maanantai 25. maaliskuuta 2019

.

Ruokolahden kunnalla ja seurakunnalla noin 30 kesätyöpaikkaa tarjolla

Ruokolahden kunta tarjoaa kesällä töitä keskimäärin 15 nuorelle. Nuoria työllistetään muun muassa ulkoalueiden hoitoon, kirjastolle, keittiöön, Taitotalolle ja Museoon.
- Yhdistykset vastaavat itse nuorten perehdyttämisestä ja tehtävistä. Siksi meillä ei ole vielä tarkkaan tiedossa, kuinka paljon paikkoja on tänä vuonna avoinna, sanoo kunnan hallintojohtaja Susanna Kaskinen.
Kunnan kesätyöpaikat kiinnostavat tavallisesti useita kymmeniä hakijoita. Kaskinen muistaa, että parhaimpinä vuosina hakemuksia on tullut noin 70.
Tilanteeseen vaikuttaa paljon se, kuinka paljon muita työpaikkoja on tarjolla.
- Viime vuonna jo näkyi talouden piristyminen. Tarjottua kunnan paikkaa ei välttämättä otettu vastaan, koska nuorella oli jo muualta saatu kesätyöpaikka odottamassa.
Ruokolahden kunnan kesätyöpaikkoja voivat hakea kaikki viime vuoden loppuun mennessä 15 vuotta täyttäneet.Hakuaikaa on maaliskuun loppuun asti.
Ruokolahden seurakunta tarjoaa työtä noin 12 nuorelle. Osa paikoista on jo varattu edellisenä vuonna seurakunnalla työskenneille. Hautausmaanhoitajan Arto Sikiön mukaan 4-5 paikkaa on vielä jäljellä.
Seurakunnan kesätyöntekijät vastaavat hautausmaiden ja puistoalueiden hoidosta. Työpaikkoihin on 18 vuoden ikäraja, jonka on asettanut työsuojeluviranomainen.
Paikkoja tulee hakea 2. huhtikuuta mennessä.

Kyselimme ruokolahtelaisilta nuorilta heidän suunnitelmiaan kesätöiden osalta.

Petri Poittinen, 16

- Opiskelen ensimmäistä vuotta Lappeenrannassa lähihoitajaksi.
Kesätyöpaikkaa ei vielä ole. Olen hakenut Stora Ensolle, Eekoolle ja Ruokolahden kunnalle kesätöihin. Jos en sattuisi kesätöitä saamaan, löytyy kotoa kyllä metsähommia koko kesäksi.
Viime kesänä olin puolet kesästä töissä rautakaupassa. Paikan sain niin, että marssin kauppaan ja kysyin kauppiaalta olisiko töitä. Pääsin tekemään ihan kaikkea mahdollista; myyntiä, asiakaspalvelua ja kaikkea muutakin.
Unelmakesätyöni olisi joku helppo työ, josta maksettaisiin hyvää palkkaa.

Tinja Haakana, 16

Opiskelen hotelli- ja ravintola-alaa Imatran ammattiopistossa.
Olen laittanut kesätyöhakemukset Stora Ensolle ja Imatran Prismaan sekä ABC:lle.Viime kesänä en saanut mitään kesätöitä, mutta edellisenä vuonna olin S-marketissa kahden viikon ”Tutustu ja tienaa” -jaksolla.
Unelmieni kesätyö voisi olla vaikka Stora Ensolla. Jos en saa mitään töitä, niin sitten olen kotona ja vahdin vaikka pikkusiskoja.

Aino-Rebekka Tella, 15

Käyn kirkonkylän koulun 9.luokkaa.
Kesällä olen töissä kesäkuun riparilla isosena. Talvella oli jo viikonloppuripari ja nyt kevään aikana nuorteniltoja.
Lisäksi olen hakenut kesätöihin kunnalle, Stora Ensolle ja Eekoolle. Aion hakea myös Ruokolahden Rajulle liikuntakerhojen ohjaajaksi.
Viime kesänä olin töissä seurakunnan tyttöleirillä isosena ja S-marketissa kahden viikon jakson.Unelmieni kesätyö olisi joku vaihteleva työ, missä saisi tutustua moniin erilaisiin tehtäviin.
Töiden lisäksi aion kesällä olla kavereiden kanssa ja harrastaa sählyä. Ajan myös mummon nurmikon pientä palkkaa vastaan.Kesätyörahat aion käyttää omiin harrastuksiin.
Mielestäni nuorille saisi olle enemmän kesätyöpaikkoja tarjolla.  

