lauantai 25. toukokuuta 2019

.

Rantaharjulta löytyi pullopostia ja korttikätkö

 

 

Ruokolahtelaisen Mari Koskenhelyn kävely tutuilla metsäpoluilla sai yllättäviä käänteitä vappupäivänä. Rasilan laivalaituria kohti kävellyt Koskenhely kiinnitti huomionsa rantaheinässä lojuvaan muovipulloon.
- Vuonna 2003 lähetimme tyttäreni kanssa pullopostia. Siitä lähtien olen aina tarkkaillut, että sattuisiko se meidän pullomme olemaan jossain.
Koskenhely noukki puukepillä muovipullon vedestä ja huomasi, että pullon sisällä todellakin oli paperilappu. Samasta vuonna 2003 lähetetystä pullosta ei kuitenkaan ollut kysymys.

Koskenhelyn löytämä viesti oli päivätty 13.8.2017. Ruutupaperilla oli sekä suomeksi että venäjäksi kirjoitettu teksti, jossa onniteltiin pullon löytäjää ja luvattiin vuoden karkit, jos soittaa kirjeessä annettuun numeroon.
092-alkuiseen numeroon Koskenhely ei koskaan soittanut.
- Tarkistutin numeron Fonecta Finderista eikä se tunnistanut sitä suomalaiseksi numeroksi.

Koko juttu painui unholaan ja lappukin Rasilan S-marketin roskakoriin. Samalla reissulla Koskenhely teki nimittäin toisenkin löydön.
Rantaharjun ja metsäpolun välisellä polkutaipaleella Koskenhelyn huomio kiinnittyi yksityiskohtaan, joka poikkesi muusta metsäpohjasta. Maassa hiekan seassa pilkotti kasa kortteja.
- Ajokortti, pankkikortti, Kela-kortti ja kauppojen asiakaskortteja.
Yhtä korttia lukuun ottamatta kaikki olivat saman 1970-luvulla syntyneen miehen kortteja. Joukossa oli myös yksi kaupan kanta-asiakaskortti naisen nimellä.
- En tuntenut henkilöitä. Muistin kuitenkin, että miehen kanssa samalla sukunimellä olevia asuu Ruokolahdella.

Koskenhely mietti, mistä hän voisi tavoittaa 1970-luvulla syntyneen miehen mahdollisia tuttuja. Hän käveli ravintola Alppimajaan, jossa omistaja Tomi Raijas osasikin kertoa, kenelle kortit kuuluvat.
Hän soitti omistajalle, mutta ei saanut tätä kiinni. Ilmeisesti kuitenkin kortit omistanut mies ja yhdessä kortissa esiintynyt nainen olivat joskus aikoinaan seurustelleet.
- Epäselväksi jäi, miten kortit olivat maastoon päätyneet.

Koskenhely ihmettelee, miten yhdelle ihmiselle sattui kaksi näin poikkeuksellista tapahtumaa ja vielä samana päivänä. Ahkerasti Ruokolahdella lenkkeilevä Koskenhely aikoo tarkkailla lenkkipolkujensa varsia myös jatkossa, mutta ei vastaavanlaisten yllätysten vuoksi.
- Käärmeiden vuoksi lähinnä.

Katja Neuvonen

Paikallislehden kommenttipalsta vinoilee joka-alan asiantuntijoille

”Erikoisalan asiantuntijana, autonkuljettajana mamu politiikassa. Kuulin kertomani faktan aamukahvitauolla. Hämmennyin itsekin siitä, että minua uskotaan, siispä jatkan tarinaa, kun se hyvän alun saa”
Ruokolahtelais-imatralaisen Saunatonttu-yhtyeen tuorein julkaisu Paikallislehden kommenttipalsta vinoilee kaikkitietäville joka-alan asiantuntijoille.  Henri Niirasen kynästä syntynyt teksti pureutuu niihin paikallislehdissäkin nähtyihin kommentteihin, jossa ihminen julistaa faktana asiaa, josta ei oikeasti tiedä mitään.

Saunatonttu on neljän miehen bändi, joka syntyi pari vuotta sitten laulaja Henri Niirasen aloitteesta. Mukaan lähtivät musiikkipiireistä tutut Henri Helle ja Ville Rautiainen. Kitaran varteen tarttui veli Severi Niiranen.
Niirasen veljekset ja Helle ovat kotoisin Ruokolahdelta, Rautiainen Imatralta. Nykyisin miehet asuvat ympäri Suomea.

