Arki on vastakohta lomalle ja pyhälle. Psykoterapeutti Maaret Kallio on todennut, ettei ihan tavallista arkea arvosteta tarpeeksi. Usein arvostus tulee vasta vaikeiden aikojen, kuten sairauksien, myötä ja tavallinen arki alkaa näyttäytyä kullanarvoisena.

Kysyin ensimmäisenä arjesta neljännelle luokalle meneviltä ystävyksiltä Sisu Tammistolta ja Aleksi Hellsténiltä. Sisu totesi arjen olevan sitä, kun pitää mennä kouluun ja töihin. Hyvä arki on Sisun mielestä sitä, että kaikki asiat menevät hyvin. Aleksi totesi hyvää arkea olevan sen, ettei tule läksyjä.

Seuraavaksi kysymyksiin vastasi 4-vuotias Elisabeth Suopanki. Hänestä arki on arkielämää ja hyvä arki sitä, että saa olla hyvissä töissä. Hänelle itselleen hyvä arki on sitä, että saa leikkiä.

Kymmenvuotias Milla Lindqvist kertoi arjen mielestään olevan tavallista elämää, johon kuuluvat perhe, koulu, työ ja hyvinvointi. Hyvä arki on hänestä kivaa ja mukavaa yhdessäoloa. Kuusivuotias pikkusisko Peppi kokee arjen olevan leikkimistä ja päiväkodissa oloa. Hyvään arkeen kuuluvat kaverit ja ulkona oleminen.

Aikuisten ajatuksia aiheesta kysyin ensin äitienpäivän kunniamerkin tänä vuonna saaneelta Sirpa Hammarénilta.
Sirpa vastasi:- Hyvä arki? Kun arkitetris kulkee eteenpäin ilman jatkuvaa säätämistä. Kun perheenjäsenet jaksavat arkityönsä/koulunsa lisäksi tehdä muutakin ja nauttia elämästä, eikä se arki ole vain seuraavan loman odotusta. Hyvä arki on moneen suuntaan aktiivista aikaa.

Kahden lapsen isä Tommi Helenius ajattelee hyvän arjen olevan sitä, että on rutiinit, joiden mukaan elämä kulkee mukavasti eteenpäin. Silloin viikonloput ja lomat ovat jotain mitä odottaa.

Pientä vauvaa kahden isomman lapsen ohella hoivaava Mirella Mattinen mietti hyvään arkeen kuuluvan perheen yhteisen ajan ja kiireettömyyden.

Hyvään arkeen mahtuvat omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja pienet ilonaiheet, kuten vaikka ystävän halaus,  hyvä kappale autoradiosta, tuoksuva kahvikupillinen tai kynttilänvalossa tunnelmointi syksyisenä arki-iltana.

Muutama kuukausi sitten hoitovapaalta töihin palannut Noora Kovanen kuvaa hyvää arkea vuorollaan näin:
- Hyvä arki on sellaista, joka pohjautuu omaan arvomaailmaan, on jaettu yhdessä perheen kanssa. Sisältää selkeät rutiinit ja silti mahdollisuuden extempore-juttuihin. Hyvä arki sisältää rakkautta, turvaa, läheisyyttä, toisista huolehtimista ja toisten huomioon ottamista. Kivaa tekemistä joko yhdessä perheen kanssa, yksin omasta ajasta nauttien tai ystävien kanssa vietettyjä hetkiä.

Ylipäätään kiitollinen mieli tekee arjesta paremman. Se, että etsii huonosti olevien ja puuttuvien asioiden sijaan ilon aiheita.
 
Eläkkeellä oleva Leila Lehtinen muistaa yhä väsymyksen ja riittämättömyyden tunteen vuorotyössä käyvänä äitinä. Myöhemmin hän on oppinut olemaan armollinen itselleen. Tekemättömät työt helposti rasittavat mieltä, mutta voi opetella iloitsemaan siitä, kun saakin jotain tehtyä. Myös ajan tai avun antaminen lähimmäiselle tuo itsellekin hyvää mieltä. Ylipäätään kiitollinen mieli tekee arjesta paremman. Se, että etsii huonosti olevien ja puuttuvien asioiden sijaan ilon aiheita.

Suomen mielenterveysseuran sivustollakin  muistutetaan, että hyvään arkeen mahtuvat omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja pienet ilonaiheet, kuten vaikka ystävän halaus,  hyvä kappale autoradiosta, tuoksuva kahvikupillinen tai kynttilänvalossa tunnelmointi syksyisenä arki-iltana.  Lopulta toimiva arki on kaiken perusta, jonka puutteita on vaikea korjata lyhyen loman aikana.
Näin kesän lopulla onkin ehkä hyvä aika pohtia, miten minun arkeni voisi olla mahdollisimman hyvää elämää.

