maanantai 25. maaliskuuta 2019

.

Partiolaiset leireilivät Retsolassa

Ruokolahden Erätoverit viettivät perinteistä kesäleiriään Retsolassa Äitsaarella 5.-12.8.2011. Leirin alkuosaan osallistuivat myös nuorimmat partiolaiset eli sudenpennut viikonlopun verran. Loppuleirin ajaksi Retsolaan saapui 10 englantilaista partiopoikaa World Scout Jamboreelta Ruotsista. Leiri oli kaikilta osiltaan onnistunut. Ehkä pian erätoverit suunnittelevat vierailua Englantiin Essexiin.

Perjantai 5.8.

Leiri alkoi perjantaina klo 18. Saapumisen jälkeen pystytettiin telttoja ja etsittiin majapaikkaa jokaiselle leiriläiselle. Tällä kertaa teltat pystytettiin nurmikentän reunaan. Leirin pystytyksen lisäksi mietittiin seuraavaa päivää varten mitä kaikkea tulee ottaa huomioon retkelle valmistautuessa.

Lauantai 6.8.

Päivän teemana oli vesi ja melonta. Aamupalan jälkeen opeteltiin asiallista vesilläliikkumista, pelastusliivien oikeaa pukemista ja paljon muuta mukavaa. Sen jälkeen päästiin itseasiaan: melomaan! Melottiin saareen, jossa yhdessä suuressa padassa alkoi muhia maittava kalakeitto. Saaressa oli myös retkelle tarvittavien eväiden mietintää sekä kierrätyksen opettelua. Kun vatsat oli täytetty, alkoi matka takaisin Retsolaan. Saunarannassa kokeiltiin pelastusliivejä vedessä ja muuten vain uitiin ja saunottiin.

Ryhmät saivat seuraavaksi tehtävän tehdä ruokaa nuotiolla: kasvisnyytit + lihapullia. Jälkiruuaksi valmistettiin pussipannaria sekä hedelmiä. Ruoan jälkeen päästiin taas uimaan ja saunaan, kunhan oltiin suunniteltu ohjelmaa. Iltaohjelma oli mukava: laulua, leikkiä, sketsejä. Iltapalan jälkeen oli iltapesut ja käytiin nukkumaan. Hyvää yötä!

Sunnuntai 7.8.

Sunnuntaina teemana oli sudenpennuilla ja seikkailijoilla retkikokkaus sekä luontoaiheinen tehtävä tarpojien johtamana. Aamupäivällä suoritettiin retkikokkimerkkiä, jonka huipennuksena oli itsevalmistettu nakkikeitto! Samaan aikaan tarpojat suunnittelivat luontotehtävän johtamista nuoremmilleen. Iltapäivällä suoritetun luontotehtävän aiheena oli rantojen luonnon tutkiminen. Samaan aikaan sudenpennut saunoivat. Tämän jälkeen sudenpennut lähtivät leiriltä kotiin klo 14. Iltapäivällä johtajat, tarpojat ja seikkailijat rakensivat ruokailukatokselle hienot, uudet keittopaikat. Illalliseksi syötiin lettuja kasvistäytteellä ja jälkkäriksi lettuja hedelmäsalaatilla ja kermalla. Loppuillasta saunottiin ja suunniteltiin tulevaa päivää. Johonkin aikaan päivästä isot johtajat myös siivosivat sisätiloja tulevia vieraita ajatellen.

Maanantai/Monday 8.8.

Maanantai alkoi sateisena ja lepposena. Päivän teema oli rakentelu, ja näkötorni ja ruokailukatos valmistui vauhtia - jahka unenpöpperöt oli saatu karisteltua silmistä. Maittavan kanakastikkeen ja riisin jälkeen alkoi jo brittiläisten vieraiden odottelu. Etenkin tytöt olivat very excited kun autot kaarsivat pihaan. Nähtävästi odotus kannatti, sillä innostus jatkui iltaan saakka.