Severi Niiranen kuvailee bändin tyyliä perinteiseksi kitaravetoiseksi rypistykseksi.  Pari vuotta sitten julki tulleet ensimmäiset tuotokset saivat seuraa huhtikuun alussa, kun yhtyeen tuoreimmat kaksi kappaletta, Paikallislehden kommenttipalsta ja Älypää, näkivät päivänvalon.
Kolmas ralli Huoleton julkaistaan lähiaikoina.
- Se on kepeä kesäralli, näistä biiseistä helpoiten lähestyttävä. Halusimme venyttää sen julkaisua vähän kesäisempiin ilmoihin.
Kappaleeseen on luvassa myös musiikkivideo.

Saunatonttu on keikkaillut jonkin verran muiden pienempien bändien kanssa yhteiskeikoilla Etelä-Karjalassa. Tällä hetkellä lukkoon lyötyjä keikkoja ei ole, vaikka se toiveissa olisikin.
- Tavoitteena on, että pääsisimme soittamaan enemmän livenä.

Katja Neuvonen


Kaikun nimikkoruoka on possupotti ja mustikkakukko

Kulttuuripalvelu Kaiku on tehnyt vuoden alusta yhteistyösopimuksen paikallisen pitopalveluyrittäjän Susanna Hännisen kanssa. Jatkossa hän huolehtii kahvilassa järjestettävien yksityistilaisuuksien tarjoiluista. 
Yhdessä Hännisen kanssa Kulttuuripalvelu Kaikun Virve ja Jari Niiranen suunnittelivat Kaikulle aivan oman, perinteitä kunnioittavan, mutta hiukkasen uudella ”tvistillä” tarjottavan nimikkoruuan, possupotin.
Possupotti on uunissa hyvin pitkään, yleensä yön yli haudutettua porsaanlihaa, lähinnä niskaa ja lapaa. Possun lisukkeeksi tarjotaan uunijuureksia, puolukkaa, suolakurkkua ja leipää. Leipää dipataan eli tuipataan possun haudutusliemeen. Tradition mukaan jos dipattava leipä tipahtaa liemeen, joutuu ruokailija laulamaan jotain kanssaruokailijoille.
Jälkiruuaksi ateriaan kuuluu mustikkakukko ja kermavaahto. Mustikkakukko on ruiskuoren alla uunissa haudutettua mustikkaa.
Hännisen kanssa yhteistyössä on kehitetty myös Kaikun nimikkoleivos, kuusenkerkkä-mustikka-juustokakku. Juustokakkua on tarjolla Kaikun kahvilassa kesän ajan.


Kaikun nimikkoruoka valmistetaan lähituottajien raaka-aineista. Juurekset tulevat Äitsaarelta, liha lähimmästä lihatukusta ja marjat Ruokolahden metsistä.
- Halusimme nimikkoannoksesta herkullisen, rouhean ja perinteitä kunnioittavan. Ruis tulee esiin annoksessa sekä ruisleivän että mustikkakukon muodossa. Toivomme että tämä annos herättää monelle makumuistoja lapsuudesta, kertoo Virve Niiranen.

Susanna Hänninen oli tyytyväinen Kulttuuripalvelu Kaikun kanssa aloitettuun yhteistyöhön.

- Kaikun nimikkoannoksen suunnittelu sujui todella helposti. Puhuimme samaa kieltä Niirasten kanssa. Olen tyytyväinen siihen, että yhteistyö heidän kanssaan tuo lisää töitä yritykselle. Kesäksi pääsemme palkkaamaan viidennen työntekijän.

Ruokolahti-seuran Jouko Siitonen kaavaili jo tulevaisuutta possupottiannokselle.

– Tästähän voisi tulla tavaramerkki Ruokolahti-talolle, maalailee Siitonen.

Possupottia saa Ruokolahti-talolla ennakkotilauksella Kulttuuripalvelu Kaikulta.

Sanna Äikää

EU-ruokaa Ruokolahdelle

 

Ruokolahti on saanut jaettavaksi  tuhannen kilon erän EU-ruoka-apua.