Jaana Hellstén

Kesän tili juomilla ja jäätelöillä

Ruokolahden kyläkaupoilla on ollut pääsääntöisesti hyvä kesä.

Rasilan ulkopuolella Ruokolahdella palvelee kesällä kolme pientä kauppaa: Utulassa, Virmutjoella ja Pohjalankilassa kesäsesonki tuo kiirettä tiskin taakse.
Virmutjoen Kauppakasinolla ovi on käynyt tiuhaan.  Kauppias Sointu Muhlin mukaan lämpö toi asiakkaat kasinolle jo toukokuussa.
- Eniten tulee asiakkaita tien päältä. Sen tietää kysymyksestä ”Onko Leijonaa näkynyt?”, Muhli nauraa.
Hyvästä kesästä on saatu nauttia myös Pohjalankilan Kyläkuppila Käpälämäessä.
- Ruokaa on mennyt tosi paljon. Mökkiläiset eivät varmaan ole jaksaneet tehdä ruokaa näin kuumalla, arvioi Sari Raijas.
Utulan kyläkaupan Sanna Haakana luonnehtii kulunutta kesää yllättävän rauhalliseksi.
- Kolmena edellisenä kesänä on ollut surkeita ilmoja. Siihen nähden tämä kesä on ollut hyvä. Kuitenkaan veneilijöitä ei oikein ole. Onko mökkeilykin aikansa elänyt nuoremman sukupolven mielestä, sitä en tiedä.

Kesän tili tehdään kyläkaupoissa samoilla tuotteilla: ostoskassiin sujautetaan paikasta riippumatta todennäköisimmin juomia ja jäätelöä.
Muhli arvelee, että jäätelöntuottajilla on pitänyt tänä kesänä kiirettä. Kysyntään ei ole kaikilta osin pystytty vastaamaan.
- Juhannuksen jälkeen loppui Juhlatuutti. Uusia emme saaneet kolmeen viikkoon.
Muhlin mukaan jäätelöä tehtiin ennen varastoon. Nyt eletään kädestä suuhun.
Jäätelöntuottajien toimitusongelmista kärsi myös Käpälämäki, jossa jäätelövalikoima pieneni hetkellisesti kesän aikana.

Kesäsesongin aikaan kyläkauppojen asiakaskunta koostuu suureksi osaksi mökkeilijöistä ja muista vierailijoista. Sekä Virmutjoella että Utulassa on nähty vuosien varrella kaukaisiakin vieraita.
Kauppakasinolla piipahti tänä kesänä Englannista lähtenyt moottoripyöräporukka, joka oli suuntaamassa Venäjälle.
- He olivat ajaneet Saksan, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Ruokolahden läpi kulki suorin tie määränpäähän Venäjälle.
Utulassa kansainvälisyyttä on nähty useana kesänä. Kyläkaupalla ovat ostoksia tehneet Amerikassa asuvat suomalaismökkiläiset.
- Sitten on ollut kävijöitä ainakin Israelista, Ruotsista ja Virosta.
Kesää on vielä jäljellä, mutta koulujen alkaessa mökkiliikenne vähenee. Utulan kyläkaupalla talvikausi eletään paikallisten varassa.
Paikallisistakin vain pieni osa keskittää ostoksensa kyläkaupalle. Monet suuntaavat isoihin marketteihin edullisimpien hintojen perässä.
- Jos kaikki vakituiset asukkaat ostaisivat meiltä, toki se näkyisi myös hinnoissa. Mutta tämä on näitä ikuisuuskysymyksiä.
Sekä Haakana että Raijas kiittelevät Utulan ja Pohjalankilan paikallisia asukkaita, jotka osaltaan mahdollistavat kauppojen pyörittämisen myös talviaikaan.

Katja Neuvonen

Ruokolahdelle uusi kahvila

Helena Alitalolla riittää puuhaa. Pieksämäeltä kotoisin oleva sairaanhoitaja ihastui Rasilassa sijaitsevaan Miinanpolku ykköseen ja päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. Hienoon, vanhaan taloon saadaan uutta elämää liiketoiminnan muodossa.
Keltaisen kartanon kievari avautuu lähiaikoina, kun tilat saadaan kuntoon. Ilmoituksia kannattaa siis seurata, jotta osaa mennä avajaiskahveille.

