lauantai 25. toukokuuta 2019

.

Nenäpäivä-tanssit olivat syksyn parhaat bileet

Ruokolahden Rajulla on vuosien kokemus tanssien järjestämisessä. Kesällä tansseja pidetään omalla lavalla Suikkalassa ja talvikautena Vuoksenniskan Työväentalolla eli Niskan Töllillä. Kaksi viimeistä talvikautta ovat menneet miinuksen puolelle, eikä seuran tarvitsema varainhankinta ole tuottanut tarvittavaa tulosta. Tämä talvi vielä kokeillaan, jos tämänkin talven tuotto on miinusmerkkinen, loppuvat Rajun järjestämät tanssit, kertoi varapuheenjohtaja Timo Martikainen.

Töllin tansseissa käy väkeä lähiseudun lisäksi Joensuusta, Lappeenrannasta, jopa Kuopiosta asti. - Tänne tullaan nimenomaan tanssimaan, totesi tanssi-isäntä Martikainen. Töllin isolla parketilla mahtuu tanssimaan ja kaikki tyylit ovat sallittuja. - Veivatakin saa, lupaa tanssi-isäntä. Lehtien palstoilla on käyty kiivasta keskustelua tanssityyleistä. Tavalliseen tapaan tanssijat ovat vähän harmissaan tanssipareista, jotka ottavat tilaa tanssiessaan. 

Nenäpäivän tanssit

Rajun viime sunnuntain tanssit olivat osa Nenäpäivän varainkeruuta. Eteisaulassa oli myynnissä punaisia neniä ja numerolappuja, miehille sinisiä, naisille vaaleanpunaisia. Illan mittaan sitten samat numerot kohtasivat yhden tanssin ja kakkukahvien ajan. Ohjelmaan kuului myös SaiSetin salsa-tanssinäytös. Illan orkesterina esiintyi Taikakuu solistinaan Janne Raappana. 
Janne Orava oli tullut tapaamaan soittajatuttuja. Parketille hän ei lähtenyt, siitä piti huolen kipeytynyt akillesjänne. Janne soittaa kitaraa kahdessa orkesterissa, Väliaikaisessa ja Regentsissä. Välillä on mukava vaan kuunnella toisten soitantaa. Janne on kuluttanut paljon myös parkettia, mutta kahden lapsen vanhemmilla ei riitä aikaa tansseissa käymiseen kovinkaan usein. Nenäpäivä-tansseja Janne piti hyvänä ideana. - Rahat menevät hyvään tarkoitukseen, totesi Janne Orava. 

Jouni ja Arja Hänninen ovat Töllin tanssien vakiokävijöitä. Pariskunta on ollut aviossa jo 30 vuotta, mutta tanssiharrastus iski päälle seitsemän vuotta sitten. Lapset lähtivät maailmalle, jäi enemmän omaa, yhteistä aikaa. Tanssista tuli uusi harrastus, joka kuljettaa pariskuntaa Töllin lisäksi Kylpylässä, Kiteen Pajarinhovilla ja Kouvolassa. Kesällä Hänniset tanssivat lavoilla Suikkalassa, Iitiässä ja Säänjärvellä. 

Jouni ja Arja ovat niitä niin sanottuja veivaajia, eli daamia pyöräytetään käsivarren alta. Parketille pari lähtee muitten tanssien aikana, mutta polkka ei ole vielä hallinnassa. Hänniset pitävät tanssia hyvänä ajanvietteenä, joskin Jounin vuorotyö haittaa jonkin verran osallistumista.

Airi Ruokonen

Kirjasto 150 vuotta

Suovillasta on tullut eri ikäisten olohuone

Ruokolahden kunnankirjaston juhlapäivä sujui työn merkeissä. Kymmenen vuotta täyttäneessä uudessa kirjastotalo Suovillassa nautittiin Marttojen järjestämät täytekakkukahvit ja vietettiin aikaa ohjelmaa seuraten. Kirjaston työntekijät Kaija Reponen, Päivi Volkkila ja Sanna Halttunen olivat pukeutuneet vanhan ajan asusteisiin muistuttaakseen kirjaston pitkästä historiasta.