Ruokolahden seurakunnan diakonissa Riitta Luume kävi kevättalvella tutkimaan, olisiko Ruokolahden mahdollista saada EU-ruoka-apua. Hän soitti Kirkkopalveluihin, jonka kautta ruoka-apua jaetaan. Sieltä luvattiin, että syksyn ruokajakeluerään ehtii vielä mukaan. Toisin kuitenkin kävi. Jo seuraavana päivänä Luumelle soitettiin ja luvattiin 1000 kilon ruokaerä. Jokin järjestö oli tehnyt vahingossa tuplatilauksen ja yksi ylimääräinen erä jouti Ruokolahdelle.
- Tämä oli tällainen nykypäivän ruokkimisihme, naurahtaa Luume.

EU-ruoka-apuna Ruokolahdelle saapui yhteensä 1000 kiloa elintarvikkeita, muun muassa hapankorppuja, maitojauhetta, makaronia, purkkihernekeittoa, sika-nautasäilykettä, mysliä, pastaa, vehnä- ja sämpyläjauhoja sekä puurohiutaleita.
Ruokaa on tarkoitus jakaa kriisiapuna seurakunnan diakoniatyön kautta ja erilaisissa seurakunnan ruokailutapahtumissa. Osan ruuista menee jakeluun Ruokolahden Työttömät ry:n kautta ja osa Ruokolahden Mielenterveyskuntoutujien kautta. Myös Ruokolahden sosiaalitoimelle on annettu tieto saatavilla olevasta avusta.

Diakonissa Riitta Luumen mukaan seurakuntaan on yhteydessä muutama avuntarvitsija kuukaudessa. Mitään tiettyä asiakasprofiilia ei ole, vaan avuntarvitsijoita on yksinhuoltajista eläkeläisiin ja pitkäaikaistyöttömiin. Seurakunnalla on varattu tietty määräraha ns. kertaluonteiseen kriisiapuun ja saatu apu voi olla esimerkiksi ostositoumus ruokaan tai lääkkeisiin. Tällä hetkellä apuna jaetaan myös EU-ruoka-avun elintarvikkeita, joiden ”sivuvarasto” Riitta Luumen työhuoneessa sijaitsee. Pääosa elintarvikkeista on varastoitu muualle.

Tulevan viikon torstaina, 26. päivä huhtikuuta Ruokolahden seurakunta järjestää Rokkatorstain. Rokkatorstaina Seurakuntakodilla tarjotaan hernekeittolounas klo 12. Samalla jaetaan tarvitseville ruokolahtelaisille myös EU-ruokaa.
EU-ruokaa jaetaan myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien päivätoiminnassa osoitteessa Matintie 14-16 2.5. kello 12-14, 9.5. kello 10-12 ja 23.5. kello 10-12.
Riitta Luumen mukaan EU-ruoka-apu on kokeilu ja jatkossa katsotaan, onko sille tarvetta. EU-ruoka-apua on mahdollista hakea kaksi kertaa vuodessa.

Sanna Äikää

Ruokolahdelle kaivataan aikuisia tukihenkilöitä

Mannerheimin lastensuojeluliiton Ruokolahden paikallisyhdistys kaipaa tukihenkilöitä. Puheenjohtajan Noora Kovasen mukaan aikuisia haetaan kolmenlaiseen kaveritoimintaan: aikuiskaveria 4-17-vuotiaille lapsille, kummia tueksi koko perheelle ja ystävää maahanmuuttajaäideille.
Etelä-Karjalan alueella tarve tukihenkilöistä on suuri.
- Tällä hetkellä kymmenellä perheellä on toive aikuiskaverista. Saman verran perheitä odottaa kummia, jotka voisivat olla tukena koko perheelle.
Kovanen uskoo, että kaverin tarpeessa olevia perheitä löytyy varmasti myös Ruokolahdelta.

Tukihenkilöt ovat aikuisia, jotka toimivat perheen arjessa joko lapsen, aikuisen tai koko perheen kaverina. Lapselle tukena oleva aikuiskaveri voi vaikka viedä lasta elokuviin tai harrastaa tämän kanssa.
Tukihenkilöille on tulossa syksyllä koulutus, joka järjestetään Imatralla. Kovanen toivoo, että ruokolahtelaiset innostuisivat lähtemään mukaan tukitoimintoihin.
- Lapset ovat usein innoissaan, kun elämään tulee mukaan uusia aikuisia.
Kovanen tietää, että kolmannen sektorin tuki perhetyöhön on kullanarvoinen lisä.
- Julkisella puolella perhetyö on melko kapea-alaista.

