maanantai 25. maaliskuuta 2019

.

Kirkkoneuvosto äänesti liitosasiasta


Ruokolahden seurakunnan kirkkoneuvosto kokoontui  15. marraskuuta, asialistalla oli muun muassa vanhan virastotalon myynti. Asiantuntijalausunto määräalan arvosta kiinteistöineen on reilut 80 000 euroa. Rakennusten kunto on arvioitu huonoksi ja korjauksia vaativaksi. Viimeeksi vanha kirkkoherranvirasto on ollut asuinkäytössä. Vuokralaisten irtisanouduttua kiinteistö on ollut muutamia kuukausia tyhjillään.
Vanhasta virastotalosta oli tullut määräaikaan mennessä vain yksi, 10 100 euron tarjous. Kirkkoneuvosto päätti yksimielisesti esittää kirkkovaltuustolle, että annettu tarjous hylätään ja vanha kirkkoherranvirasto puretaan. Kirkkoneuvosto vastaa purkamisen toteuttamisesta, urakoitsijan valitsemisesta ja aikataulusta.


Äänestys seurakuntaliitoksesta


Kirkkoneuvosto käsitteli kokouksessaan myös aloitetta seurakuntien liitoksesta.
Neuvoston päätösehdotuksen mukaan seurakuntaliitos toteutuisi siten, että Ruokolahden, Rautjärven ja Imatran seurakunnat lakkautettaisiin ja näistä muodostettaisiin 1.1. 2019 yksi seurakunta, jonka nimeksi tulisi Vuoksen seurakunta.
Pääkirkkona toimisi Ruokolahden kirkko. Päätösehdotuksissa esitetään myös, että Ruokolahden seurakunnan kirkkoherrasta Leena Haakanasta tulisi Vuoksen seurakunnan kirkkoherra.

Kirkkoneuvoston kokouksen aikana Esko Tella ehdotti päätösehdotuksesta poikkeavasti, ettei kirkkovaltuusto tee kirkkohallitukselle aloitetta seurakuntajaon muuttamisesta ja siksi muutkin päätösehdotuksen kohdat raukeavat.
Ehdotusta kannattivat  Maija Tiilikainen ja Terho Hammarén.
Asiasta pidettiin äänestys. Tellan esityksen puolesta äänestivät Maija Tiilikainen, Terho Hammarén ja Kari Leppänen. Yhdistymistä kannattivat Leena Haakana, Leila Lehtinen, Pertti Saukkonen ja  Juhani Liimatta. Suoritetussa äänestyksessä äänet menivät tasan, jolloin kirkkoneuvoston puheenjohtajan ääni ratkaisi päätöksen. Näin kirkkoneuvoston päätökseksi jäi kirkkoherran antama päätösehdotus Ruokolahden seurakunnan lakkauttamisesta ja uuden seurakunnan syntymisestä.

Ruokolahden kirkkovaltuusto käsittelee seurakuntien yhdistymistä keskiviikkona 29. marraskuuta kello 18 alkavassa kokouksessa.

Sanna Äikää

Kolmen seurakunnan liitos vai kahden?

Ruokolahden seurakuntakoti oli viime viikon torstaina lähes täynnä, kun seurakuntalaisia oli kutsuttu koolle kuulemistilaisuuteen saamaan tietoa Ruokolahden, Rautjärven ja Imatran seurakuntien liitossuunnitelmista. Yhteisesti lauletun virren jälkeen pitämässään puheessa kirkkoherra Leena Haakana totesi, että kotiseurakunta on tärkeä, eikä ole yhdentekevä, miten sille käy. Toisaalta Haakana totesi, että olemme osa liikettä, joka on aina aiheuttanut muutoksia seurakunnissa.

Haakanan jälkeen puheenvuoron sai selvitysmies Raimo Turunen, joka esitteli kuulijoille tiedot, joiden pohjalta hän on päätynyt esittämään kolmen seurakunnan liitosta. Uuden seurakunnan nimi olisi Vuoksen seurakunta. Liitos astuisi voimaan 1.1.2019. Tuomiokapituli on aiemmin tehnyt päätöksen Rautjärven seurakunnan liittämisestä Ruokolahteen. Imatran seurakunta pyysi päästä mukaan liitosselvitykseen. Viime kädessä päätöksen liitoksesta tekee kirkkohallitus, mutta Rautjärven ja Ruokolahden yhdistyminen tapahtuu joka tapauksessa.