Kuvia Ruokolahdelta menneiltä vuosikymmeniltä on kirjastossa esillä Mikko Saarenpään näyttelyssä, johon on mahdollisuus tutustua vielä joulukuun loppuun saakka.  

Lukusalissa kahvin lisäksi oli monenlaista ohjelmaa. Meeri Marketta Hammarèn lausui kaksi runoa, jotka hän oli kirjoittanut kirjaston vihkiäisiin ja nyt tähän uuden kirjaston 10-vuotisjuhlaan. Runo Suovillalle kuvastaa varmasti monen muunkin tuntoja.

 

Suovilla, niin siuta kutsutaan

se kuvastaa paikka ja myös tuon,

olet luja ja sovit tähän maisemaan

on rakennus kaunis, kuin villa suon.

 

Monet tulleet on kaukaakin katsomaan

sinun muotojas - ilmavuutta

se kuinka rakenteet ratkaisten

on saatu myös valoisuutta.

 

Tieto-taitoa täällä jaellaan

jo vauvasta vaariin asti

koko kunnassa yhdessä toimitaan

työssä kulttuurin ahkerasti.

 

Paljon aikaan on saatu hyvää vaan,

kiitos kunta ja kirjaston väki.

Me huomaamme, että aikanaan

oikein päättäjät teki ja näki.

 

Kirjastokimppa  

Naapurikuntien Imatran ja Rautjärven kirjastojen työntekijöitä oli saapunut myös paikalle juhlimaan kirjastoa ja hyvin sujuvaa yhteistyötä. Vuodesta 1993 lähtien Imatra, Ruokolahti ja Rautjärvi ovat kuuluneet yhteiseen Priima-kirjastokimppaan. Kirjoja lainataan naapurikunnan kirjastosta joko paikan päältä tai kaukolainana. Kerran viikossa torstaisin Imatran kaupungin auto kuljettaa kirjoja ja levyjä ja muuta aineistoa molempiin suuntiin. Marja Huhtanen totesi, että Imatralta tulee kirjoja enemmän Ruokolahdelle ja täältä taas enemmän dvd-elokuvia Imatralle.

 Kirjan voi palauttaa Imatralle, vaikka sen on lainannut Ruokolahdelta. Rautjärven kanssa kaukolainat hoidetaan postin välityksellä. Kolmen kunnan kirjastoväki iloitsi hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Koko maakunnassa ei ole toista vastaavaa kirjastokimppaa. Yhteistyön laajentaminenkaan ei ole ainakaan tästä porukasta kiinni.

 Airi Ruokonen

AnomiA jatkaa järeällä metallilinjalla neljännellä demollaan

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Ruokolahtelaiselta AnomiA-bändiltä on ilmestynyt uusi demo, joka kantaa nimeä Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Järjestyksessään neljäs AnomiA -tuotos sisältää kappaleet Kaarnalaiva, Giljotiini sekä Silmä silmästä hammas hampaasta. Demo nauhoiteltiin ja miksattiin syyskuun ensimmäisellä viikolla Lappeenrannassa Astia-studiolla, sekä Falcon Nest-studiolla. Äänityksistä ja miksauksista vastasi musiikin monitoimimies Miitri Aaltonen, jonka kanssa bändi on tehnyt yhteistyötä aiemminkin. Bändin solisti Henri Niiranen kertoo julkaisun olevan onnistunut.

- Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin julkaistiin internetissä syyskuun toisella viikolla. Bändi on tuotokseen erittäin tyytyväinen ja lisäksi kappaleet ovat ehtineet saamaan jo suuren määrän positiivista ja kannustavaa palautetta. Nyt volumit täysille ja vahinko kiertämään!