Kovanen toivoo, että Ruokolahdella viriäisi jatkossa muunkinlaista tukitoimintaa. Ruokolahdelle valmistuvan uuden koulun myötä paikkakunnalla voisi aloitella esimerkiksi MLL:n lukumummi-toiminta.
Lukumummit ja -vaarit lukevat yhdessä lasten kanssa koulupäivän aikana kahden kesken tai pienissä ryhmissä. Toiminta on suunnattu lapsille, joilla on haasteita lukemaan oppimisessa.

Tukiaikuisia haetaan nykyisin monessa eri paikassa. Kovanen arvelee, että asenteet avun pyytämistä kohtaan ovat muuttuneet.
- Ennen haluttiin selviytyä itse joka asiassa ja apua oli vaikea pyytää. Nykyisin ollaan avoimempia.

Katja Neuvonen

500 litraa maitoa päivässä

Parin viikon ikäinen sonni työntää päätään silitettäväksi. Se lipaisee karhealla kielellään omistajaansa Heikki Liukkosta.
Sonni ja sen vieressä oleva toinen sonni lähtevät piakkoin uuteen kotiin. Liukkosen maitotilalle jäävät vain lypsylehmät, joita ympärillä ammuu parikymmentä.
Liukkosen maitotila Äitsaaren Kurjalassa alkaa olla harvinaisuus Ruokolahdella. Tällä hetkellä lypsytiloja on paikkakunnalla 15. Liukkosen arvion mukaan tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa ja tahti jatkuu edelleen.

Heikki Liukkonen siirtyi tilan puikkoihin vuonna 1998 sukupolvenvaihdoksen myötä. Tilan perustivat jo 1970-luvulla Liukkosen vanhemmat.
- Äiti käy edelleen auttelemassa navetassa, Liukkonen sanoo.
Maatilan jatkaminen oli Liukkoselle helppo valinta. Koulunpenkki ja lukeminen eivät miestä juurikaan kiinnostaneet.
- Parhaat tunnit koulussa olivat välitunti ja ruokatunti.

Liukkosen päivä alkaa aamulla kello 5.30, jolloin lehmät lypsetään ensimmäisen kerran. Päivän aikana hän hoitaa muita maatilan toimintaan liittyviä töitä. Iltapäivällä lypsykierros alkaa alusta.
Maidon tie lehmästä purkkiin on monivaiheinen prosessi. Vain pieni osa siitä tapahtuu tilalla.
Maito lypsetään lehmistä koneiden avulla tilasäiliöön. Ensimmäinen laadunvalvonta tapahtuu jo tässä vaiheessa.
Jos maidossa näkyy poikkeamia, esimerkiksi tulehduksesta kertovaa värjäytymää tai verta, se hylätään. Puhdas maito menee säiliöön, jossa se jäähdytetään alle 5-asteiseksi.
Liukkosen tilalta lähtee maitoa eteenpäin hieman vajaat tuhat litraa joka toinen päivä. Maitolitrasta maksetaan noin 0,40 senttiä ja lisäksi muutama sentti valtiolta per litra.

Liukkosen lehmät elävät parsinavetassa. Siinä lehmät seisovat tai makaavat parteen kiinnitettyinä. Laitumelle ne päästetään alkukesästä ja otetaan takaisin sisään taas syyskuun lopussa.
Lehmien lypsäminen kesäaikaan on oma shownsa, sillä Liukkosen navetasta laidunmaalle on parinsadan metrin matka. Sieltäkin lehmät täytyy kuljettaa joka päivä navettaan lypsylle.
Uuden eläinsuojelulain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Eläinsuojelujärjestöt ovat ajaneet voimakkaasti parsinavettojen kieltämistä. Jos Suomessa tulisi voimaan laki, jossa lehmät tulisi siirtää parsinavetoista pihattoihin, Liukkonen olisi pulassa.
- Siinä vaiheessa lehmät todennäköisesti joutuisivat etsimään uuden kodin.

Heikki Liukkonen saa ensi viikolla tunnustusta työstään, kun Walter Ehrströmin säätiö palkitsee pitkäjänteisessä laatutyössä onnistuneita maidontuottajia kultaisella mitalilla. Mitali myönnetään maidontuottajalle, joka on 25 tai 50 vuoden ajan yhtäjaksoisesti tuottanut Suomen parhaan laatuluokan maitoa.
Parhaan laatuluokan eli E-luokan maidossa on matalat solu- ja bakteeriluvut, eikä siinä saa esiintyä antibiootteja.
Liukkosen laatumaidon salaisuus on lehmien hyvässä ruokinnassa ja puhtaassa vedessä.
- Vesi tulee omasta kaivosta.
Liukkonen ottaa tunnustuksen vastaan vaatimattomasti, mutta hyvillä mielin. Helsingin juhlallisuuksia varten Liukkonen on tilannut lomittajan jo hyvissä ajoin alkuvuodesta.
- Kuuleehan siellä ministerin puheenkin.