Vieraat olivat olleet reissussa jo kaksi viikkoa. Lontoosta he olivat lentäneet Kööpenhaminaan, josta olivat reissanneet linja-autolla Etelä-Ruotsiin Kristianstadiin Jamboree -leirille. 12 päivän leirin jälkeen he olivat matkanneet jälleen bussilla Tukholmaan ja sieltä laivalla Helsinkiin. Laiva oli kuulemma ollut oikein mukava kokemus ja seisovasta pöydästä oli kivaa syödä jonkun muun valmistamaa herkkuruokaa. Helsingissä oli 40 bussia ollut odottelemassa brittipartiolaisia valmiina kuljettamaan heidät eri puolille Suomea. Tullessaan vieraat olivat hieman huolissaan siitä kuinka jaksaisivat taas leirioloja. Nähdessään Retsolan makuusalin ja muut mukavuudet helpotus oli havaittavissa ja arvosana ”luksusta”.

Vieraat eivät olleet kauaa pallo hukassa, sillä illalla saunassa kuului monia ”tämä se vasta on elämää” -huudahduksia. Pojat menivät ensin saunaan eivätkä millään meinanneet luovuttaa saunavuoroa tytöille. Mukavan iltanuotion lomassa syödyn tortilla-iltapalan jälkeen on hyvä sanoa good night ja mennä valmistautumaan huomiseen päivään ja jalkapallokoitokseen.

Tiistai 9.8.

Kiva päivä! Aamupalan jälkeen pienissä ryhmissä näytettiin vieraille, kuinka pusikosta voi hakea ongenvavan. Vapoihin kiinnitettiin siimat ja kupposet ja niityn laidasta kaivettiin syötiksi matoja. Pienen ongintaharjoittelun jälkeen vieraat lähtivät oppaansa kanssa melomaan samaan saareen kuin missä käytiin lauantaina. Vieraat kokkasivat ruokansa saaressa, muut leirissä. Ruokailun jälkeen saaressa alkoi onkiminen, kala söi hyvin, matoja meni paljon. Muutama kalakin saatiin ja pojat pääsivät itse perkaamaan saamansa kalat. Tämä oli ihan uutta, koska Englannissa he joutuvat laskemaan pyydystämänsä kalat takaisin vesistöön.

Illalla pelattiin jalkapalloa Erätoverit vs. Britit. Peli voitettiin MELKEIN 6-1. Pelin jälkeen vastottiin selät saunassa ja syötiin nuotiolla iltapalaa. Joku sai maistaa ongittuja kaloja, joku joutui tyytymään Hiillokseen (Jos sais kabanossia??!) Lopuksi nukkumaan.

Keskiviikko 10.8.

Oli hauskaa! Poimittiin marjoja ja sieniä, niitä löytyi melko helposti ja runsasti. Tehtiin lounaaksi keittoa ja pidimme vesiaktiviteetteistä esim. pelle hypyistä. Itse tehdyn nuudeli-kinkku-päivällisen jälkeen leivottiin marja- ja sienipiirakoita aamupäivän saaliista. Illalla oli mahtavaa yhteisohjelmaa laulun, leikin ja sketsien merkeissä. Ohjelman jälkeen söimme iltapalaksi piirakoita. Vieraat valmistivat marjapiirakoiden lisäkkeeksi custardia (hyvää!). Kaikki oli tosi, tosi fantastista.

Torstai 11.8.

Erätovereiden leirin viimeinen päivä! Aamupäivällä pakattiin tavaroita, purettiin teltat, tyhjennettiin ja purettiin ruokailukatos sekä muutenkin laitettiin tavaroita paikoilleen odottamaan seuraavaa leiriä. Brittivieraamme muistivat leiriläisiä englantilaisilla makeisilla, partiomerkeillä ja muilla tuliaisilla. Leiri loppui puolen päivän aikaan supisuomalaisella hernekeitolla, joka maistui yliodotusten leiriläisille.

Leiriläisten poistuttua koteihinsa Erätovereiden johtajat vieraiden kanssa lähtivät tutustumaan lähiseutuun. Ohjelmassa oli Ruokolahden kirkonmäki, Erätovereiden kokoontumispaikka kolo sekä käyntejä partiolaisten kodeissa. Imatralla käytiin ostamassa tuliaisia, katsomassa koskinäytös sekä raja-asema.