Tiiu Beranger, 15

Käyn Ruokolahden kirkonkylän koulun 9. luokkaa. Olin Ruokolahden S-marketissa TET-harjoittelussa ja pääsen sinne kesällä kahden viikon ”Tutustu ja tienaa” - kesätyöjaksolle. Olen hakenut myös Stora Ensolle pihahuoltotöihin.
Jos en kesällä pääsisi mihinkään töihin, olisin enemmän kavereiden kanssa ja ehkä vahtisin välillä pikkuveljeä.Unelmieni kesätyö olisi joku ulkotyö.

Lord Estin uutukaisessa lauletaan puskureista ja kurvailusta

Tää talvi, on vuosisadan kylmin ei liikkua tarvi. Jäätyy naama, kassit ja sarvi.
Lord Estin Tää talvi kuvaa osuvasti Suomen talvea tällä hetkellä. Miten on Lord Est, jäätyykö naama, kassit ja sarvi?
- Näillä keleillä se on ainakin lähellä niillä alueilla, jotka eivät ole jonkin vaatteen peitossa, hän nauraa.

Rennon reggaen lähettiläs Lord Est julkaisi tammikuussa tuoreimman kappaleensa Bumbberi. Hän sanoo olevansa todella tyytyväinen lopputulokseen.
- Hyvin on biisi saanut striimauksia, ja olen myös saanut hyvää palautetta kappaleesta.
Bumbberissa artisti jatkaa aiemmasta tuotannostaan tutuksi tullutta linjaa: pääaiheina ovat naiset ja kurvailu. Bumbberi tulee englannin sanasta bumper, joka tarkoittaa puskuria.
- Periaatteeni on, että teen biisejä, joista tykkään vain satasella.
Lord Estin muusta tuotannosta uutukainen poikkeaa siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa artistin kappaleessa nainen laulaa kertosäkeen kokonaan. Laulaja on tuottaja ja biisintekijä Ellinoora Tuuri.

Lord Estin edellinen sinkku ilmestyi viime kesänä. Jatkossa tahti on ripeämpi.
- Tarkoituksena olisi julkaista kappaleita kolmen, neljän kuukauden välein.
Biisiaihioita häneltä löytyy paljon, mutta suurin osa niistä ei päädy valmiiksi kappaleeksi asti.
- Ehkä yksi sadasta. Tai viidestäsadasta. Pitää olla aihepiiri, joka on itselle mieluinen.
Albumien sijasta nykytrendi on tehdä sinkkuja tasaisin väliajoin. Musiikkia tulee joka tuutista ja ihmiset unohtavat nopeasti.
Lord Est sanoo unohtumisen olevan riski etenkin uusille artisteille.  Kymmenen vuotta keikkapaikkoja kiertäneellä Lord Estillä tätä ongelmaa ei ole.
- Keikoilla käy mukavasti porukkaa.

Pitää olla aihepiiri, joka on itselle mieluinen.

Lord Est pysäköi letkeän reggaerekkansa Alppimajaan lauantaina 10.3. Muusikko muistaa vierailleensa paikkakunnalla aiemminkin.
- Muutama vuosi sitten ajelimme sinne. Olin vähän, että hetkinen, mihin olemme menossa, muistelee hiljaista kylänraittia katsellut Lord Est.
- Hyvät bileet kuitenkin saimme aikaiseksi. Toivottavasti nytkin.
Lord Estin keikoilla jengiä heiluttavat muun muassa suosikkibiisit Reggaerekka ja Hellä Ori. Artistin mukaan kuumat reggaerytmit ovat parasta lääkettä talvipakkasiin.
- Voi fiilistellä sisällä kuumassa ja unohtaa, että ulkona joutuu palelemaan.