Selvitysmies Turunen on kertomansa mukaan tehnyt useita liitosselvityksiä ja hän on oppinut luottamaan niiden takana oleviin tilastokeskuksen tietoihin. Kirkkoon kuuluminen vähenee, maalaisseurakunnassa yleensä siksi, että kuoleman kautta jäseniä poistuu enemmän kuin uusia jäseniä syntyy.

 – Tähän kehityskulkuun ei näy muutosta, totesi Turunen. Kolmen kyseessä olevan seurakunnan jäsenmäärä on tällä hetkellä 27 000, mutta tilastojen perustella se näyttää alenevan usealla tuhannella. Turunen esitteli keskeisiä seurakuntien toimintaan liittyviä lukuja, kahdessa pienemmässä seurakunnassa osallistuminen on vilkkaampaa kuin kaupungissa.

Kirkkohallitus on määrännyt, että seurakuntien talouden on oltava itsekannattavaa, totesi Turunen. Kirkkohallitus on ohjeistanut, että velkaa ei pitäisi ottaa ja vuosikatteen tulisi kattaa vastaiset investoinnit. Henkilöstökulut seurakunnissa ovat noin 68 prosenttia menoista, kiinteistöihin kuluu 25 prosenttia. Turusen mukaan henkilöstövähennyksiä tarvitaan joka tapauksessa. Osa tästä tapahtuu eläkkeelle siirtymisten kautta.

Porkkanoitakin on luvassa. Selvitysmiehen mukaan seurakuntien omaleimaisuus ja vahvuudet säilytetään. Työntekijöiden sijoituspaikka voi kuitenkin vaihtua, on vain yksi työnantaja.

Kahtia jakautuneet mielipiteet

Alustuksen jälkeen seurakuntalaiset pääsivät keskustelemaan ja kyselemään, puhetta johti kirkkovaltuuston puheenjohtaja Mirja Henttonen. Seuraavia kommentteja salissa kuultiin:

Häkellyttävä ehdotus, voimme kyllä sopeutua kahden liitokseen, mutta Vuokseen hukuttaminen ei kuulosta hyvältä.

Imatran seurakunnan mukaan tuloon liittyy paljon riskejä, muun muassa rakennukset.

Monella toiminta-alueella on tehty vuosikymmenten aikana yhdistymisiä seutukunnalla ja maakunnassa, muun muassa pankeissa, osuuskaupassa, metsänhoitoyhdistyksessä. Ne ovat onnistuneet. Suosittelen yhdistymistä, tarvitsemme Imatraa.

Kunnasta ei voi erota, seurakunnasta voi. Murheellista, jos emme näe mahdollisuuksia, mitä yhdistyminen toisi.

Jo tehdyissä liitoksissa on käynyt ilmi, että entistepienten seurakuntien jäsenet saavat suhteessa hyvin luottamusmiespaikkoja.

Toiminnan ja väen vähentyessä jäljelle jäävä toiminta keskittyy sinne, missä on enemmän väkeä.

Uusi seurakunta päättää henkilöstöön liittyvistä asioista.

Rautjärvi tervetuloa, Imatra ei.
 
Voidaanko saada liitoksen myötä kirkosta eronneita takaisin seurakunnan jäseneksi.

Joudumme maksumiehiksi, leveämmät hartiat vaativat isomman takin.

Moni ottanut yhteyttä, kukaan ei ole kannattanut Vuoksen seurakuntaa.

Kauniskalliosta todennäköisesti joudutaan luopumaan, koska Päivärantaan Imatralla on satsattu.

Pieni porukka joutuu päättämään asiasta, miksi tämä kiire. Asiaa olisi pitänyt aiemmin käsitellä seurakuntalaisten kanssa. Imatraa ei tarvita.