Retsolassa laitettiin tulet kotaan, paistettiin makkaraa, lämpimiä leipiä ja vaahtokarkkeja. Sauna lämpeni jälleen, sieltä kuului välillä myös laulua ”Löylyä lissää...” Kuului myös jonkun toteamus, että hulluja saunomaan nuo englantilaiset.

Perjantai 12.8.

Englantilaisen aamiaisen voimin taas pakattiin, siivottiin paikat kuntoon ja kun tietyt hommat oli tehty englantilaiset saunoivat vielä kerran. Tämän jälkeen oli aika viimeiselle sisaruspiirille ja ”Tää ystävyys ei raukene - Auld lang syne” -laululle. Haikein mielin ikimuistoisen leirin jälkeen pakkauduttiin autoihin ja matkattiin kotiin. Muutama auto saattoi vieraat keskusasemalle siellä heitä odottavaan bussiin, joka vei Helsinki-Vantaan lentokentälle. Yhteinen aika oli ollut erittäin mukava kokemus. Tarkoituksena olisi tavata vielä joskus joko Englannissa tai Suomessa. Toteutuukohan tämä 2012?

Ote Retsolan vieraskirjasta: ”Thank you for a fantastic post-Jamboree experience.

I loved every moment from canoeing in the rain to sightseeing in Imatra. I hope to return to Finland one day, but if not I will remember it for its friendly people, scenery and its saunas!”

Artikkelin ovat kirjoittaneet leirille osallistuneet nuoret. 

Markkinaruis leikattiin markkinoita varten

Ruokolahti-seuran markkinarukiin leikkuutalkoot oli suunniteltu viime maanantaille. Tosin aamun rankka vesisade esti talkoiden aloituksen suunniteltuun aikaan, mutta iltapäivän poutajakso ja sopivan tuulinen sää karisteli vedet rukiin oljista ja talkoot voitiin käynnistää vielä ennen iltaa. 
Sana talkoista saatiin kiertämään eteenpäin ja noin 20 leikkaajan ja sitojan voimin yhden ahoksen verran kuhilaita nousi alle kolmessa tunnissa. Ruis saatiin leikattavaksi tänäkin vuonna Olavi Pellisen viljelemästä ruishalmeesta Pätilän kartanon välittömästä läheisyydestä.  Leikkuuväkeä oli tullut paikalle myös naapurikunnista. Joukko joutsenolaisia halusi tulla verestämään vanhoja muistoja ja esittelemään nuoremmalle polvelle tätä perinteistä viljan korjuutapaa. Piipahtipa  paikalla tätä harvinaista näkyä katsomassa mökkimatkalla olleita pääkaupunkiseudun asukkaitakin.  

Ilta-auringon kultaamat


Iltaa kohti sää vain parani ja talkoiden päättyessä oli taivas täysin kirkas ja ilta-aurinko kultasi viljapellon ja sinne nousseet kuhilaat.  Kuhilailla ja riihessä viljan kuivatus mahdollisti entisaikaan viljan korjuun vaikeinakin syksyinä. Oikein tehty kuhilas kestää sateet ja myrskytkin, ja vaikka hattulyhteisiin ilmestyisi sateisena syksynä itäneitä jyviä, ovat hatun alla olevat lyhteet suojassa ja jyvät säilyvät riiheen vietäviksi ja puitaviksi. Tämän totesivat korjuutavan niksit tuntevat talkoolaiset. 

Talkooväen hyvinvoinnista huolehtivat osaltaan  Anni Hupli ja Raija Niemeläinen. He valmistivat maittavan keiton talkooväelle. Talkoon päätteeksi keitto maistui leikkaajille ja päälle vielä kahvi marjapiiraineen jälkiruokana kruunasi tarjoilun. 


Markkinavalmistelut käynnissä

Nyt leikatut  lyhteet puidaan Ruokolahti-seuran riihessä syyskuussa. Paikallinen Lions Club on perinteisesti aloittanut oman syystoimintakautensa ruisahoksen puinnilla. Puintipölyt on voitu pestä käynnillä talon savusaunassa. 
- Nyt leikatuista kuhilaista saadaan  sopivasti tuo yksi ahos tänäkin syksynä, kertoi Ruokolahti-seuran sihteeri Jouko Siitonen.  Hän antoi myös tunnustuksen ahkeralle talkooväelle leikkuutalkoissa.  