Teksti: Katja Neuvonen

Kuva: Lauri Marjamaa

Kinnin siskokset ahkeroivat pitkää päivää

Ruokolahtelaiset Kinnin sisarukset, Saara ja Salla, perustivat siivousalan yrityksensä Auttavat kädet nelisen vuotta sitten ja töitä on riittänyt. Työpäivät venyvät helposti yli 12-tuntisiksi ja vapaapäivät ovat vähissä.
Nuoret naiset eivät ole tästä kuitenkaan pahoillaan, päinvastoin.
- Me teemme mielellämme paljon töitä, olemme tottuneet aina tekemään. Ensimmäiset siivouskeikat aloitimme jo yläasteikäisinä, kauan ennen oman yrityksen perustamista, kertoo Salla Kinni.
Erilaisten siivoustöiden lisäksi yrityksen toimenkuvaan kuuluvat esimerkiksi pihatyöt, asiointi- ja ulkoilupalvelut sekä kesäisin matonpesut.
- Mattojen peseminen on mukavaa työtä kun saa olla ulkona, sanoo Saara Kinni. - Joskus ollaan jo aamuneljältä mattolaiturilla, kertoo Salla.

Pitkien työpäivien jälkeen Saara ja Salla rentoutuvat liikkumalla ja kesäisin tekevät pieniä reissuja pohjoiseen.
- Viime kesänä kävimme Rukalla ja Levillä ja toissa kesänä Norjan puolella. Käydään pohjoisessa yleensä kesäisin, kun ei olla niin talvilajien harrastajia.

Tytöt kehuvat työnsä monipuolisuutta ja vaihtelevuutta.
- Tässä työssä tapaa kaikenikäisiä ihmisiä ja työpäivät ovat hyvin vaihtelevia. Vielä ainakaan ei ole tullut mitään ikäviä työtehtäviä vastaan. Ja asiakkailta saatu positiivinen palaute lämmittää aina mieltä, kertovat tytöt.
Nuorten naisten ahkeruus huomattiin myös Etelä-Karjalan Yrittäjissä, kun Saara ja Salla Kinnille myönnettiin kunniamaininta Etelä-Karjalan vuoden nuori yrittäjä -kilpailussa. Palkinto on suuruudeltaan 2500 euroa ja se tuli sisaruksille iloisena yllätyksenä.
- Emme edes tienneet koko kilpailusta, saatikka että joku oli sinne meidät ilmiantanut, kertoo Saara Kinni. Palkintorahat sisarukset aikovat laittaa säästöön.

Sanna Äikää

Isokorvainen Artur ottaa lunkisti ja nauttii rapsutuksista

Elokuun alussa Kojon eläinlauma kasvoi yhdellä, kun aasi nimeltä Artur saapui Sikiölään. 
- Tällä hetkellä meillä on kolme kissaa, koira,  kaksi hevosta ja aasi. Sekä tietysti kymmenen omaa kanaa ja kuusi hoitokanaa. Keväällä saadaan hoitoon vielä yksi pässi, kertoo Eeva Ståhl-Kojo perheen lemmikeistä.              

Eeva oli jo muutaman vuoden ajan haaveillut omasta aasista, kun Arturin hankinta tuli mahdolliseksi. Aasi tilattiin kotimaisen aasivälittäjän kautta Belgiasta. Kriteereinä oli kiltteys sekä suuri koko ja aasin piti olla ori. Ori siksi, että Eeva haaveilee muuleista.
 - Aasin koko piti olla meidän tammojen kanssa suunnilleen sama, että astuminen onnistuu. Toivotaan että kesällä tärppää ja seuraavana keväänä saataisiin laumaan pikkumuuli.
Aluksi perheen hevoset, amerikan ravurit Alma ja Cheyenne eivät oikein hyväksyneet Arturia laumaansa, mutta nyt eläimet elävät sulassa sovussa laitumella. Yöt ne viettävät ainakin talvella tallissa, omissa pilttuissaan.

8-vuotias Artur on tiettävästi Suomen suurin aasi. Sen säkäkorkeus on noin 150 cm. Kojon perheen vanhin tytär, 18-vuotias Venla, osallistuu myös mielellään aasin hoitoon.
- Artur on suloinen ja tosi helppo hoidettava. Se tykkää rapsutuksista ja huomiosta, kertoo Venla. Venla myös käyttää Arturia talutuslenkeillä, ratsastuskokeilut jatkuvat keväämmällä.
- Kerran jo kokeilin Arturin selässä istumista. Se ei korviaan lotkauttanut, edes syöminen ei keskeytynyt. Kyllä siitä vielä ratsastettava saadaan, sanoo Venla
.
Arturin kanssa muutaman kilometrin lenkillä kuluu helposti aikaa tunti tai pari.
- Artur on hyvin loiva liikkeissään. Lenkilläkin se pysähtelee usein esimerkiksi oksia pureksimaan. Muutenkin sen kanssa pitää käyttäytyä rauhallisesti, eikä hoputtaa. Aasit ovat varovaisia liikkeissään, johtuen niiden luonnollisesta, usein vuoristoisesta elinympäristöstään, selittää Venla.