Metallia kuudetta vuotta

Ruokolahdella vuonna 2005 päivänvalon nähnyt ja suomenkielistä metallia paahtava AnomiA koostuu nykyisin kolmesta nuoresta miehestä: Henri Niiranen (laulu ja kitara), Henri Helle (basso) ja Juho Lehtinen (rummut). Keikkakitaristeikseen bändi on nimennyt vielä Santeri Revon, Vili Frimanin ja Severi Niirasen. Keikkaa bändi on ehtinyt heittää jo ympäri Suomea.
Ensimmäiset esiintymisensä hieman eri kokoonpanolla bändi heitti kesällä 2006 oltuaan kasassa vajaan vuoden verran. 
Vuoden 2008 tammikuussa bändi siirtyi studioon. Miitri Aaltosen suojissa syntyi kolmen biisin demo, joka sai nimen Lankeemus. Bändi sai jonkin verran soittoaikaa muunmoassa Ylex:n, Radio Rock:n ja Etelä-Karjalan Radion taajuuksilla. Myös Anomian internet-sivustolla julkaisemat kappaleet saivat kuuntelijoita. Kevät ja kesä kuluivat treenatessa ja keikkojen parissa. Samalla bändi työsti jo uutta materiaalia tulevalle Haaste -demolle, joka julkaistiin marraskuussa 2008.
Kolmas demojulkaisu Tikulla silmään julkaistiin 2010. Bändi teki myös ensimmäisen musiikkivideonsa kyseisestä kappaleesta.

Oma tyyli kokeilujen kautta

Anomia on pärjännyt hienosti muutamissa bändikilpailuissa ja kehitystä musiikillisella uralla on tapahtunut varsinkin viimeisen vuoden aikana. Keikkoja on ollut mukavasti tänäkin vuonna.
- Pikkuhiljaa jalkaa on alettu saamaan oven väliin ja nyt vedetäänkin jalkaan sitten sellaiset saappaat joilla rynnitään sisään vaikka väkisin, anomialaiset suunnittelevat.
Harjoittelun ja monien kokeilujen kautta Anomia on löytänyt omanlaisensa rajun, mutta myös monipuolisen tapansa soittaa ja tehdä musiikkia.
Uusimmasta demostaan bändiläiset toteavat, että biisit ja niiden taso on vaativampaa kuin aiemmin. Opiskelut eri paikkakunnilla verottavat bändiaikaa, mutta bändi harjoittelee aina, kun se on mahdollista. Myös uskolliset kuulijat saavat kiitoksensa bändiltä.
-Musiikkiamme on levitetty menestyksekkäästi mm. internetin yhteisöpalveluissa ja kouluissa ja se lämmittää mieltämme suuresti. Palautetta on tullut mukavasti sekä puolesta että vastaan. Pääasia, että palautetta saadaan, se auttaa meitä kehittymään musiikillisesti, Niiranen tarkentaa. Tulevaisuuden haaveissa siintää levynteko eikä haittaa vaikka keikkojakin siunaantuisi lisää.
Anomian uutta demoa voi käydä kuuntelemassa osoitteessa www.mikseri.net/anomiaband. MV

Kuva: Anastasia

Se on siinä - kaikkia meitä varten

Liikuntahallin vihkiäisjuhlassa eri-ikäisten liikuntanäytöksiä

Ruokolahden liikuntahallin vihkiäistilaisuuden avaussanat lausui kunnanhallituksen puheenjohtaja Esko Ijäs. Liikuntahallia kuntaan oli kaivattu jo kauan. Ijäs perusteli asian pitkittymistä sillä, että Ruokolahdella päätöksentekokulttuuriin kuuluu asioitten pitkä ja huolellinen pohdinta, eikä liikuntahalliakaan tehty hetken mielijohteesta. - Hyvää kannatti odottaa ja tulos on nyt meidän kaikkien nähtävillä, sanoi kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Viime vaalikaudella kuntaan perustettiin toimikunta, jonka tehtävän oli selvittää erilaisia vaihtoehtoja liikuntahallille. Toimikunta pyysi kirjallisena tietoa eri seuroilta ja yhdistyksiltä, jotta myös näiden tarpeet tuli otettua huomioon jo suunnitteluvaiheessa. - Selvitysten tuloksena liikuntahallin tarpeellisuus tuli kiistatta todistetuksi, totesi Esko Ijäs.