Markkinoiden valmistelua varten seuran johtokunta kokoontuu vielä tällä viikolla. Lokakuun toisena viikonvaihteena pidettäville markkinoille valmistautuminen on hyvä aloittaa jo viimeistään nyt, sillä  kotoista myytävää tarvitaan runsaasti ja näyttelyille löytyy kiitollista yleisöä vuosi vuoden jälkeen. 

Tänä vuonna markkinoiden toiseen päivään liittyy markkinajuhla, jossa julkistetaan myös uusi Ruokolahden Eukko.

Lähiliikuntapaikka valmis käyttöön

Kirkonkylän koulun pihalle rakennettu lähiliikuntapaikka on valmis. Se luovutettiin kuntalaisten käyttöön viime perjantaina. Myös koulun piha liikuntaleikkitelineineen ovat viittä vaille valmiit ja ne valmistuvat koulun alkuun mennessä. 
Kunnan tekninen johtaja Arja Villanen kertoo lähiliikuntapaikan olevan avoin kaikille kuntalaisille.
- Kirkonkylän koulun lähiympäristö on tehty viihtyisäksi ja turvalliseksi lähiliikuntapaikaksi ja se palvelee vapaa-aikoina kaikkia kuntalaisia. Seuraillaan nyt, miten kuntalaiset ottavat paikan käyttöön. 
Pihalla on tasapainoa kehittävä rata sekä monipuolinen peliareena. Lisäksi vaihdettiin uudet keinut sekä kiipeilyteline. Alue on saanut muun ehostuksen ohella myös hiekkapinnoitteen. 
- Kouluaikana paikkaa käyttävät koululaiset, lisäksi kunnan perhepäivähoitajat voivat tuoda lapsia leikkimään ja myös vanhemmat lapsiaan omalta osaltaan, Villanen täsmentää.
Koululla on kameravalvonta, jolla seurataan, ettei ilkivaltaa pääsisi tapahtumaan.
Lähiliikuntapaikan kustannusarvio oli 120 000 euroa, josta lähes puolet tuli lääninavustuksena. MV

Luontoillassa pohdittiin säätä ja ilmastoa

Jo kahdeksatta kertaa vietetyssä luontoillassa tiistaina kuultiin useita asiantuntijoita. Rasilan koulukeskuksessa olivat yleisön lisäksi televisiosta tuttu, nykyään sääpalvelu Forecassa työskentelevä meteorologi Juha Föhr, Rilli-kissastaan tunnettu taipalsaarelainen Markku Hulkkonen, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin Kimmo Saarinen ja Juha Jantunen sekä lintutietäjä Karri Kuitunen. Lisäksi oli Hannu Kurki Ruokolahden ja Imatran Riistanhoitoyhdistyksestä. 
Imatralta saapunut Hannele oli kiinnostunut kuulemaan illassa yleistä ilmastonmuutoksesta.
- Onhan se hauska nähdä Juha Föhr livenä, mutta sen takia ei tänne tultu. Ehkä illan mittaan jokunen kysymys kirpoaa, nainen pohti.
Juha Föhr aloitti alustukset ilmaston lainalaisuuksilla.
- Sään ennustamisessa on kysymys ilmakehän fysiikasta. Ilmakehällä on tietty tehtävä ja kaikki sääjärjestelmät mahtuvat alle kymmenen kilometrin korkeuteen taivaalla.  Tällöin on selvää kun ihminen toiminnallaan saastuttaa ilmakehää, kasautuvat ne alimpaan kerrokseen ja aiheuttavat ongelmia. 
Veden kiertokulku on oleellista elämiselle.
- Golf-virta on tärkeä lämmitin, jotta täällä voimme näin pohjoisessa elää ja esim. viljellä maata. 
Kuulijoita askarrutti, miten golf-virta voi tänään. Föhr sanoi, ettei tiedä.
- Nyt olisi aika googlettaa eli etsiä netistä, hydrologit ovat siinä parempia asiantuntijoita. En kuitenkaan usko, että sieltä mitään katastrofia olisi tulossa.