Liitoksesta päättäminen olisi pitänyt olla esillä vaaleissa.


Yhteyttä valtuutettuihin?

Mikäli kolmen seurakunnan liitos toteutuu, ovat vuoden 2018 marraskuussa pidettävät vaalit tämän uuden seurakunnan luottamushenkilöiden vaalit. Tällä hetkellä seurakunnissa toimivat kirkkoneuvostoilla ja kirkkovaltuustoilla ei ole enää oikeutta päättää uuden seurakunnan asioista, jos päätös yhdistymisestä tehdään. 

Liitossuunnitelmassa mukana olevien seurakuntien valtuustot kokoontuvat päättämään asiasta 29. päivä kuluvaa kuuta. Mikäli päädytään kolmen seurakunnan yhteiseen Vuoksen seurakuntaan, raukeaa Rautjärven ja Ruokolahden yhdistyminen. Selvitysmies totesi, ettei kirkkohallitus tee yhdistymispäätöstä, jos yksikin seurakunta vastustaa yhdistymistä.

Vielä on muutamia päiviä aikaa olla yhteydessä kirkkovaltuuston jäseniin. He tarvitsevat tukea omalle kannalleen oman seurakunnan jäseniltä.

Airi Ruokonen

Seppeleitä sankarihaudoille talkoilla, lähde mukaan?

 

Havut tuoksuivat, oksasakset napsuivat ja juttu luisti kun kymmenkunta naista oli kokoontunut Kirkonseudun Marttojen Marttalaan sekä Eukonpuodille perjantaina aamupäivällä. Meneillään oli ensimmäiset seppeletalkoot, joissa on tavoitteena tehdä havuseppeleet jokaiselle sankarihaudalle. Seppeleet on määrä laskea haudoille tulevana itsenäisyyspäivänä vapaaehtoisvoimin. Ruokolahdella sankarihautoja on 300, joten ihan pieni urakka seppeleiden sitominen ei ole.

Talkoojärjestelijoinä toimivat Kirkonseudun Martat ja yhteisiä seppeletalkoita on määrä pitää marraskuun alkupuolella useamman kerran. Seppeletarvikkeita on saatavilla talkooaikoina.

Havuseppeleiden pohjat pyöritellään joko sanomalehtipaperista tai risuista. Pääasia että pohja on maatuvaa materiaalia. Pohjarinkulan päälle kieputellaan kuusenhavuja, jotka kiinnitetään ohuella metallilangalla. Käytettävä lanka on nopeasti ruostuvaa ja ulkona hajoavaa materiaalia.

Kunta on myös mukana seppeletalkoissa. Havut on haettu kunnan päätehakkuilta, kunnanjohtaja Antti Pätilan luvalla. Kunta myös tiedottaa talkooasiasta. Ruokolahtelaisia yrityksiä ja yhteisöjä toivotaan talkoisiin mukaan, jotta tarvittava määrä seppeleitä saataisiin kasaan. Marttojen Taija Luukkonen on myös menossa Kirkonkylän koululle opettamaan oppilaille, kuinka seppeleitä sidotaan.

Alkuperäinen idea seppeletalkoista on yksityishenkilöltä. Hämeenlinnalainen Esa Jaatinen oli saanut ajatuksen sankarihautojen seppeleistä viime vuoden puolella, metsätöiden lomassa. Nyt idea on levinnyt koko Suomen laajuisesti ja usealla paikkakunnalla ahkeroidaan seppeleitä.
- Lähikunnista ainakin Lappeenranta ja Rautjärvi ovat mukana. Kuulemma Rautjärvellä on jo 60 seppelettäkin valmiina, kertoo Taija Luukkonen Kirkonseudun Martoista.

Seuraavat yhteiset seppeletalkoot ovat maanantaina 13.11. Marttalassa (Rasilantie 57, 2. kerros) klo 9.30-12 ja Eukonpuodissa klo 10-14. Talkoista löytyy lisätietoja: Facebook/Seppeletalkoot Ruokolahti.