Liikuntahalli valmistui ajallaan ja se on otettu käyttöön innolla. - Se on siinä! Se on teitä ja meitä varten, päätti Ijäs puheensa.

 

Juhlapuhe

Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilun aluejohtaja Reijo Rinkinen totesi, että hyvä liikuntakunta liikuttaa kaikkia, tarjoaa tilaa liikkua, edistää liikuntaa kaikilla sektoreilla ja hyvä liikuntakunta uskaltaa myös tehdä rohkeita päätöksiä. Rinkisen mukaan Ruokolahti täyttää hyvän liikuntakunnan tunnusmerkit. Uuden hallin valmistumisen myötä kunnasta löytyy vaihtoehtoja monipuoliseen liikuntaan.

Rinkinen onnitteli kuntaa siitä, että se uskalsi tehdä ison ratkaisun. Hän on varma siitä, että halli toimintoineen parantaa paikallisten ihmisten hyvinvoinita. - Liian usein ajatellaan tällaisen rakennuksen palvelevan pääasiassa vain kilpaurheilua, mutta päivisin pyörivä koulukäyttö ja iltaisin talon valtaavat järjestöt liikuttavat kuitenkin runsaslukuisesti ihan muita kuin yksittäisiä kilpaurheilijoita tai palloilujoukkueita toki heitäkään unohtamatta, sanoi Rinkinen.

Reijo Rinkinen kehotti järjestöjä ja niissä toimivia ihmisiä aktiivisuuteen, sillä itsestään ei liikuntatilojen käyttö mahdollisimman tehokkaasti onnistu. Nyt on toimijoilla näytön paikka. - Toivon, että liikunta- ja muut seurat miettivät ja ideoivat nyt kunnolla oman toimintansa kehittämistä. Uusia toimijoita seuroihin entisten avuksi kaivataan, jokaisella on jotain annettavaa jos vain haluaa. Nuorisotoiminnassa lasten vanhempien rooli on ilman muuta yksi kivijalka, totesi Reijo Rinkinen.

Eksoten toimesta maakunnassa on tehty maakunnallinen hyvinvointistrategia. Nyt on aika jalkauttaa tehdyt suunnitelamat kuntiin. - Liikuntaväki oli vahvasti mukana ja esillä asiakirjaa ideoimassa ja rakentamassa, onhan juuri vapaa-ajan liikkuminen yksi suurimmista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry toimi tässä strategiatyössä liikunnan puolestapuhujana ja on jatkossakin valmis ja halukas auttamaan kuntia muun muassa koulutusapua tarjoamalla, lupasi Rinkinen.

Reijo Rinkinen otti puheessaan esille lasten vähentyneen liikunnan. Voidaanko asiaan saada parannusta koulupäivän rakennetta muuttamalla, lisäämällä yksi pitempi välitunti tai liikuntatilojen ja -välineiden käyttöä välitunneilla. Nämä lisäisivät osittain liikunnan määrää, mutta nämä toimenpiteet eivät yksin riitä. - Jotta kehitys menee eteen päin lasten vanhempien tulee kannustaa ja ohjata lapsia liikuntaharrastusten pariin, sanoi juhlapuhuja.

Lopuksi Rinkinen kehotti kaikkia muistamaan, että oman terveytemme kannalta liikunnan pitäisi olla luonnollinen osa jokaisen arkea. - Ei sillä ole niinkään väliä, missä tai miten liikumme, kunhan liikettä syntyy ja syke vähintään muutaman kerran viikossa nousee, päätti Reijo Rinkinen puheensa.