Merkit luonnosta

Markku Hulkkonen on ennustanut säätä  25 vuotta vanhan kansan menetelmillä, kolmetoista vuotta apuna on ollut Rilli-kissa.
- Ennen seurattiin luonnonmerkeistä, millaista säätä on tulossa.
Hulkkonen seuraa itse neljää sataa erilaista luonnonmerkkiä, joista sadasta seitsemästäkymmenestä näkee talven merkkejä ja lopuista kesän.
- Seuraan taivaankantta, linnunrataa, kasvien ja eläinten käyttäytymistä.  Lisäksi mukana on tietysti hiukan tilastotiedettä.
Tämän kesän ennustamisen Hulkkonen koki vaikeaksi ennustaa.
- Merkit näyttivät ristiiriitaisilta, sillä Kaakkois-kulmaa on aina vaikea ennustaa maantieteellisen sijaintimme vuoksi.
Saimaan pinnan laskeminen ihmetytti monia. Asiantuntijat arvelivat juoksutuspuolen tutkimisen selvittävän aika paljon, mutta Hulkkonen tiesi myös kertoa ns. sinikäyristä.
- Pinnan pitäisi olla taas ylimmillään vuonna 2013-14. Osa muistaa varmasti, kuinka vuosina 1973-74 Saimaa oli korkeimmillaan ja vesi nousi aina Lappeenrannan Satamatorille asti. Pinnan vaihtelukierto näyttäisi olevan normaalisti  7-8 vuotta eli tilanne ei ole mitenkään epätavallinen.
Hannu Kurki  tiesi takana olevan pari hyvää lintuvuotta, kun taas hirvillä näyttäisi olevan vaikeuksia.
- Viime talven hirvenlaskennassa hirvet näyttivät kulkevan epätavallisia reittejä rantojen ja lampien läheisyydessä ruokaa etsimässä.
Kysymykseen susien häviämisestä seudultamme yhtäkkiä Kurki totesi, että kyllä niitä on, joskin isommat susien joukkiot ovat hajonneet  kannan säätelyn vuoksi. Myös kauriiden katoaminen mietitytti yleisöä.
- Kauris menehtyy helposti ruuanpuutteeseen ja nyt paksun lumipeitteen talvina ruokaa on ollut vaikea löytää, siinä syy, Kurki totesi.

Evoluution pikakiitäjät

Kimmo Saarinen seuraa ympäristötilan muutoksia ötököistä ja perhosista.
- Hyönteiset soveltuvat seurantaan loistavasti niiden lisääntymiskapasiteettinsa vuoksi, jolloin evoluution pikatiellä muutokset näkyvät nopeasti. Päiväperhoset reagoivat erittäin nopeasti ympäristön muutoksiin. Uusia lajeja jatkuvasti tänne pohjoiseen eli ilmastonlämpeneminen näkyy perhoslajien rikastumisessa selvästi.
Lintutietäjä  Karri Kuitunen kertoi eri tutkimuslinjoista liittyen sään ja ilmaston muuttumiseen.
- Monet lajit runsastuneet maassamme talvehtijoina ja uusia lajeja tulee koko ajan. Kevätmuutto aikaistuu ja syysmuutto viivästyy. 
Asiantuntijat saivat reilun kolmen tunnin ajan vastailla kysymyksiin ja moni poistuikin luontoillasta tyytyväisenä ja vastauksen saaneena.

Kuva: Häiveperhonen on yksi Suomeen kotiutuneista uusista tulokaslajeista.