Ruuan suhteen Artur ei ole kovin vaativainen. Se syö olkia ja heinää, ja herkkuja pitää välttää, jottei ylipainoa pääse kertymään. 
- Juomavesi sille pitää tarjota lämpimänä. Aasit juovat vain kerran päivässä noin  saavillisen kerrallaan, siksi vesi ei voi olla ainakaan näin talvella ihan kylmää, Venla kertoo.

Harjauksesta Artur ei oikein välitä.
- Ilmeisesti se ei aikaisemmassa kodissaan ole tottunut harjaukseen. Se vaatii vielä totuttelua. Kaviot  Artur  antaa melko hyvin hoitaa, ne pitää vuolla noin kuukauden välein, sanoo Eeva.  Sitä varten Kojoilla käy kengittäjä.
- Jostain syystä kengittäjällä ei ollut aikaisempaa kokemusta aaseista, naurahtaa Eeva.

Ainakin tiettävästi Artur on ainut ruokolahtelainen aasi. Venla on tekemässä Arturille omaa Instagram- tiliä, jota kautta muutkin pääsevät seuraamaan isokorvaisen aasin elämää.

Selvästikään Kojon perheen eläinmäärä ei ole vielä täynnä. - Muutaman pilttuupaikan tarvitsisimme talliin lisää, haaveilee Eeva.

- Ne tulevat pikkumuulit pitäisi sinne mahtua. Ja ehkä joku päivä meille muuttaa toinen aasikin. Lisäksi joskus eläinlauma kasvaa ihan yllättäenkin. Eräänä vuonna fasaani liittyi kanalaumaan talven ajaksi. Siellä se eleli kanalassa ja sitten keväällä muutti pois.

Sanna Äikää

Samuli Valtonen heittelee karkkia hummerina

 

Ruokolahtelaisella Samuli Valtosella on tänään juhlapäivä. Imatran yhteislukion abiturientti viskelee rekan lavalta karkkeja hummeriasussa ja huutelee ”päiviä nolla”.
- Juu, kyllä niitä nolla pitäisi olla. Eli kaikki kurssit on suoritettu.
Valtonen lähtee päivään hyvillä fiiliksillä.
- En nyt varsinaisesti ole lukioaikana vain tähän päivään tähdännyt, mutta mukavahan se on päästä juhlimaan.

Valtosen kaveriporukka koostuu tänään eläimellisistä hahmoista. Joukosta voi bongata ainakin gorillan ja jäniksen.
Valtosen puku on punertava hummeri.
- Näin sen yhdessä nettikaupassa. Ostin sen, koska se oli hauska.
Rekan lavalla perinteisesti täristään pienessäkin pakkasessa. Valtosella tätä ongelmaa tuskin syntyy.
- Koska kyseessä on maskottiasu, sinne voi laittaa alle vaikka lasketteluvarusteet.
Karkkia lentää Valtosen käsistä kuutisen kiloa.
Abiturienttien päivän ohjelma koostuu aamuohjelmasta koululla ja rekka-ajelusta. Illalla Valtonen suuntaa muiden juhlijoiden kanssa Imatran yöhön.

Alkava lukuloma ei Valtosta suuremmin rasita, sillä hän on hoitanut ison osan kirjoitusurakasta jo viime syksynä. Valtonen kirjoitti tuolloin lyhyen matikan, englannin ja terveystiedon.
- Kevääksi jäi äidinkieli. Lisäksi aion korottaa terveystiedon arvosanaa.
Lakin saaminen pitäisi olla melko varmaa, sillä matikasta tuli M, englannista C ja terveystiedosta on jo olemassa A. Äidinkielestä hän tavoittelee C:tä.
- Jos vain on hyvät aiheet, joista kirjoittaa.
Ylioppilasjuhlien jälkeen Valtonen aikoo etsiä töitä. Tässä vaiheessa opiskelemaan lähteminen ei kannata.
- Vuoden kuluttua tammikuussa menen armeijaan. Sen jälkeen haluaisin opiskella kaupan alaa.