Keltainen, iso puutalo näyttää tunnelmalliselta jo ulkoapäin. Pihan isot hopeapoppelit ovat nähtävyys sinänsä ja jo niiden takia kannattaa pihapiiriin piipahtaa.
Sisällä on vanhan talon lumoa vanhoine hirsiseinineen ja upeine uuneineen. Tiloja on sisustettu vanhoin huonekaluin ja esinein.
Helena Alitalo kertoo, että tarkoituksena on kahvilatoiminnan lisäksi myydä käsitöitä. Hän on itse innostunut tuunaamaan kaikenlaista vanhoista materiaaleista ja pitää sydämen asianaan kierrätystarvikkeiden hyödyntämistä. Lisäksi hän ottaa mielellään myyntiin paikallisten tekijöiden tuotteita ja myytävää on tulossa myös eri puolilta Suomea.

Kahvilasta yrittäjä haluaa leppoisan paikan, johon kaikki vauvasta vaariin ovat tervetulleita hengähtämään hetkeksi kahvikupposen äärelle. Aukioloaikoja vielä mietitään ja ylipäätään niitä ja toimintaa on tarkoitus muokata ihmisten palautteen myötä.
Tarjolla on itseleivottuja tuotteita ja kotiruokaa. Kunhan viilenee, Helena aikoo tutustua leivinuuniin ja paistaa siinä kalakukkoja.

Keltaisen kartanon kievari on myös B&B. Yläkerrasta löytyy kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.
Lisäksi talon toisessa päässä on oma erillinen asuntonsa, josta saa vaikkapa perhehuoneen.
Tunnelma majoitushuoneissa on levollinen ja jokainen niistä on omanlaisensa.

Helena Alitalo on pitkään tehnyt pitopalvelua ja sitä on tarkoitus nytkin jatkaa. Talossa voi myös järjestää kursseja ja tilaisuuksia. Sinne mahtuu jopa 60 hengen ruokailu.
- Meillä on mahdollisuus myös juhlien taltiointiin. Voimme ottaa esimerkiksi hääkuvia.

Talossa on monia mahdollisuuksia ja aika näyttää, mitä kaikkea uusi yrittäjä keksii siihen kehittää.
- Ajatuksena on työllistää itsensä ja ehkä joku muukin.
Jossain vaiheessa Helena haluaisi myös vuokrata Ruokolahdelta oman asuinpaikan, johon saisi tuotua islanninhevosensa. Paikkakuntaan hän ei vielä ole paljon ehtinyt tutustua, mutta vesistöineen se on hyvin kaunis ja kirkkoa tuore paikkakuntalainen kehuu upeaksi.

Keltaisen talon historia kiinnostaa Helena Alitaloa. Hän mielellään kuulisi siitä lisää, joten paikallisten historiantuntijoiden yhteydenottoja toivotaan kievarissa.

Jaana Hellstén

Touhuikäiset valloittivat Kauniskallion

6-8-vuotiaat valloittivat Kauniskallion leirikeskuksen maanantaista tiistaihin. Ruokolahden seurakunnan nappulaleirin vetäjinä toimineet Oskari Natunen ja Asta Tella kehuivat sitä, miten nappulaleiri-ikäiset ovat vielä touhuikäisiä ja innostuvat kaikenlaisesta tekemisestä. Leiriläisiä oli yhteensä 21, joista poikia viisi.

Nappulat pääsivät leirivuoroon viimeisinä. Ennen sitä Kauniskalliolla leireilivät junnut ja tyttöleiriläiset. Kesän teemana lastenleireillä on tänä kesänä ollut Maailman värit. Vähän vanhemmille lapsille suunnattu murmelihemmot-leiri ei tänä kesänä kerännyt osallistujia, mutta nuorten leiri pidettiin viime viikonloppuna. Leirikesä huipentuu kesän toiseen ripariin heinä-elokuun vaihteessa.
Ohjelmassa maanantaina oli muun muassa askartelua, saunomista ja uimista, letunpaistoa rantakalliolla, eläintentunnistusta, frisbeegolfia, vilttipalloa, jalkapallokeilausta ja tarinatupa. Tiistaina oli luvassa ainakin luonnossa pelattavaa Afrikan tähden versiota.
Kauniissa kesäsäässä kovin ihmeellistä tekemistä ei Oskarin mukaan lopulta edes tarvitse, kun on hauskaa ylipäätään nauttia ulkona olemisesta ja uimisesta kavereiden kanssa.

Illalla leiriläiset saivat itse olla kehittämässä iltaohjelmaa ja iltahartauden jälkeen huoneissa luettiin vielä iltasadut. Jokaisessa majoitushuoneessa nukkui pienten leiriläisten turvana isonen.