Mari Väänänen

Entisiä HJK:n pelureita ja maajoukkuemiehiä Ruokolahdelle

Ruokolahden Palloseura täyttää tänä vuonna 15 vuotta ja juhlavuoden päätapahtumana järjestetään Ruokolahden Urheilukeskuksessa  huomenna perjantaina klo 18 juhlaottelu RPS Legendat – Aarne Tenkanen All Stars. Jalkapalloa omalla urallaan pääkaupunkiseudun alasarjoissa pelanneen Tenkasen joukkueeessa pelaa lisäksi mm. Suomen maajoukkueen kakkosvalmentaja Markku Kanerva, Tommi Paavola, Kari Rissanen ja Palloliiton nykyinen turvallisuuspäällikkö Juha Karjalainen. Kiekkoilijoista ovat mukana Pasi Nielikäinen, Kimmo Nevalainen, ja Mestiksessä valmentanut Jami Kauppi. Joukkuetta valmentaa Moskovan olympialaisissa Suomea edustanut HJK-legenda Kalle Niemi.
Kotijoukkue RPS Legendat koostuu takavuosina Ruokolahdella kolmosta ja nelosta pelanneista  miehistä. Mukana muun muassa nykyinen IPS:n päävalmentaja Mika Korhonen, RPS:ää kaudella 2006 kolmoseen nostamassa ollut Mika Karttunen ja  RPS:n lisäksi PaSaa ja Simpeleen Urheijoita edustanut Rasilan Ronaldo Tomi Kosonen. RPS:n legendojen valmentajina ovat Rauno Ruotsalainen ja Mauri Kanerva. Ottelun tuotto menee RPS:n junioritoimintaan.
Tenkanen heittää illalla ottelun jälkeen keikan ravintola Alppimajassa.

Uimakouluissa opetellaan perusasioita

Tällä ja ensi viikolla ovat käynnissä Ruokolahden kunnan järjestämät uimakoulut. Tällä viikolla koulua on piedetty Pappilanlahdella, Orilammella, Tarkkolassa Peippolan rannassa sekä Pohjalankilassa Torsanpäässä. Uimaopettajina ovat toimineet Marjo Hiltunen ja Roosa Repka.

Ensi viikolla uimakoulut järjestetään vielä Vaittilassa, Huhtasenkylässä Kärniementiellä ja Käringillä Hannahontiellä. Kouluun otetaan 5 - 12-vuotiaita tyttöjä sekä poikia.

Marjo Hiltunen kertoi, että tällä viikolla uimakoulussa on ollut yhteensä 26 lasta. Eniten lapsia on ollut Pohjalankilassa. Alkeisuimaopettajana toimiva Marjo ja uimaopettaja Roosa opettavat lapsille kelluntaa, liukumista, peruspotkuja ja koirauintia isommille. - Tärkeintä on veteen totutteleminen, sanoi Marjo.

Uimaliitto suosittaa viiden vuoden ikää sopivaksi aloittaa uimaopetus. Ruokolahdella kesän uimakoulut ovat osallistujille maksuttomia.

Juuri Imatralta Ruokolahdelle muuttanut Ismo Ahtinen toi uimakouluun esikoulun aloittavan Iina-tyttären. Ahtinen oli hyvillään siitä, että tänne uimakouluun mahtuu mukaan, Imatralla oli ollut tungosta.

Jari Havakka, 5-vuotiaan Joonan isä Salosaaresta, totesi, että uimakoulut on hyvin järjestetty. Hän ihmetteli sitä, että Ruokolahdella on näinkin monta uimakoulua ja hyvä niin.

Airi Ruokonen

Kuva: Maanantaina Pappilanlahdella oli veden lämpötilaksi mitattu 27 astetta. Tiistaina oli hieman viileämpää.

 

Historian havinaa

Ruokolahden kirkkovenematkoista

Ruokolahden seurakunnassa vietettiin elokuussa vuonna 1952 vanhan kelotapulin 200-vuotisjuhlaa. Tilaisuuden kunniaksi on painettu pieni kirjanen, jossa on piispa Martti Simojoen ja kirkkoherra Arvi Kujalan tervehdys sekä piispan vierailuohjelma. 

Kirjaseen on koottu lisäksi historiatietoa seurakunnasta. Julkaisemme artikkelin Ruokolahden kirkkovenematkoista. Kirjoittajan nimeä ei kertomuksessa mainita, joten kirjoittajasta ei ole varmuutta. Asiantuntijoiden mukaan kirjoittaja voi olla Eino Pätilä tai Maija Vohlonen. 
Väliotsikot on lisätty lehteä taitettaessa. 