Katja Neuvonen

Virve Niiranen rakastaa työtään, eläimiä ja luontoa

Elämää Ruokolahdella -sarjassa haastateltiin tällä viikolla Kulttuuripalvelu Kaikun Virve Niirasta.

Kuka olet?
Olen Niirasen Virve, ihan paljasjalkainen ruokolahtelainen.  Olen opiskellut kulttuurisihteeriksi ja kulttuurituottajaksi.

Missä ja miten asut?
Asun Ruokolahdella, vanhassa syntymäkodissani.  Ostimme mieheni kanssa talon vanhemmiltani 1990-luvun alussa ja siitä saakka olemme talossa asuneet.  Asuinpaikkamme on siitä ihanteellinen, että metsään pääsee suoraan portailta. Olemme heti luonnon keskellä.

Kerro jotain työhistoriastasi?
Olen ollut Lapinlahdella ja Valkealassa kulttuurisihteerinä ja sittemmin Ruokolahdella kunnan kulttuuriohjaajana vuodesta 1990 vuoteen 2000. Tämän jälkeen mieheni Jari Niiranen ja minä aloimme vastata Ruokolahden kulttuuritoimesta perustamamme yrityksen Kulttuuripalvelu Kaikun kautta. Ruokolahden kunnan kanssa sopimus päättyi 2011.  Luumäellä solmimme vastaavan yleistä kulttuuritoimea koskevan tuotantosopimuksen vuonna 2005. Toimimme siellä edelleen yhteistyössä kunnan ja järjestöjen sekä muiden toimijoiden kanssa. Teemme töitä muillekin kunnille, yrityksille ja yhteisöille. Tällä hetkellä järjestelemme muun muassa harmonikkaorkestereiden SM-kilpailuja, jotka pidetään Imatralla huhtikuussa.  Olemme olleet mukana myös valtakunnallisissa projekteissa ja tuotamme myös matkailun ohjelmapalveluja. Virallisen työn ohessa olen käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut muun muassa lastenohjelmia televisioon ja opettanut kulttuurimatkailua matkailualan opiskelijoille.

Mitä harrastat?
Olen siinä onnellisessa asemassa, että pidän todella paljon työstäni. Varsinaisille harrastuksille ei jää pahemmin aikaa.  Soitan, luen ja kirjoitan paljon. Piirrän myös jonkin verran.  Haluaisin mennä johonkin maalauskurssille, mutta toistaiseksi en ole pystynyt irrottamaan aikaa siihen.
Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Meillä on tällä hetkellä viisi koiraa, kaksi hevosta ja kissa. Vapaa-aika menee pitkälti eläimiä hoitaessa.
Pidän myös paljon luonnossa liikkumisesta. Mieheni kanssa yritämme mennä metsään tai järvelle aina kun aikaa on. Siellä pää tyhjenee turhista ajatuksista.

Mikä on mielipaikkasi Ruokolahdella ja miksi?
Metsä. Yksittäistä paikkaa on vaikea nimetä. Yksi hienoimmista paikoista on Suuret mäet, jotka kuuluvat lapsuuden maisemiini. Hannahonkosken rannalla olemme retkeilleet paljon.  Ruokolahden lukuisat järvet ja lammet ovat hienoja ja ainutlaatuisia. En tiedä montaakaan kuntaa, jonka alueella niitä olisi näin runsaasti.

Kerro itsestäsi joku asia, jonka vain harva tietää?
Teoston listoilla minulla taitaa olla tällä hetkellä 82 sävellystä, kaikkia en ole muistanut sinne ilmoittaa. Aika paljon on lastenlauluja, mutta on siellä joukossa muitakin, muun muassa yksi Ruokolahti-aiheinen laulu, Sunnuntaiaamu.  Sitä kirjoittaessani mielikuva oli vahvasti Käringintiellä ja Rasilan rannan tuntumassa, vaikka emme siellä asustakaan.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Ruokolahden päättäjille?
Toivoisin, että kulttuurin ja tapahtumien merkitys nähtäisiin pintaa syvemmälle ja eri toimijoiden työlle annettaisiin sille kuuluva arvostus.  Yhdistykset jäsenineen tekevät paljon pyyteetöntä työtä toiminnan järjestämisen eteen. Toivon, että kuntapäättäjät entistä enemmän osoittaisivat kiinnostusta toimintaan vierailemalla kylien ja yhteisöjen tilaisuuksissa ja kannustaisivat toimintaa tukemalla niitä.
Tapahtuma- ja kulttuurimyönteinen kunta antaa itsestään ulospäin aktiivisen ja eteenpäin pyrkivän kuvan.  Sellaiseen kuntaan muutetaan mielellään asumaan ja siellä viihdytään.