Sanna Äikää

Muistelmia leijonahavainnoista

 

Koko Suomen huomio kohdistui Ruokolahteen kesäkuussa 1992, kun sanapari Ruokolahden leijona nousi kansakunnan huulille. Enso-Gutzeitin  silloin 41-vuotias metsätyönjohtaja Martti Auvinen leimasi nimensä historiankirjoihin kohdatessaan 23. kesäkuuta klo 11.20 Kalpiiviidan kylän metsässä matalassa leimikossa kookkaan, ruskean eläimen.
- Sen etuosa oli massiivinen ja takaruumis oli ruskean sileän karvan peittämä. Komeus päättyi pitkään ohueen häntään, Auvinen kuvaili näkyä Ylä-Vuoksi-lehdessä torstaina 25. kesäkuuta 1992. Katsekontaktin jälkeen eläin hävisi taimikkoaukealta metsän siimekseen.

Kahden viikon komennukselle Mikkelistä saapunut, leimausarviota havaintohetkellä tehnyt metsätalousteknikko katsoi parhaaksi perääntyä ripeään tahtiin vastakkaiseen suuntaan. Levottoman työpäivän jälkeen havaintonsa uskottavuutta yön puntaroinut Auvinen suuntasi aamulla Ruokolahden poliisiasemalle.
Auvinen oli ensimmäinen, joka myönsi tarinansa erikoislaatuisuuden:
- Niin hurjalta kuin havainto tuntuukin, olen siitä varma. Sen olen itselleni selvittänyt, hän kertoi Ylä-Vuokselle.
- Esimerkiksi ilves se ei missään tapauksessa ollut. Oltuaan yhteydessä luontotieteilijä Pentti Ågreniin ja Enson riistapäällikkö Tuomas Tellaan, Auvinen vakuuttui nähneensä naarasleijonan.

Lasse Kosonen Ruokolahden poliisista kirjasi havainnon tehtäväilmoitukseksi, joka ei vaatinut toimenpiteitä poliisilta. Hän toi ensimmäisenä esille teorian, että leijona olisi karannut Venäjältä joko sirkuksesta tai kuljetuksen aikana.
- Kyllä tämä on kolmikymmenvuotisen poliisiurani kummallisimpia ilmoituksia, Kosonen kommentoi Ylä-Vuokselle. Hän ei nähnyt syytä epäillä kokeneen metsästäjän ja metsänkävijän sanaa.

Korkeasaaren eläintarhan kissaeläinten hoitaja Juha Pääkkönen piti Auvisen havaintoa uskottavana. Hän huomautti Ylä-Vuoksi-lehdessä 26.6., ettei kokenut metsälläkävijä voisi luulla esimerkiksi ilvestä leijonaksi. Uutisvuoksessa 26. kesäkuuta 1992 Ruokolahden vastaava nimismies Markku Häkkinen kertoi, ettei leijonaksi väitetystä eläimestä ollut tullut muita havaintoja, ja epäili alkuperäisen havainnon luotettavuutta.

Ilta-Sanomat tarttui uutiseen näyttävästi perjantaina 26. kesäkuuta 1992. Kissankokoisin kirjaimin julistettu  ”Työnjohtaja kohtasi metsässä LEIJONAN” -otsikko toi leijonauutista koko kansan tietoisuuteen. Uskottavuutta asiaan toi jutussa siteerattu Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto, joka ei pitänyt leijonahavaintoa täysin mahdottomana ja suositteli metsässä vapaana liikkuvan leijonan pikaista lopettamista.


Leijonan jälkiä tutkimaan saapui Kuusamosta riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkija Erik Nyholm päivä sen jälkeen, kun poliisi oli lopettanut eläimen jälkien etsinnän.
Ylä-Vuoksi kertoi 28.6.1992 Nyholmin viipyneen edeltävänä päivänä Kalpiiviidan ja Kotasalon välisellä alueella pari-kolme tuntia löytämättä leijonan jälkiä. Hän ei kuitenkaan voinut kumota havaintoa.

Nyholmin mieli muuttui lauantai-iltana, kun poliisi sai ilmoituksen oudoista jäljistä Kekäleenmäen takaa Armijärven rannalta, noin 20 kilometrin päässä Ruokolahden keskustasta. Urpo Karhu, Anne Partanen ja Rauli Voutilainen olivat olleet iltakävelyllä Karhun havaitessa tien laidassa oudot jäljet, kertoi Ylä-Vuoksi 30.6.1992.