Kertojat elivät vielä

Ruokolahdella elää vielä monia vanhuksia, jotka hyvin muistavat pitkät, Saimaata, Kärinkiä ja Immalanjäveä kiitäneet kirkkoveneet, jotka sunnuntaiaamuisin viime vuosisadalla kiidättivät juhlapukuista kansaa, nuorta ja vanhaa, pitäjän kirkolle. Maanviljelijä Antti Tiilikainen Junnikkalasta, herastuomari Antti Lifländer Kuokkalmmilta ja maanviljelijä Tuomas Sikiö Hännilästä ovat muitten ohelle kirjoittajalle niistä kertoneet, ja tämän perusteella seuraava esitys on syntynyt. 

Ruokolahden rajamailla olevista kylistä aina on ollut pitkä ja vaikeakulkuinen matka kirkolle. Siitä huolimatta oli ennen Saimaan laivakulun ja tämän vuosisadan linja-autoliikenteen alkua kirkossakäynti paljoa vilkkaampaa kuin nykyään. Pitkät matkat eivät olleet kenellekään esteenä ja vain talonvartija, kotimies, jäi joukosta pois. 

Matkaan jalkaisin

Aamuvarhain, jo ennen auringon nousua tuli Kekäleenmäestä lähtö soutaen pikkuveneillä Junnikkalan rantaan, mistä noin puoli viiden ajoissa alettiin jalkaisin taivaltaa Utulaan, Metelniemeen ja Riutniemeen, josta kirkkoveneet ainakin jo 1600-luvulta alkaen erään löytämäni tiedon mukaan ovat lähteneet. Ne olivat pitkiä, suurimmat 7-airoparisia. Väkeä mahtui kuin linja-autoon: toisten tietojen mukaan 70, toisten 35 - 40 henkeä. Soutajat, tavallisesti naiset, asettuivat penkille neljä rinnan niin, että yhtä airoa souti aina kaksi. Miehet pitivät perää. Matkan jouduttamiseksi oli veneissä kaksi purjettakin, pienpurje ja isopurje. Kokassa ja perällä istuivat äidit lapsineen ja eväskontteineen ja sinne oli pantu myös naisväen kirkkopuvut. 

Eväät syötiin rannassa

Puoli kuusi koitti lähdön hetki kahdelle veneelle Utulan rannasta. Matkan varrella liittyi mukaan saarelaisten kolme venettä, nimittäin Soinilan yksi ja Hännilän kaksi, ja silloin alkoi kilpailu Haapaveden selällä, kuka ensiksi ennättäisi Rasilan kirkkorantaan, Koirlahteen. 
Noin kymmenen kilometrin päässä Leikkaansärkän luona tapahtui soutajien vaihto siten, että laidassa soutaneet siirtyivät keskemmälle ja keskellä istuneet vuorostaan laitaan. Sellaiset nimet kuin Muuttosaari, Muuttoniemi, Muuttosärkkä ovat vieläkin muistona entisillä kirkkovenematkoilla soutajien kesken tapahtuneista vaihdoista. 
Se vene, joka oli kilpasoudussa hävinnyt, tahtoi saada seuraavana pyhänä vahingonkorvausta ja viikolla kutsut ja sanat kiersivät niissä taloissa, missä tiedettiin olevan hyviä soutajia. Silloin eivät naiset useinkaan lähteneet mukaan. 
Matka Saimaata pitkin kesti kolme tuntia ja puoli yhdeksältä oltiin perillä. Rannassa levättiin hetken, syötiin eväät, naiset panivat kansallispukunsa, liinaviitan ja mustan hameen päälleen, kengät jalkaansa ja niin oltiin valmiina jalkaisin kulkemaan loppumatka, jotta hyvissä ajoin oltiin perillä. Kirkonmäellä tavattiin sukulaisia, kuultiin uutisia ja vaihdettiin tervehdyksiä sukulaisten ja tuttavien kesken. 