Hyvinvointia oikeasta ravinnosta

 

Apua oikean ruokavalion löytämiseen voi saada ammattilaiselta. Kunnollinen ravinto näkyy jaksamisessa ja olemuksessa.

- Monesti ihmiset huoltavat autoaan paremmin kuin omaa kehoaan. Eihän autoonkaan voi laittaa mitä tahansa polttoainetta tai öljyä, jos haluaa sen toimivan kunnolla, sanoo Marin Kuntorastin yrittäjä, ruokolahtelainen Mari Tonder.
Tonderin yritys tarjoaa perinteisempien palveluiden, hieronnan ja fysioterapian lisäksi myös henkilökohtaista kunto- ja ravintovalmennusta.

- Ravintovalmennukseen voi tulla ihan kuka vaan, joka tarvitsee asiantuntijan apua oikeanlaisen ruokavalion laatimiseen. Taustalla voi olla syynä esimerkiksi painonpudotus, väsymys tai vaikka iho-ongelmat. Yhdessä asiakkaan kanssa sitten laaditaan haastattelun ja ravintopäiväkirjan perusteella  oikeanlainen ruokavalio, kertoo Mari.

Terveellinen elämäntapa ja painonpudotus olivat myös Miia Ikosen tavoitteena, kun hän otti yhteyttä viime syksynä Mariin. Joutsenossa asuva Ikonen on kahden pienen pojan, Eeron 4 ja Laurin 2,  kotiäiti.

- Usein kävi niin, että lapsille kyllä tarjosin säännöllisesti kunnon ruokaa, mutta kaikessa kiireessä oma syöminen unohtui. Ja monesti oikean ruuan korvasin jollain makealla. Väärä ravinto näkyi väsymyksenä. Lisäksi halusin pudottaa painoa ja saada loppuelämäksi terveellisen elämäntavan, kertoo Miia.
- Marin kanssa katsottiin ruokavalio kohdalleen ja kolmen kuukauden jälkeen voi jo sanoa että eron huomaa. Vireys ja jaksaminen ovat aivan eri tasolla.

Mitään tarkkaa ”superdieettiä” Miialle ei tehty, vaan kiinnitettiin huomiota ruokailurytmiin, ruuan laadukkuuteen ja oikeisiin ravintoaineisiin. Sokerin ja valkoisen vehnän määrää karsittiin paljon. 

- Lautasella pitää olla paljon värejä, neuvoo Mari. - Kasvisten lisäksi tärkeitä asioita ovat riittävä proteiini, laadukkaat hiilihydraatit ja oikeanlaiset rasvat. En laskisi tarkkaan kaloreita, vaan tärkeää on se mitä syö ja miten paljon.

Kiusauksiakin on kolmen kuukauden aikana ollut, myöntää Miia. - Ottaa aikansa että pääsee huonoista tavoista eroon. Entiseen, totuttuun väärään tapaan syödä on helppo palata. Otan tämän kuitenkin loppuelämän projektina ja on palkitsevaa huomata, että kilot karisevat ja jaksaa paremmin.
En laskisi tarkkaan kaloreita, vaan tärkeää on se mitä syö ja miten paljon.

- Selvästi huomaa, että kun syö säännöllisesti kunnolla, ei edes ehdi tulla nälkä. Mitään tarkkaa dieettiä en noudata. Esimerkiksi jos menen juhliin, syön siellä kyllä herkkuja. Ja tykkään leipoa kotona, nyt vain vehnäjauho on vaihdettu terveellisempään vaihtoehtoon, kertoo Miia.

- Ei elämä saakaan olla pelkkää kieltämistä, naurahtaa Mari.

Sanna Äikää