 

Faktoja hallista

Hallin rakennustyöt käynnistyivät 7.6. viime vuonna. Hallin on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Ovaskainen Oy, geoteknisestä suunnittelusta vastasi  Insinööritoimisto Geosaimaa Ky, rakennesuunnittelijana toimi Insinööritoimisto Tanskanen Oy. Sähkösuunnittelijana toimi Insinööritoimisto Metso Oy LVI-suunnittelijana FCG Planeko Oy.

Liikuntahallin pääurakoitsijana toimi NCC Rakennus Oy, LVI-urakoitsijana Lemminkäinen Talotekniikka Oy ja sähkötöistä vastasi VVS-Sähkö Oy. Kunnan puolesta valvojana toimi Keijo Rasimus.

Hankkeen kustannusarvio oli 4,5 miljoona euroa. Kustannukset alittuivat ja loppusumma päätyi neljään miljoonaan. Kunta on saanut viime vuonna hankkeeseen valtionapua 580 000 euroa. Nyt hallin valmistuttua valtio luovuttaa loput, eli 65 000 euroa valtionosuudesta. Kunnan omaksi kustannukseksi liikuntahallin  jää 3,35 miljoonaa euroa. Kunta on edellisinä vuosina varautunut hallin kustannuksiin 1,6 miljoonan euron investointivarauksella.

Airi Ruokonen

Huhtasenkylän linjalla on kulkijansa

Puolen vuoden kokeiluaika on päättymässä vuoden lopulla

Imatran kaupunki tarkensi palvelutasotavoitteitaan Imatran joukkoliikennesuunnitelmassa vuoden 2010 lopulla. Palvelutasotavoitteet määriteltiin alueittain mukaan lukien Ruokolahden kunnan lähialueet, Rasila ja Huhtanen. Ruokolahden kunnanhallitus esitti oman kantansa palvelutavoitteeseen, jonka seurauksena aloitettiin tänä syksynä puolen vuoden seurantakokeilu Huhtasesssa. Kokeilun aikana Linja 1 jatkuu nykyisestä Päivärannan leirikeskuksesta noin 1.5 kilometriä Huhtasenkylän koululle aamuisin ja iltapäiväisin. Linja-autovuorojen kustannuksista vastaa Ruokolahden kunta ja alustavasti kustannusten arvioidaan olevan 7500 vuodessa. 

Sivistysosaston toimistosihteeri Eija Hämäläinen kertoi, ettei kunnassa olla vielä tarkasti selvillä linjan käyttöasteesta.
- Vuoro ajetaan koululaisliikennettä palvelevina vuoroina ja vuoroja on arkisin neljä päivittäin. Linjan jatkumista Huhtasenkylän koululle on toivottu moneen otteeseen. Linjan käyttöä ei kunnan puolesta ole seurattu eikä arviointia liikennettä hoitavalta taholta vielä pyydetty. Monelle henkilöryhmälle palvelu on kuitenkin hyödyllinen ja se mahdollistaa työssä- ja koulussakäymisen paremmin. Kaupoilla käynti sujuu myös jouhevammin, kun linjoja on neljä päivässä, jolloin esimerkiksi koko päivää ei tarvitse olla kaupoilla, vaan kotiin pääsee tarvittaessa aikaisemminkin, Eija Hämäläinen tarkensi.