Katja Neuvonen

Intohimona pilkkiminen

29-vuotiasta Toni Wahlstenia voi kutsua intohimoiseksi pilkkijäksi. Tänäkin talvena miehen pilkkikausi alkoi heti kun järven jäälle vain suinkaan uskalsi mennä ja loppuu siinä vaiheessa kun keväällä jäät häviävät.
- Aion pilkkiä niin pitkään kuin jäälle pääsee, toteaa Wahlsten.
- Joskus kevään viimeisimmillä pilkkireissuilla voi iltapäivällä olla ongelmallista päästä jäältä pois kun aurinko on sulattanut rannat päivän aikana. Mitään turhia riskejä en kuitenkaan aio ottaa.
Turvavarusteista Wahlstenilla on mukanaan jäänaskalit. Niitä ei vielä ainakaan ole koskaan joutunut käyttämään.
- En ole ikinä tippunut jäihin. Toivottavasti en tipukaan, mies naurahtaa.

Pilkille mies lähtee aina kun vain aikataulut antavat myöten.
- Joka viikonloppu kierrän kilpailuissa, yleensä lauantaina sekä sunnuntaina, kertoo Wahlsten.
- Edellisenä viikonloppuna lauantaina oli oman kylän pilkkikilpailu Olutpilkki ja sunnuntaina kävin Lemillä kisoissa.
Miehen tämän talven parhaita kisasijoituksia ovat 3.sija SM-särkipilkissä sekä Etelä-Karjalan piirimestaruuspilkin voitto. Kaukaisin pilkkikisapaikka tällä pilkkikaudella on ollut Tohmajärvi.
- Tulee välillä ajettua pitkiäkin matkoja kisan takia, vähän niin kuin rakkaudesta lajiin. Ja välillä kisoissa pärjää, välillä ei, kommentoi Wahlsten.

Wahlstenin pilkkimisharrastus on alkanut jo lapsena. Perhe asui Untamo-järven rannalla Rautjärvellä ja talvella oli luonnollista siis lähteä pilkille. Murrosiässä pilkki-into hieman hiipui, mutta armeijan jälkeen virisi taas uudelleen.
- Käyn usein pilkillä isäukon tai kaverin kanssa. Mukavaa, kun on juttuseuraa mukana.
Parhaita kalapaikkojaan pilkkimiehet eivät usein paljasta. Kysyttäessä Toni Wahlsten kertoo ympäripyöreästi hyviä pilkkiapajia löytyvän Saimaalta esimerkiksi Utula-Kyläniemi -alueelta.
- Joskus olen ihan Törölahdelta pilkkinyt monta kiloa ahventa kerralla. Niistä on riittänyt naapureillekin jaettavaksi.
- Tänä vuonna kala on ollut tiukassa. Jäät tulivat sen verran myöhään, että vesi ehti jäähtyä tosi kylmäksi. Nyt kalat makaavat horroksessa ja liikkuvat huonosti. Nyt joutuu käyttämään surviaisentoukkaa houkuttimena, opastaa Wahlsten.

Surviaisen- ja kärpäsentoukat Wahlsten säilyttää styroksirasiassa, joka pilkkikisan ajaksi kiinnitetään hihnalla reiteen.
- Tästä on nopea napata uusi syötti, eikä kulu aikaa pilkkirepun kaiveluun, kertoo mies. Pilkkireppu on säiliöllinen malli, jonne saa saaliin talteen. Erilaisia vapoja on matkassa parisenkymmentä ja pilkkejä sekä erivärisiä koukkuja toinen mokoma. Pilkkivavat mies on tuunannut mieleisikseen kokemuksen perusteella.
- Kun tekee itse, niin saa juuri sellaisen kun haluaa.

Toni Wahlsten toivoisi pilkkimisen pariin lisää nuoria.
- Suurin osa kalastusseurojen jäsenistä on jo vanhoja ja itse olen ihan nuorimmasta päästä. Olisikohan kouluilla mahdollisuutta järjestää lapsille pilkkipäiviä, pohtii mies ja lupautuu itse lähtemään mukaan opastajan roolissa.

Sanna Äikää