Karhun ilmoitettua havainnosta poliisille, Erik S. Nyholm tunnisti jäljet ison kissaeläimen jättämiksi.  Maanantain 29.6.1992 Demarissa Nyholmin todettiin pitävän todennäköisenä, että aiempien ja nyt tehtyjen havaintojen perusteella kyseessä olisi leijona.

Tieto levisi ympäri maailman

Amerikkalainen uutistoimisto AP toi Ruokolahden leijonan koko maailman tietoisuuteen sunnuntaina 28. kesäkuuta, kertoi Ilta-Sanomat 29.6. Samalla lehti uutisoi näkyvästi sunnuntain vastaisena yönä tehdystä leijonahavainnosta. Sen mukaan tansseista palaamassa ollut kolmihenkinen miesseurue olisi nähnyt suuren, pitkähäntäisen kissaeläimen ylittämässä valtatie 13:n sunnuntaina kolmelta aamuyöllä Karstulassa Hoikanperän kohdalla, lähes 300 kilometrin päässä Ruokolahdesta. Erik Nyholm piti lehden mukaan mahdollisena sitä, että leijona olisi vaeltanut viikon aikana luoteeseen.

Tanssiseurueen raportista huolimatta leijonaetsinnät keskittyivät Ruokolahdelle.  Ylä-Vuoksi uutisoi tiistaina 30.6.1992 maa- ja metsätalousministeriön, sisäasiainministeriön ja ympäristöministeriön antaneen maanantaina yhteisen neuvottelun jälkeen petotutkija Nyholmille valtuudet Ruokolahden leijonan ampumiseen. Ensimmäiset lentoetsinnät leijonan paikallistamiseksi olivat alkaneet samana päivänä Kaakkois-Suomen Rajavartioston toimesta Turusta Imatralla lainassa olleella rajavartiolaitoksen Augusta Bell -helikopterilla.

Leijonahavaintoja oli saatu  useita muun muassa Joutsenosta, NIskapietilästä, Lassilasta, Utulan Kysmälahdesta sekä Mansamäeltä.
Leijona sai tappotuomion, mutta sitä vastustettiin. Kansa jakoi tyrmistyksen päätöstä kohtaan, ja Helsingin Sanomat kommentoi asiaa pääkirjoituksessaan.
 - On murheellista, että viranomaiset päättivät heti vakuututtuaan leijonan olemassaolosta lopettaa eksoottisen otuksen.

Uutisvuoksi kertoi myös Elvi-nimen saaneen leijonan tuomasta hyvästä PR:stä Ruokolahdelle: 
- Kyllähän meidän täytyy tästä leijonajutusta kehittää joku pysyvä muisto Ruokolahdelle, kunnansihteeri Vesa Jäppinen totesi.

Virmutjoen Kauppa-Kasinon omistajien, Erkki ja Sointu Muhlin kerrottiin tilanneen myytäväksi leijona-aiheisia paitoja, joita kaupattiin 70 markan hintaan. Ylä-Vuoksi kertoi torstaina 2. heinäkuuta maa- ja metsätalousministeri Martti Puran sihteerin ilmoittaneen Kaakkois-Suomen rajavartiostoon leijonan siirtoaikeista.



Lisää havaintoja

Eläimen lopettamisen sijaan uusi suunnitelma olisi nukuttaa se, teljetä häkkiin ja siirtää Tanskaan Givskodin eläintarhaan. Samalla kerrottiin uusista leijonahavainnoista, nyt Imatran ja Ruokolahden rajamailta Immolan-Huhtasenkylän alueelta. Tiistai-iltana leijonan oli nähnyt vartiossa Immolan varuskunta-alueella ollut aliupseerioppilas Timo Puumalainen ja aamuyöllä leijonan nähnyt Saara Lankinen Hätösentiellä Manlahdessa. Myös tassunjälkiä löydettiin Laurilan pururadalta Huhtasenkylältä ja Immolan varuskunta-alueen pururadalta, Ylä-Vuoksi uutisoi.