Koukkaus koulun kautta

Imatran paikallisliikenteen matkustajista ylivoimaisesti suurin osa on linjalla 1. Samalla linjalla matkustaa myös Pirkko Lindroth Huhtasenkylästä, joka käyttää Huhtasenkylän linjaa viikoittain asiointimatkoihinsa Imatralle.
- Kuljen linjalla vähintään kerran viikossa ihan jo sillä tarkoituksella, kun tämmöinen mahdollisuus on saatu pitkän ajan jälkeen. En omista autoa, joten linja-auto on oikeasti tarpeellinen. Kulkeminen vaikeutuu sitä mukaa kun ikä tulee vastaan  eikä oman auton käyttö ole enää mahdollista tai lapset eivät jouda aina kuskaamaan. Olen koittanut kannustaa muita kyläläisiä kulkemaan linjalla ja toivon että myös jatkossa auto kulkisi koulun kautta.  Iltapäivällä kaupalta tulen tosin taksilla, sillä kantamuksia on yleensä mukana sen verran, että tarvitsee päästä suoraan kotipihaan. Ennenhän linja oli kovassa käytössä, lapset menivät kouluun ja työväki töihin, Lindroth muistelee. 

Jos Lindroth joutuisi astumaan bussiin Päivärannan tienhaarasta, tietäisi se Pirkolle kilometrin kävelymatkaa.
- Se alkaa olla tässä iässä jo liian pitkä matka jalan kuljettavaksi. Pirkon mukaan myös kuskit ajavat mielellään koulun kautta.  Päivärantaan menevä tie on kapea ja kuoppainen ja pysäkin käyttö on nykyään minimaalista.
- Päivärannan kurssikeskukseen mennään omilla autoilla tai muilla kuljetuksilla, ei bussilla. Pitääkö kuntarajajoen olla niin tiukkoja, ettei yhtä kilometriä voi koukata koulun kautta, Lindroth ihmettelee ja muistuttaa linjan palvelevan myös mökkiläisiä. 

Mari Väänänen

 

Kuva: Linja-auto kaartaa Huhtasenkylän koulun pihalta Imatran suuntaan. Kokeilun aikana Linja 1 jatkuu nykyisestä Päivärannan leirikeskuksesta noin 1.5 kilometriä Huhtasenkylän koululle aamuisin ja iltapäiväisin.

Neljä imatralaista naista valloitti Taitotalon

Neljä imatralaista naistaiteilijaa valloitti Taitotalon näyttelytilat värikkäillä teoksillaan. Elli Hatakan, Eija Juutin, Marjatta Turusen ja Helena Viisasen töiden näyttelyn avajaisia vietettiin viime sunnuntaina. Näyttely on avoinna Taitotalolla 25.9. asti iltapäivisin sunnuntaista perjantaihin. 
Eija Juuti on erikoistunut öljyväritöihin. Vahvat ja voimakkaat värit ovat Eijalle tärkeitä. Hän on käynyt useita kursseja oppiakseen maalaamista. Erityisesti häneen on vaikuttanut väreistään tunnettu, Kööpenhaminassa opettajana toimiva Pia Mesterton-Graae. Eija Juutilla on näyttelyssä värikkäitä Tanssija-sarjan töitä. 
Marjatta Turunen on tuonut näyttelyyn piirustus illoissa elävästä mallista tehtyjä pastellitöitä. Marjatalla on kahdenkymmenen vuoden kokemus elävästä mallista piirtämisestä. Hänen erikoisalaansa ovat croquis-piirustukset, jotka tehdään kahdessa ja puolessa minuutissa elävästä mallista tussilla, lyijykynällä tai vaikka hiilellä. Eläkkeelle jäätyään Marjatta on keskittynyt taiteen opiskeluun ja tekemiseen täysillä. 
Helena Viisanen maalaa öljyväreillä. Oppia hän on ammentanut Imatran taidekoulun iltalinjalta vuosina 1979 - 83, ja tämän jälkeen useilta kursseilta. Helena sanoo olevansa kuvantekijä. Hän on tehnyt myös grafiikkaa ja hänellä on ollut myös omia näyttelyitä. Tämän näyttelyn työt ovat lähes kaikki tänä vuonna tehtyjä. Helenalla on kokemusta taiteen tekemisestä myös teoksen toiselta puolelta, sillä hän on toiminut toisten mallina parikymmentä vuotta. 
Elli Hatakka on saanut oppinsa Imatran työväenopistosta, jonka kursseille hän hakeutui siirryttyään eläkkeelle. Elli on maalannut öljyväritöitä koko ajan, lisäksi akvarelleja ja ikonimaalausta. Elli antaa kovasti kiitosta innostavalle opettajalle Maija Hallikaiselle, joka tekee ohjelman, jonka mukaan harrastaja edistyy ja kehittyy. Ellin mielestä harrastaja tarvitsee ammattilaisen ohjausta. Hän kertoo olleensa käsillä tekijä lapsesta lähtien, innostus alkoi aikanaan Eeva Pärnäsen innoittamana 4H-kerhossa.