Suotuisat tuulet jouduttivat matkaa

Kuokkalammilta lähdettiin kirkolle kello 7 aamulla. Aluksi soudettiin järven yli, sitten kuljettiin jalan kannaksien yli Puntalaan ja Käringin rantaan, jossa kolme kirkkovenettä odotti soutajia. Niissäkin oli 7 airoparia sekä pien- ja isopurje. Matkaa Kärinkiä pitkin ei kertynyt kuin 4 kilometriä, mikä hyvän tuulen vallitessa soudettiin 20 minuutissa, mutta huonolla säällä meni puolituntinen. Käringin Kirkkorannassa panivat naiset kengät jalkaansa, ja kirkkoväki oli perillä ennen Jumalanpalveluksen alkua. 
Jäppilänniemestä soudettiin Immalanjärven yli veneillä, kuljettiin harjun yli Kaukopään rantaan, mistä toisilla kirkkoveneillä jatkettiin matkaa. Immalanjärvellä oli muuten käytössä viimeinen kirkkovene, Utulasta ostettu. 

Veneet kuuluivat kinkeripiireille

Kirkkoveneet olivat pienen omaisuuden arvoisia. Siksi monilla kylillä oli yhteinen vene. Tämä joko ostettiin sellaisenaan tai teetettiin venekunnan varoilla. Venekunnat olivat muodostettu kinkerikuntien pohjalla, ja siihen talot kuuluvat määräsuuruisina osakkaina riippumatta talojen suuruudesta. 
Osuus laskettiin airon mukaan ja kustannukset samoin. Puumalan puolella olivat Toikat hyviä veneentekijöitä ja Ruokolahdella Eemeli Sinkkonen sekä vielä eräs Heikki-niminen mestari Rehulassa. 
Kirkkoveneeseen tarvittavat puut valikoitiin tarkoin. Niiden tuli olla niin pitkiä, että laitapuut ulottuivat kokasta perään. Laudat tehtiin käsisahalla. Puumalan puolelta tultiin usein Ruokolahdelle hakemaan pitkiä laitapuita. 
Yhteisesti tervattiin veneet keväisin ensimmäisen ahavan aikoihin. Erikoista määräpäivää ei ollut, vaan joku venekunnan ukoista lähetti sanan toisille. Keneltä airo katkesi soutaessa, teki uuden ilman että siitä erikseen mainittiin. Toisinaan, varsinkin loppuaikoina, maalattiin laidat joko valkoiseksi tai sinisiksi. Olipa saarelaisten veneillä nimetkin, Kauno ja Sinkkonen. Ikää oli kirkkoveneillä noin parikymmentä vuota hoidosta riippuen. Utulassa ei ollut mitään erikoista venekatosta, vaan veneet saivat lojua rantahietikolla. Viimeinen Ruokolahden kirkkoveneistä ränsistyi Tuomaalan rannassa vielä pari vuotta sitten. ”Mauri oli tehnyt tehtävänsä”. 

Mennyttä romantiikkaa

Saimaan laivaliikenne teki lopun kesäisistä kirkkovenematkoista. Minkä uljaan ja värikkään näyn  veneet ovatkaan tarjonneet kiistäessään kilpaa soudun täsmällisen rytmin säestämän pitkin sinisiä aaltoja. 
Kirkkoveneitten vaikutusta monessa asioissa ei sovi väheksyä. Ensiksi niillä oli suuri sosiaalinen merkitys. Mikä kasvattikaan paremmin yhteistunnetta, yhteenkuuluvaisuutta kuin yhteisen kirkkoveneen hankkiminen, yläpito ja pienoinen kilpailu siitä, kenen vene oli paras ja joutuisin. 
Mutta ei siinä kyllin. Säännölliset, yhteiset matkat keräsivät kansaa kirkolle enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen, eikä matkan pituutta tai rasitusta otettu huomioon. Niin tuli kirkko ruokolahtelaisille rakkaaksi paikaksi, ja varmaan seurakunnan paimenetkin iloiten ovat antaneet Jumalansanan kaikua saarnastuolista täysilukuiselle kuulijakunnalle. 
Laiva-, hevos- ja autokyydit eivät koskaan missään muodossa ole pystyneet korvaamaan kirkkoveneitten romantiikkaa.

Kuva: Tämä valokuva on seurakunnan arkistossa. Aiemmin se oli laitettu hautausmaatoimiston seinälle. Kuva on otettu viime vuosisadan alkupuolella rakennuksista päätellen.