Asta kertoo olleensa itsekin seurakunnan leireillä lapsesta saakka. Kauniskalliolta on siis paljon hyviä muistoja.
Askartelemassa olleet Miila, Linda, Eerika ja Vilja kertoivat tähän mennessä kaiken olleen kivaa. Siskokset Sanni ja Seela kertoivat Sannilta menneen ohi osan leirin alusta hammaslääkärin takia.
8-vuotias Sanni oli ollut leirillä viime vuonnakin, mutta ekalle luokalle menevä sisko Seela oli ensimmäisellä leirillään. Seela kertoi odottavansa tältä kesältä vielä Tykkimäen reissua ja matkaa Helsinkiin.

Jaana Hellstén

Kilpauimari ja matikkanero tunnustautuu jätskihulluksi

Kuka olet?
Olen Antti Oinonen, 15-vuotias ruokolahtelainen. Aloitan peruskoulun viimeisen luokan Ruokolahden koulussa ensi syksynä.

Missä ja miten asut?
Käringillä omakotitalossa äidin, isän ja siskon kanssa. Lisäksi meillä on koira ja kissaa Meillä oli myös hevonen, mutta se myytiin pois, koska tulin allergiseksi ja en uintiharrastukseni vuoksi enää ehtinyt ratsastaa sillä.

Miten kesäsi on mennyt?
Koulutodistusten jaon jälkeen laiskottelin pari päivää. Ennen juhannusta olin viikon verran töissä istuttamassa taimia, ja osallistuin ikäkausimestaruusuinteihin.

Harrastat aktiivisesti uimista. Miten ajauduit harrastuksen pariin?
Aloitin uimisen joskus 7-9-vuotiaana. Olin äitini kanssa Imatran uimahallin kahviossa ja katselin altaille. Sanoin äidille, että haluaisin kokeilla uimista. Äiti lupasi viedä minut muutaman kerran harjoituksiin ja siitä se lähti.
Nykyisin treenaan kuusi kertaa viikossa iltaisin 1,5 tuntia kerrallaan. Lisäksi viikossa on yhdet aamutreenit ja sunnuntaisin saliharjoitus. Lauantait ovat vapaapäiviä.

Mitkä ovat tavoitteesi uinnissa?
Päälajini on rintauinti. Tavoitteeni on päästä 100 metrin rintauinnissa omalla ikätasollani viiden parhaan joukkoon. Tällä hetkellä olen kymmenen parhaan joukossa.

Olet lahjakas myös matematiikissa. Miten olet siinä kehittynyt?
Vanhemmat kannustivat pienempänä tekemään lisätehtäviä koulukirjoista. Myöhemmin siitä on ollut kyllä hyötyä.
Olen suorittanut matikan opintoja yläasteella omaan tahtiin. Suoritan peruskoulun matikan loppuun ysin syksyllä.Keväällä saan tehdä lukion matikan kursseja.
Olin keväällä kisaamassa valtakunnallisessa yläasteikäisten matematiikkakilpailun finaalissa, jonne osallistui 20 koululaista koko Suomesta ja Viron kaksi parasta. Olin kilpailun 12.

Mitä haluaisit tehdä isona?
Hankala kysymys, koska haluaisin tehdä niin paljon kaikkea. Lääketiede kiinnostaa, esimerkiksi kirurgin työ tai labrapuoli, jossa voisi tehdä vaikka uusia lääkkeitä. Toisaalta enoni on diplomi-insinööri ja töissä Wärtsilässä, sellainenkin työ voisi kiinnostaa.
Uinnista en aio ammattia, vaikka haluan kilpailla vielä vuosia. Suomessa ei urheilulla menesty, ellei ole todella hyvä. Uinti ei ole niin iso laji.

Mikä Ruokolahdella on hyvää ja mikä huonoa?
Positiivista on se, että täällä ovat kaikki kaverit. En ole muutenkaan kiinnostunut kaupunkikulttuurista. Tykkään siitä, että täällä voi katsoa kauas, eikä näe oikein mitään.
Olisi kiva, jos Ruokolahdella olisi kunnollinen kehonpainoharjoittelupaikka ulkona, jossa olisi esimerkiksi leuanveto- ja dippitanko sekä erilaisia laatikoita, joiden päälle hyppiä.

Kerro itsestäsi asia, jonka vain lähimmät tietävät?
Kaikki kaverit kyllä tietävät, että tykkään paljon lukemisesta. Luen lähinnä fantasiakirjallisuutta. Välillä luen paljon, välillä vähemmän.
Toinen juttu on, että tykkään tosi paljon jäätelöstä. Olen jäätelöhullu. Äiti joskus sanoi, että en kai nyt syö jäätelöä, kun ulkona on 20 astetta pakkasta.
Lempijäätelöni ovat tuuteista Jättis ja tikuista uusi Omar-jäätelö.

Katja Neuvonen

Tässä juttusarjassa haastatellaan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ruokolahtelaisia.