Kuva: Eija Juuti rakastaa voimakkaita värejä.

Airi Ruokonen

 

Lukijamatka Hämeeseen

Värikylläinen retki Hämeen viljaville vainioille 

Ruokolahtelainen-lehti järjesti historiansa ensimmäisen lukijamatkan. Kohteena olivat Helmi Vuorelma Oy:n kutomo ja myymälä Kärkölässä, Hausjärven kirkko ja Eija Rasinmäen kutomo Hausjärven Oitissa. Matkalla oli mukana matkanjohtajana toimineen päätoimittajan lisäksi 39 Ruokolahtelaisen tilaajaa ja lukijaa. Turvallisesta kyydistä huolehti Sari Tiimonen Saimaan Turistiliikenteestä. Paikallisena oppaana Oitissa toimi Elina Hupponen.

Sadan vuoden Helmi

Etukäteen jo suurta kiinnostusta herätti matkan ensimmäinen kohde Helmi Vuorelman yhdistetty kutomo ja myymälä. Marja Vuorelma-Ilmari kertoi yrityksen historiasta ja tämän päivän tilanteesta. Viime vuoden joulukuussa yritys siirsi myymälänsä Lahdesta samoihin tiloihin  kutomon kanssa Kärkölän pitäjään.

Osallistujista suurimmalla osalla on olemassa kansallispuku. Tämä kävi ilmi, kun asiaa käden ylösnostamisella kysyttiin. Lisäksi usealla henkilöllä on kaksi tai useampia kansallispukuja, joten kokemusta tästä juha-asusta oli paikalla runsaasti. Kaksi tärkeää tietoa puvun käyttöön liittyen saatiin, kun niitä kysyttiin. Toimitusjohtaja Kristiina Vuorelma-Aho totesi, että kansallispuvun kanssa ei pidä käyttää muita koruja. Kuhunkin pukuun kuuluu oma tai omat korunsa, silloin ei käytetä korvissa, kaulassa eikä ranteissa mitään muita koruja, vain vihkisormukset kuuluvat asiaan.

Toinen käytäntö liittyy pääkoristeen käyttöön. Muun muassa Ruokolahden kansallispukuun kuuluu naimattomalle naiselle päänauhat ja miehelään menneelle huntu. Kristiina Vuorelma-Aho sanoi, että ellei vaimoihmisellä ole huntua, hän ei myöskään käytä silkkisiä nauhoja pääkoristeena. Tämä koskee kaikkia pukuja, joihin liittyy päänauhat ja vaimoihmisen päähine. Nyt on sitten ryhdyttävä valmistamaan tai hankkimaan niitä huntuja ja siihen asti oltava ilman pääkoristetta. Paluumatkalla tuumattiin sakilla, että seuraavan kerran pukeudutaan kansallispukuihin Ruokolahti-markkinoiden pääjuhlaan, joka pidetään sunnuntaina 9.10.