Ruokolahtelainen mainitsi torstaina 2.7. Utulassa kuultujen outojen karjahteluiden kuuluneen asiantuntijoiden lausuntojen perusteella edellisvuoden pentuettaan erottavalle karhuemolle. Ilta-Sanomissa 2.7. kapteeni Antti Väisänen Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kertoi Immolan pururadalle jääneen jäljen osoittavan kiistattomasti, että kyseessä oli ison kissan tassunjälki. Hän myös mainitsi seutukunnan koirien oudon käyttäytymisen keskiviikon vastaisena yönä: - Huhtasenkylän koirat olivat aivan villinä.

Havaintoja tehtiin useita, kuten tuon kesän paikallisissa lehdissä kerrottiin. Leijona katosi kuitenkin yhtä salaperäisesti kuin se oli ilmestynytkin.
Tarina jäi kuitenkin elämään.


Maakunnan koululaiset tutustuivat metsäkoneenkuljettajan ammattiin

 

Viime viikon sateisena keskiviikkona noin 120 maakunnan yhdeksännen ja kahdeksannen luokan oppilaita tuli tutustumaan Ammattiopiston toimipisteeseen Ruokolahdelle. Oppilaat tutustuivat neljässä ryhmässä vuorotellen oppilaitoksen toimintaan, keskiraskaaseen metsäkoneeseen sekä oppilasasuntolaan. Yhteisen ruokailun jälkeen metsäalasta kiinnostuneet koululaiset opettajineen siirtyivät hakkuukohteeseen Laikonkankaalle Rautjärvelle.


Ruokolahdella sijaitseva Ammattiopisto Sampon toimipiste on saanut järjestysluvan metsäkoneenkuljettajan tutkinnon suorittamiseen, kertoi palvelujohtaja Riitta Moilanen. Aikaisemmin tutkinnon järjestämisvastuu oli Tampereella sijaitsevalla oppilaitoksella. Metsäkoneenkuljettajilla on hyvät työnäkymät, kun metsäteollisuus on investoinut eri puolille Suomea. Puuraaka-aineen tarve on voimakkaassa kasvussa. Ammattiopisto joutuu tekemään säästöjä, on mahdollista, että lähiopetustunteja vähennetään, kertoi Riitta Moilanen.

Tonnin painoinen hakkuupää

Koneopettaja Pasi Nenonen esitteli keskiraskasta metsäkonetta, jonka käyttäminen vaatii nopeaa ratkaisukykyä. Itse kone painaa noin 20 000, ja hakkuupäänkin paino on tuhat kiloa. Metsäkoneenkuljettajalla täytyy olla kyky tulla itsensä kanssa toimeen, totesi Nenonen. Työntekijä on koko työvuoron ajan ylhäisessä yksinäisyydessä ergonomisesti suunnitelussa kopissaan. Metsäkoneenkuljettajat tekevät työt kahdessa vuorossa, joskus myös yövuorossa. Koneissa on hyvä valaistus pimeässä työskentelyä varten.

Metsäkoneen ohjaamo on ergonomisesti suunniteltu siten, että ohjaamo kääntyy työskentelysuuntaan. Yleensä maasto metsässä on epätasaista, siksi koneen ohjaamo tasaa itsensä vaakasuoraan. Keskiraskaan metsäkoneen työskentelyulottuma on kymmenen metriä. Hakkuupäässä oleva saha katkaisee, karsii ja mittaa puun. Tietokoneohjattu monitoimilaite tallentaa kaadettujen puiden mitat ja tarvittaessa myös tulostaa ne. Metsäkaupat tehnyt isäntä saa välittömästi tiedon tulevasta tienestistä.

Puun kysyntä kasvaa

Suomen metsäkeskuksen kaakkoisen palvelualueen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoo, että puun kulkuvirroissa tapahtuvat muutokset tulevat nostamaan puun kysynnän Kaakkois-Suomessa aivan uudelle tasolle.
Metsäteollisuuden investointien seurauksena koko Suomen puuntarve kasvaa vuoden 2014 tasosta vuoteen 2020 mennessä 10-11 miljoonalla kuutiolla. Tästä Kaakkois-Suomen osuus on noin kolme miljoonaa kuutiota.