Vuorelman myymälästä voi ostaa myös ryijy- ja kirjailutarvikkeita sekä lankoja. Moni lähti nyssykkä kainalossa ja vaihtoipa yksi kansallispukukin omistajaa tässä retkikohteessa. Olimme varanneet Vuorelmalle tunnin verran aikaa, mutta aikaa olisi voinut olla vähän enemmänkin. Oli mielenkiintoista nähdä kutomakoneet ja loimet, jotka olivat työn alla kutomosalissa.

Kirkonmäellä

Hausjärven kirkkokin sijaitsee mäellä. 1700-luvulla rakennettu kirkko on viimeisen parin vuoden aikana remontoitu ja entisöity uuteen uskoon. Kirkossa tehtiin palauttava peruskorjaus, jonka jälkeen kirkko on samannäköinen kuin 1930-luvulla. Esimerkiksi saarnastuolin kaikukatos palautettiin paikoilleen  ja alttaritaulun reunoille laitettiin pylväät, jotka onneksi olivat tallella. Pari viikkoa sitten kirkonmäellä juhlittiin kirkon uudelleen käyttöönottamista. Elina Hupponen kertoi kirkon olleen täynnä väkeä.

Värikäs mattotalo 

Viimeisenä kohteena tutustuimme Eija Rasinmäen kutomoon Oitissa. Kutomossa on vielä 17.9 saakka meneillään kesänäyttely, jossa oli esillä kotimaisia design-mattoja ja taidetta sekä intialaisen mattotorin aarteita. Kutomon tilat toimivat kolmessa kerroksessa. Saimme nähdä esittelyfilmin, jossa Eija Rasinmäki kertoi yrityksensä syntyvaiheista ja kehittymisestä kansainvälisesti tunnetuksi tuotemerkiksi.

Rasinmäki kertoi saaneensa elämäntehtäväkseen luoda suomalaiselle räsymatolle uusi elämä.   Parhaimmillaan Oitissa sijaitseva kutomo työllisti kymmeniä kutojia. Lama-aika 1990-luvulla vaikutti tämänkin yrityksen toimintaan. Työntekijöitä jouduttiin irtisanomaan, mutta itse yritys säilyi hengissä.

Taiteilija Rasinmäki on hakenut uusia tuulia yritykseen Intiasta. Hän on toiminut vuosien ajan suunnittelijana intialaisessa mattotehtaassa. Rasinmäki on myös asunut Intiassa, tuliaisina hänen töissään hehkuvat voimakkaat värit. Näitä mattoja valmistetaan ja myydään edelleen Suomessakin muun muassa Anttilassa. Oitin kutomossa kudotaan tälläkin hetkellä design-mattoja puoliteollisilla koneilla. Näitä mattoja on myynnissä vain yrityksen tiloissa.

Eija Rasinmäki sanoo, että sydän ja käsi on oltava samanaikaisesti mukana työn teossa. Hän kertoo suunnittelevansa matot niin, että niissä on henki. Hän ja hänen kutojansa kutovat mattoihin tarinoita. Kun tulos on onnistunut, innostaa se tekijöitä entistä parempiin suorituksiin. - Kuteet kutsuvat tekemään, sanoi taiteilija Rasinmäki.

- Monet matot on vielä tekemättä, kertoi Eija Rasinmäki, joka on yhdessä Ulrika Rasinmäen ja Heidi Rautionmaan kanssa perustanut Räsymaton Ystävät Ry:n. Yhdistyksen, jonka kunniajäsen on Eeva Ahtisaari, tarkoituksena on järjestää erilaisia tapahtumia räsymattoihin liittyen.

Airi Ruokonen

 

Kuva: Eija Rasinmäki toivoi ryhmille riittävästi aikaa näyttelyyn tutustumiseen. Näyttely on avoinna 17.9. asti ja sen jälkeen tulossa on jotain muuta nähtävä tilalle. Päivän aikana pienet sadekuurot virkistivät matkaamme. Rasinmäen kutomosta lähdimme sateenkaaren alitse kohti Ruokolahtea. Sateenkaaren värit tarttuivat kuvaankin.