- Eläköitymiset ja jatkuvasti kasvavat puunkorjuumäärät vaativat viimeistään kolmen neljän vuoden kuluttua runsaasti lisää koulutettuja metsäkoneenkuljettajia, jotta tarvittavat puumäärät saadaan kuljetettua, totesi Vainikka.
Saimaan ammattiopisto Sampo sisällyttää ensi syksystä alkaen C-ajokortin suorittamisen tutkinnon yhteyteen, kertoi koulutuspäälikkö Ari Turunen.

Innostuneelle henkilölle, jolla on paloa tähän työhön, riittää tulevaisuudessa töitä, totesi koneopettaja Pasi Nenonen metsäkonetta esitellessään.

Airi Ruokonen

 

Kupperiskeikka täytti liikuntahallin

Ruokolahden liikuntahallin ison salin täyttivät lauantaiaamupäivällä lasten iloiset äänet. Meneillään oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ruokolahden yhdistyksen järjestämä maksuton perheliikuntatapahtuma, Kupperiskeikka. Paikalla oli useita kymmeniä lapsia vanhempineen tai isovanhempineen. Salista löytyi jätti-ilmapatja, trampoliineja, leikkivarjoja, sähly- ja sulkapallokenttä, erilaisia urheiluvälineitä ja paljon muuta.

- Parasta on kun lapset saavat touhuta kavereiden kanssa ja kokeilla erilaisia juttuja. Ja on tämä itsellekin vaihtelua kun tapaa tuttuja perheitä, kertoo Heidi Hento. Heidi oli saapunut paikalle miehensä Karrin ja tyttäriensä Liljan, 5 vuotta ja Sylvian, 3 vuotta, kanssa. Perheen kolmannen lapsen on määrä syntyä parin viikon sisällä.
- Käydään Kupperiskeikassa aina kun tämä järjestetään, jos vain päästään. Harmi jos tämä ensi vuonna loppuu, jatkaa Heidi.

Yhdistys kaipaa lisäjäseniä

Kupperiskeikka nousee aina vapaaehtoisvoimin.
- Tänään meitä oli aamulla Kupperiskeikkaa kasaamassa neljä henkilöä, vähintään viisi olisi ehkä riittävä määrä, MLL:n  Ruokolahden yhdistyksen sihteeri Jaana Hellstén kertoo. Onneksi tapahtuman jälkeen purkajia jää yleensä paikalle isompi joukko.
- Yhdistys tarvitsee lisää vastuunkantajia. Nyt tarvittaisiin ehdottomasti ainakin pari hallituksen jäsentä ja uusi puheenjohtaja, jotta toiminta pystyisi jatkumaan. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet kuulemaan tominnasta yhdistyksen syyskokoukseen Alppimajaan, tiistaina 7.11. klo 18, vinkkaa Jaana.

Kupperiskeikkaan oli tullut liikkumaan myös Keijo Räisänen 5-vuotiaan tyttärensä Bellan kanssa. Bellan mielestä Kupperiskeikassa oli parasta kavereiden kanssa leikkiminen. Keijo puolestaan mielellään vaihtoi kuulumisia tuttujen vanhempien kanssa.

Seuraavat perheliikuntapäivät, Kupperiskeikat ovat lauantaina 18.11. ja 9.12. alkaen kello 10 Ruokolahden liikuntahallilla.

Sanna Äikää



Vanhustenjuhla Jaakkiman kampuksella

Tämän vuoden vanhustenviikon juhlaa vietettiin teemalla Ikäpolvet yhdessä. Ruokolahden kunnan järjestämä juhla oli Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi musiikkipitoinen. Ensimmäisenä esiintyi Kirkonkylän kuoro Tarja Tiilikaisen johdolla ja säestyksellä. Tuttujen laulujen, Taivas on sininen ja valkoinen sekä Karjalan kunnailla laulujen lisäksi kuoro lauloi Ystävyyden puusta, johon lisäväriä antoi kitara- ja rumpusäestys. Petri Laaksosen hieman surumielisen, mutta niin suomalaisille sopivan Täällä pohjantähden alla -laulun soolo-osuuden lauloi Wenla Munukka.

Kunnan puolesta tilaisuuden aloitti nuoriso-ohjaaja Jaana Savolainen, joka toivoi tapahtuman lisäävän kohtaamisia ja vuorovaikutusta eri sukupolvien välillä. Usein tämä on vain asenteista kiinni, totesi Savolainen. Hän kertoi esimerkkitapauksen, miten yli 90-vuotiaan rouvan luonteva kohtaaminen nuorten kanssa laukaisi tilanteen. Viisi nuorta oli menossa ulkoiluttamaan palvelutalon asukkaita. Tehtävän suorittaminen hieman jännitti nuoria. Yksi pyörätuolissa oleva rouva oli tuttavallinen nuorille heti ensi kättelystä alkaen, tunnelma rentoutui. Ulkoilutilanne sujui hyvin, vanha rouva teki nuoriin vaikutuksen tuttavallisuudellaan, syntyi myös hyvää keskustelua ikääntymiseen liittyen.

Nuorilla on aina ollut omat juttunsa, totesi Savolainen. Nuoret haluavat erottua vanhemmasta sukupolvesta. Tämän päivän nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö ovat vähentyneet, nuoret ovat kielitaitoisia ja heistä tulee maailmankansalaisia. Tästä on Savolaisen mielestä syytä kiittää vanhempia sukupolvia, jotka ovat luoneet pohjan nykynuorten hyvälle elämälle.

Musiikkimatka tuntemattoman sotilaan muistoihin

Erkki Luumi, Marja-Leena Luumi ja Seppo Äijö esittivät tilaisuudessa Musiikkimatkan Tuntemattoman sotilaan aikakauteen. Koskettava esitys alkoi kehotuksella valmistautua kenttähartauteen, joka alkoi virrellä Jumala ompi linnamme. Erkki Luumin pitämä lyhyt kenttähartaus sisälsi muutamia kehotuksen sanoja Raamatusta, muistutuksen siitä, että sodassa oltiin Korkeimman suojeluksessa.

Musiikkimatkaan kuului useita sota-ajan lauluja, myös vierailla kielillä, karjalaksi, venäjäksi ja saksaksi. Lyhyet puheenvuorot johdattelivat kuulijoita halki sotavuosien. Musiikkimatka päättyi Finlandiaan, jonka aikana yleisö nousi seisten kunnioittamaan satavuotiasta Suomea.

Loppupuheenvuoro

Tilaisuuden loppupuheenvuorossa vanhusneuvoston puheenjohtaja Anna-Liisa Heinänen halusi osoittaa kunnioituksensa niille sukupolville, jotka ovat taistelemalla ja työllä saaneet aikaan Suomen, joka on yksi maailman vakaimmista yhteiskunnista. Heinänen totesi, että Ikäpolvet yhdessä-teeman mukaisesti meitä kaikkia tarvitaan, vanhemman polven kokemusta, työikäisten yritteliäisyyttä sekä nuorten ennakkoluulottomuutta. 
Heinänen toivoi aitoa kohtaamista, arvostusta ja kunnioitusta eri ikäpolvien välillä.
– Oma asenne vaikuttaa ja yhteiskunta voi edistää tavoitteiden saavuttamisessa, sanoi vanhusneuvoston puheenjohtaja.
Esimerkiksi yhteiset peli-illat voisivat toimia aidon kohtaamisen tapahtumina. Heinänen muistutti myös isovanhemmuuden tärkeydestä, se on tärkeää kaikille osapuolille. Anna-Liisa Heinänen kiitti kaikkia Vanhustenjuhlan esiintyjiä ja tilaisuuden järjestäjiä sekä osallistujia.

– Juhlaväki tekee juhlan, totesi Heinänen ja pyysi yleisöä siirtymään juhlakahveille Karjalaisten laulun jälkeen valmiiksi katettuihin pöytiin.

Airi Ruokonen